Puheenvuoro
Sahi Timo
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)
Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kirkon keskushallinnon kehittämistä valmistelleen työryhmän mietinnöstä toteutettiin melko laaja lausuntokierros. Lausuntoja on kirkkohallituksen esityksessä selostettu niukasti. Muun muassa hiippakuntavaltuustoilta pyydettiin lausunto, kuten kansliapäällikkö Junttila ensimmäisessä puheenvuorossaan totesi. Haluan tuoda esiin niitä seikkoja, joihin Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuusto kiinnitti huomiota ja joista totesi omassa lausunnossaan. Hiippakuntavaltuuston kokoonpanossa, sen haluan tuoda esiin, oli riittävästi kirkon keskushallinnon, hiippakuntahallinnon ja seurakuntakentän asiantuntemusta. Hiippakuntavaltuusto lausui: Kirkon keskushallinnon rakenteessa on luontevaa vahvistaa hallintoelinten selkeää, niiden rooliin ja tehtävään perustuvaa kolmijakoa, haluan tässä korostaa kolmijakoa, jossa kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä ja kirkon oikeudellista normistoa luova elin, piispainkokous kirkon uskoa, oppia ja tehtävää käsittelevä elin ja kirkkohallitus toimeenpaneva operatiivinen elin. Kirkon keskushallinnon uudistamisessa tulee huolehtia siitä, että kunkin hallintoelimen tehtävän mukaiset toimintaedellytykset säilyvät ja paranevat.
Kirkolliskokouksen osalta hiippakuntavaltuusto totesi: Arkkipiispan viran ja kirkolliskokouksen puheenjohtajuuden erottaminen eri henkilöille on paikallaan. Arkkipiispan tulee edelleen olla kirkkohallituksen puheenjohtaja. Hän voi paremmin tällöin perustella kirkkohallituksen esityksiä, kun hän ei enää ole kirkolliskokouksen puheenjohtaja. Hiippakuntavaltuusto keskusteli kahdesta mahdollisuudesta: Puheenjohtajana toimisi joku piispoista tai joku vaaleilla valituista maallikoista. Äänestyksen jälkeen päätökseksi tuli: Puheenjohtajaksi tulee valita joku virassa olevista piispoista. Kyse ei ollut arkkipiispan kyvystä toimia kirkolliskokouksen puheenjohtajana, vaan yksinomaan toimivaltasuhteista. Mainittakoon, että pohjoismaisista kirkoista Ruotsin, Norjan ja Islannin kirkon kirkolliskokouksessa puheenjohtajana toimii maallikko, Tanskan kirkollahan ei ole kirkolliskokousta lainkaan.
Piispainkokouksen osalta hiippakuntavaltuusto lausui: Hiippakuntavaltuusto pitää oikeana kehittämistyöryhmän näkemystä siitä, että piispainkokouksen asemaa tulee vahvistaa ja valmisteluresursseja tulee lisätä. Piispainkokouksen työskentelyn kannalta on tärkeää, että käytettävissä on myös paikallisseurakuntatason tuntemusta. Ottaen huomioon tarve tihentää piispainkokouksen kokoontumisaikataulua ja kehittää sen työskentelyedellytyksiä, hiippakuntavaltuusto ei pidä pappisasessorien jäsenyyttä piispainkokouksessa tarpeellisena, mutta sen sijaan jäsenyyden sijasta asessorien roolia piispainkokouksen valmistelutehtävissä hyvinkin tarkoituksenmukaisina. Kenttäpiispan jäsenyydestä hiippakuntavaltuusto kävi pitkän keskustelun. Hiippakuntavaltuusto piti tärkeänä kenttäpiispan jäsenyyttä piispainkokouksessa entiseen tapaan vastoin kehittämistyöryhmän esitystä. Omasta puolestani voisin tässä yhteydessä todeta, että jos ei ole mahdollista, että kenttäpiispa olisi piispainkokouksen jäsen, kenttäpiispalla olisi syytä olla ainakin puhe- ja läsnäolo-oikeus piispainkokouksessa.
Kirkon ulkoasiainneuvoston asema ja tehtävä aiheuttivat pitkän keskustelun. Lausunnossa todetaan, että kirkkojärjestyksen 20 luvun 7 §:ssä on säädetty Kirkon ulkoasiainneuvoston tehtävistä. Säännöksissä on viitattu kirkkolain 20 luvun 9 § 2 momentin 9 kohtaan, jonka mukaan kirkolliskokouksen asiana on päättää kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin sekä yhteistyöstä niiden kanssa. Hiippakuntavaltuusto katsoi Matti Halttusen eriävään mielipiteeseen liittyen, että kirkon ulkoasiainneuvostosta ei tulisi muodostaa lakitasoista kirkon keskushallinnon toimielintä piispainkokouksen ja kirkkohallituksen rinnalle, vaan siitä olisi muodostettava ekumeenisia asioita valmisteleva neuvottelukunta vastaavasti kuin muutkin kirkkohallituksen asiantuntijaneuvottelukunnat ovat. Toivon, että hallintovaliokunta ottaa huomioon nämä esittämäni seikat ja yhdyn niihin toivomuksiin, joita täällä jo moneen kertaan on esitetty, että hallintovaliokunta perusteellisesti punnitsee uudistamisen eri vaihtoehdot ja niiden pohjalta laatii mietintönsä.
Paluu