Puheenvuoro



Huomo Matti, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen (Kirkkohallituksen esitys 1/2015) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Päätettävänä oleva vihkimysvirkakokonaisuus sisältää ansioistaan huolimatta yhden vakavan puutteen. Siitä puuttuvat kanttorit. Toivon, että kanttorit lisätään pikimiten vihkimysvirkojen joukkoon vihkimysviroille kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Kirkkohallituksen esityksessä kirkolliskokoukselle Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen -esityksessä sanotaan seuraavaa: "Kanttorinvirka on seurakunnan hengellisen työn virka. Sen koulutuksen laajuus on vähintäänkin riittävä verrattuna muihin virkoihin, jotka ovat soveltuvia diakoniksi vihityille. Sillä on myös hyvin vakiintunut asema. Kanttorit toimivat jumalanpalveluksessa tärkeässä tehtävässä ja viran pohjoismainen alkujuuri on liturgisen avustajan tehtävä. Kanttorit tekevät myös laajaa ja merkittävää musiikkikasvatustyötä ja sen osuus koulutuksesta on kasvanut. Kanttorin tehtävä mielletään aikaisempaa laaja-alaisemmaksi. Näillä perusteilla virat voidaan nähdä vihkimystä edellyttävinä." Kappaleen luulisi jatkuvan: Ehdotetun diakoniviran tuleekin koskea myös kanttoreita. Jostain syystä näin ei kuitenkaan sanota. Myös piispainkokous on todennut 14.4.2015 ettei kanttorien vihkimiselle esitettyyn diakonivirkaan ole teologisia esteitä. Vakiintuneen teologian mukaan vihkimysvirka on sekä uskovien yhteistä pappeutta että erityisen palveluviran pappeutta. Kirkkoa tarkoittava kreikan sana ekklesia merkitsee 'erilleen kutsuttua'. Kirkon vihkimysvirassa oleva on erotettu, kutsuttu erilleen, palvelemaan erilleen kutsuttujen joukkoa. Vihkimyksessä saa elinikäisen oikeuden ja velvollisuuden hoitaa virkaa, ja sitoutuu samalla viran velvollisuuksiin. Vihittävä erotetaan ja lähetetään (missio) julkisesti hoitamaan virkaansa ja sen tehtäviä. Kanttoreille tehdyn ydinosaamiskuvauksen mukaan kanttorin ydinosaamisalueet ovat liturginen musiikki ja jumalanpalvelus, musiikillinen osaaminen, teologinen osaaminen sekä yhteisöllinen ja kehittämisosaaminen. Kanttorin työn keskiössä on kirkkomme ja seurakuntien monipuolinen jumalanpalveluselämä, johon luetaan messujen lisäksi kaikki muutkin jumalanpalvelukset, hartaudet ja kirkon pyhät toimitukset. Se on usein suurin yksittäinen tehtäväalue. Monen kanttorin panos seurakuntansa jumalanpalveluselämän kehittämiseen, erityismessuihin ja messumusiikin rikastuttamiseen on keskeinen. Kanttorien johtamien kuorojen ja musiikkiryhmien ensisijainen tavoite on rikastuttaa seurakunnan jumalanpalveluselämää. Näiden musiikkiryhmien osallistujamäärä kirkossamme tekee niistä suurimman vapaaehtoistoiminnan muodon. Kaikki tiet johtavat Roomaan, sanotaan. Myös kaikkien seurakuntien eri työalojen kokoontumisten pitäisi mielestäni johtaa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Näin ei aina ole kaikilla työaloilla, mutta kirkkomusiikin työalalla on. Musiikkiryhmien toiminta tähtää lähes aina yhteiseen jumalanpalvelukseen. Yhtenä kanttorin keskeisenä tehtävänä on opettaminen rippikoulussa ja musiikkikasvatustyö. Moni kanttori osallistuu rippikouluopetukseen yhtenä kirkon työntekijänä muiden työntekijöiden kanssa opettaen paljon muutakin kuin musiikkiin liittyviä asioita, riippuen henkilökunnan riittävyydestä. Virsien ja muiden hengellisten laulujen opettaminen seurakuntalaisille on mitä suurimmassa määrin kristillistä kasvatusta, kategeettista työtä. Toimitusten musiikin valinnan yhteydessä kanttorit käyvät usein omaisten kanssa keskusteluja, jotka ovat sielunhoidollisia. Kanttori on musiikin keinoin mukana seurakuntalaisten elämän monissa käännekohdissa, iloissa ja suruissa, syntymässä ja kuolemassa. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kanttori palvelee seurakuntaa muun muassa liturgisissa, kategeettisissa että sielunhoidollisissa tehtävissä.

Lutherin ajattelun mukaan jokainen kristitty toteuttaa kutsumustaan siinä työssä, jota hän tekee. Kutsumus liittyy erityisellä tavalla kaikkeen kirkon työhön. Nykyisessä yhteiskunnassa kirkon työhön opiskeleminen ja työn tekeminen on jo tietoinen valinta useimpien kanttoriksi valmistuvien kohdalla. Perinteisesti vihkimysvirkaan on liitetty kaksi kutsua, vokaatiota: vocatio interna ja vocatio externa. Vocatio interna on ihmisen sisäinen kutsu, sitä ei oteta, eikä se synny ihmisessä itsessään vaan se saadaan ulkopuolelta Jumalan Hengen kosketuksesta. Jokaisella meillä kirkon työntekijällä on varmasti oma tarinamme, oma ajatuksemme siitä, mikä meidät on kirkon työhön johdattanut, tämä vokaatio, juuri tämä vocatio interna. Ja vocatio externa, sen antaa seurakunta kutsuessaan ja valitessaan työntekijän. Tuntuma on, että erityisesti niille kanttoreille, jotka tekevät seurakunnassa laaja-alaista työtä omistautuneesti muiden työntekijöiden kanssa, vihkimys on tärkeä ja merkittävä. He eivät ole niitä äänekkäimpiä, mutta sitäkin kutsumustietoisempia ja sitoutuneempia kirkon pyhään työhön.

Hyvät edustajat, arvoisa puheenjohtaja. Kyllä kanttorin virka kuuluu vihkimysvirkojen joukkoon kirkon työssä vähintäänkin siinä missä muutkin esitettävät virat. Esitystä pitäisikin mielestäni tältä osin täydentää. Sitten lopuksi vähän innovointia. Oikeastaan koko kirkon hengellisten työntekijöiden virkojen hierarkian tai jaottelun voisi uusia enemmän virkojen ominaisluonnetta kuvaavaksi. Esimerkiksi jaottelu voisi olla seuraavanlainen: 1) piispat eli kaitsijan virat; 2) kirkon liturgisten tehtävien virat, papit ja kanttorit; 3) karitatiivisen palvelun virat, diakoniatyöntekijät, nuoriso-ohjaajat ja muut kirkon hengellistä työtä tekevät virat. Tai sitten toisenlainen innovointi-, jaottelumahdollisuus: pastoraatti, mihin kuuluvat papit; kantoraatti, johon kuuluvat kanttorit; diakonaatti, johon kuuluvat diakoniatyöntekijät, nuoriso-ohjaajat ja muut kirkon hengellisen palvelun virat. Kiitos


Paluu