Puheenvuoro



Loikkanen Virpi, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2004-2007
Monikasvoinen kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004-2007 (Kirkkohallituksen esitys 6/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Uskonnonopettajan työssäni kohtaan monia niistä asioista joka päivä, mistä täällä puhutaan. Mm. nuorten ihmisten, erityisesti nuorten miesten vähäisen kiinnostuksen uskontoa, kristillisyyttä kaiken kaikkiaan, uskonnollisuutta kohtaan. Ja koen, että me uskonnonopettajat olemme vähän niin kuin äyskärin kahvassa. Ankarasti yritämme omalla työllämme ylläpitää tietoisuutta kristillisestä perinteestä, kristillisen opin perusasioista jne. Vaikka suurin osa opiskelijoistani on käynyt rippikoulun, niin suoraan sanottuna tietoisuus kristinuskon perusasioista on heikko. Rippikoulussa viihdytään, mutta ilmeisesti siellä ei opita hirveästi asioita. Sen takia kuuntelin kovasti ilahtuneena piispa Heikan puhetta koulu- ja oppilaitostyöstä. Vaikka siinä enemmän aiheena oli kriisien hoito ja ennalta ehkäisy, niin toki siinä mukana tulisivat nämä kristillisen kulttuuriperinteen, kristillisen uskon sisällön opettamisen asiat. Haluaisin siis piispa Heikan puheenvuoroon lisätä tämän näkökulman, että uskonnonopettajat - ja monissa kouluissa uskontoa opettaa epäpätevä henkilö - olisivat varmasti halukkaita yhteistyöhön seurakuntien kanssa. Sitä on toki olemassa, mutta olisi varaa laajentaa. Eniten kuitenkin kannan huolta niistä kouluista, joissa uskonnonopetusta ei ole lainkaan. Tämä tarkoittaa lähinnä ammatillista puolta. Uskonnonopetustahan on peruskouluissa ja lukioissa. Tutkimuksethan kertovat, että suomalaiset ovat jopa hälyttävästi jakautumassa kahteen ryhmään, niihin joilla menee hyvin, joilla on korkea koulutus, terveelliset elämäntavat ja monenlaista hyvää elämässään ja sitten niihin, joille ongelmat kasaantuvat. Haluan uskoa koulutuksen jonkinlaiseen vaikuttavuuteen ja siihen, että uskonnonopetuksen eettisellä ja uskonnon sisältöihin liittyvällä kasvatuksella on jotakin merkitystä. Kannatan siis lämpimästi kaikenlaisen koulu- ja oppilaitostyön lisäämistä, mutta suosittelen resurssien suuntaamista ennen kaikkea niihin kouluihin ja oppilaitoksiin, joissa uskonnon opetusta ei ole.


Paluu