Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Rukouspäivät (Piispainkokouksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut piispamme ja muut ystävät. Minä puolestani olen sitä mieltä, että on hienoa, että piispainkokous on punninnut rukouspäiväkäytäntöä ja tehnyt siihen selkeyttäviä muutosesityksiä. Ja näen, että tällä tavalla uudistettuna, mikäli näiden suuntaviivojen mukaan mennään, kyetään myös antamaan perinteelle arvoa, mutta mikä olennaisempaa, niin tuoda sitä nykypäivään. Haluaisin kiinnittää huomiota erääseen erityisen ajankohtaiseen näkökulmaan, joka tässäkin esityksessä saa sijaa. Luomakunnan sunnuntai on pieni, mutta periaatteellisesti merkittävä askel meidän kirkossamme kohti ensimmäisen uskonkappaleen, eli luomisen arvonpalautusta. Kirkossamme toinen uskonkappale, lunastus, on aikojen kuluessa saanut välillä kohtuuttomankin suuren painoarvon. Se on toisaalta keskeinen, mutta ajattelen, että se on saanut painoarvoa luomisen ja Pyhän Hengen ulottuvuuksien kustannuksella ajoittain. Ja näen, että kristillisen uskon on oltava uskollinen kolminaisuuden kokonaisuudelle, kolmen uskonkappaleen tasapainolle.

Tällaisella teologisella lähtökohdalla on suoria yhtymäkohtia tämänkin päivän konkreettisiin kysymyksiin, jotka haastavat meidänkin kirkkoamme. Jos luomisen ja Pyhän Hengen teemat saavat entistä enemmän sijaa kirkossamme, niin silloin meillä on nykyistä enemmän annettavaa niille, jotka kaipaavat kirkon ääntä ekologisissa kysymyksissä. Ja jos he eivät kuule sitä, he kääntyvät esimerkiksi uuspakanuuden tarjoamien vastauksien pariin. Myönteistä tässä asiassa on se, että juutalais-kristillisellä perinteellä on hyvin paljon ja syvällistä annettavaa ekologiseen keskusteluun, siis aivan meidän oman perinteen alkulähteistä ja ytimestä ammentaen. Piispainkokouksen esitys antaa hieman lisää taustatukea tällaiselle kehitykselle, kun esityksessä tavoitellaan luomakunnan sunnuntain aseman selkeyttämistä ja vahvistamista. Käytän kuitenkin nyt tilaisuutta hyväkseni esittääkseni piispakunnallemme vetoomuksen lyhyesti ja suuressa yksinkertaisuudessa: jatkakaa luomakunnan puolustamisen teeman käsittelyä kohtaamisissanne. Nostakaa esiin näiden teemojen merkitys, joka helposti jää päivänpolttavien kiistakysymysten jalkoihin. Ja toivon, että muutaman vuosikymmenen päästä ei ihmetellä, että miksi meidän kirkkomme ei herännyt keskusteluun esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai kenties eri energiaratkaisujen vaikutuksesta elinympäristöömme. Meidän kirkollamme ei ole jokaisessa tällaisessa kysymyksessä erityistä viisautta, mutta varmaan sitäkin löytyy, jos ajatellaan vaikkapa yksinkertaisen elämäntavan ihannetta. Sen tavoittelusta kristinuskolla on kahdentuhannen vuoden kokemus. Juuri kukaan ei tällä hetkellä puhu kulutuksen voimakkaasta vähentämisestä. Kirkko voisi olla aikaansa edellä tällä kertaa. Omalla tontillakin on vielä paljon siivottavaa, mutta ajattelen, että ympäristödiplomin määrätietoinen kehittäminen on jo antanut meille tiettyä uskottavuutta nostaa näitä teemoja pintaan. Nämä asiat koskettavat meidän kirkkoamme joka tasolla alkaen meistä yksittäisistä jäsenistä. Mutta erityisesti vetoan kuitenkin teihin piispoihin, sillä teidän yhteinen äänenne kuuluisi meidän yhteiskunnassamme laajalle, kuten takavuosina on jo havaittu.


Paluu