Puheenvuoro
Himanka Mikko A.
,
edustaja
Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)
Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00
Teksti:
No niin, arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Olen tässä seuraillut tätä käytyä keskustelua ja ihmetellyt vähän suuntia, joihin fokusta on suunnattu. Minusta täällä puhutaan pikkuisen asian vierestä. Toisaalta minusta tämä on aivan ymmärrettävää, koska piispojen kannanotto on sen verran selkeä ja vedenpitävä, että sitä kritisoiva näyttää joutuvan tekemään aika laajoja kaarroksia sen ympärillä. Mutta tarkennetaan nyt vähän näitä käsitteitä. Siis eihän kukaan meistä kuvittele, että kirkolla olisi valtaa ihmisen rakkauteen tai rakkauselämään. Rakkaus, se ei ole sen kummemmin käskettävissä kuin kiellettävissäkään, sehän vain on. Siksi myöskään tässä keskustelussa ei pitäisi olla rakkaudesta kyse, vaan käsitteestä nimeltä avioliitto, jolla on toki yhteys rakkauteen, mutta erilaisten rakkauksien vertailu on aika lailla ajan hukkaa. Samalla tavoin ei ole kyseessä yksilön identiteetti, ihmiskuva, ihmisarvo tai joku muu sellainen, vaikka siitä on nyt paljon puhuttu. Ydinkysymys on ainoastaan se, mikä on kristillinen avioliitto, ja siitä, millaisiin tapauksiin se on sovellettavissa. Minä ymmärrän edustaja Rantalan pessimismin siitä, että tällainen yhteinen avioliittonäkemys löytyisi, mutta mikä helpotus: meillähän on se tässä. Eihän tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Mutta minä luulen, että meidän on elettävä tässäkin asiassa siinä sapluunassa, joka kirkolla on. Emme me voi suhtautua yliolkaisesti tai vähättelevästi siihen. Se, että asia on herkkä, ja se, että kohderyhmänä on historiallisesti kieltämättä diskriminoitu vähemmistöryhmä, ei se muuta tätä reunaehtoa miksikään. Kai tämän konklaavin pitää pysyä niissä raameissa, jotka se on itse säätänyt. Lakien isot ja yleiset periaatteethan on tyypillisesti muotoiltu niissä ensimmäisissä lakipykälissä, ja luulen että jokainen meistä tietää, mitä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ensimmäisissä pykälissä lukee. Raamatunjakeista on taitettu peistä, mutta otetaanpa malliksi, Isosta katekismuksesta rohkenen ottaa lyhyen suoran lainauksen. "Jo alussa Jumala on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala on siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä." Tämä on vain tällainen edustava esimerkki, tarkempia tietoja voi jokainen katsella aivan itse. Mutta että melkoista semanttista akrobatiaa tarvitaan, jos tämä halutaan tulkita niin, että avioliiton käsite voitaisiin irrottaa tästä biologisesta perusasetelmasta, ilman että tehtäisiin tälle merkityssisällölle pahaa väkivaltaa. Eli jos haluamme toimia päätöksentekoa rajaavien lakitekstien pohjalta, on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko sovitamme päätöksemme asetettuun raamiin tai sitten päivitämme ensimmäisten pykälien sisältöä. Muuta älyllisesti kestävää tietä ei ole.
Paluu