Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 4/2007 kirkkohallituksen esityksestä 2/2006, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja Tynkkysen puheenvuoron johdosta nousin seisomaan ja ajattelin, kuinka tärkeää on kirkon jäsenyys kirkon työntekijälle. Jos haudankaivajana on muslimi ja se huutaa siellä Allahia avuksi ja kääntelee kiviä, niin ei tunnu kovin hyvältä siitä ihmisestä, joka menee hautausmaalle. En näe, miksi ei haudankaivaja voisi kertoa Jeesuksesta ja siitä toivosta, joka meillä kirkolla on esitettävänä. Se on Jeesuksen antama tehtävä meille. Toivoisin, että keittäjät, haudankaivajat, jokainen seurakunnan työntekijä voisi omalla kohdallaan kertoa siitä sanomasta, joka meillä on levitettävänä. Ja toivoisin, että meidän kirkon laki ohjaisi meitä ja innostaisi meitä, eikä olisi vastaan tätä tehtävän kuvaa. Ajattelisin näin, että meidän kirkon tulisi varjella laillansa ja sillä tehtävällä, joka kirkolle on annettu joutumasta helvettiin aivan niin kuin kirkon jäseniäkin. En ymmärrä sellaista lainsäätämistä, jossa pannan hanttiin, jos parannettaisiin omasta tehtävästä nousevaa lain kohtaa. Voidaan siirtää vähän tuonnemmaksi ja parantaa. Tämä on minun ymmärrykseni mukaan ihan oikea järjestys. En näe sitä hyvänä, että meidän työntekijät elää rekisteröidyssä parisuhteessa, heitä pitäisi mennen tullen ja palatessa muistuttaa parannuksen tekemisestä. Jumalakin tahtoo, että he muuttaisivat elämäntyylinsä ja tekisivät parannuksen ja voisi muuttaa elämäntyyliä. Kirkon jokaisen työntekijän, jokaisen jäsenen tehtävä on kehottaa toisia parannukseen, että ei jouduta helvettiin.


Paluu