Puheenvuoro
Siukonen Antti
,
edustaja
Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 2/2006 edustaja-aloitteesta 7/2006, joka koskee seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskemista 16 ikävuoteen
Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensinnäkin kiitos piispa Huotarille lämpimästä puheenvuorosta ja esittelystä. Tyhjensit melkein koko pajatson, mutta on minulla täällä puheenvuorossa vielä jotain varattuna. Monet teistä tietävät, että toimin suntiona Helsingin tuomiokirkolla, tuossa opiskelujen ohella olen toiminut jo kohta kolme vuotta. Siellä olen saanut todistaa merkittävää ilmiötä: nuorten messujen osanottajamäärä ylittää useina viikkoina joidenkin meidän kirkkojen sunnuntainpääjumalanpalveluksen osanottajamäärän. Syksyn huippu oli 156 nuorta, keskiarvo tältä syksyltä taitaa lähennellä n. 100 nuorta. Mieletön suosio ja vieläpä aivan tavanomaisella jumalanpalvelusjärjestyksemme mukaisella messulla. Tänä syksynä olen saanut todistaa toistakin merkittävää asiaa. Hallintovaliokunta on ottanut positiivisen kannan aloitteeseen äänioikeusikärajan laskemisesta kuuteentoista ikävuoteen. Aivan upea juttu!
Tuomiokirkon nuorten messun taustasta vielä. Se alkoi vuonna 1998 erään nuoren papin ja nuorisotyönohjaajan yhteisprojektina. Aluksi paikalla oli vain muutama nuori, mutta vuosien mittaan väkimäärä kasvoi ja työ tuotti tulosta. Nyt paikalla on muutamista kymmenistä aina lähelle paria sataa nuorta joka viikko. Uskon, että tämän aloitteen ja äänioikeusikärajan laskemisen kanssa tulee olemaan vähän sama juttu. Aluksi ryntäys vaaliuurnille ei tule olemaan huikea, mutta työ alkaa vähitellen kantaa hedelmää. Yhä useampi nuori huomaa, että häneen luotetaan seurakunnassa, hänen ääntään kuunnellaan aivan eri tavalla, ja että hänelle on suotu tämän luottamuksen merkiksi oikeus äänestää kirkollisissa vaaleissa. Ajan myötä ne ryhmät, jotka tällä hetkellä äänestävät jaloillaan, eroavat kirkosta, ymmärtävät äänestää vaaliuurnilla ja vaikuttaa kirkkoon. Tutkimusten mukaan ensimmäinen vaali on se merkittävin. Jos ensimmäisessä vaalissa, jossa omaa äänestysoikeuden käy äänestämässä, niin myös jatkossa käyttää äänioikeutta. Sama pätee myös toisinpäin. Jos ensimmäisissä vaaleissa jättää äänestämättä, myös jatkossa jättää äänestämättä.
Hyvät kirkolliskokousedustajat. Seurakuntayhteys on vahvimmillaan 16-18 ikävuosien välillä. Kysyn teiltä, onko meillä varaa jättää käyttämättä yhtään sellaista sitouttavaa keinoa, jolla saamme nuoria kiinnostumaan paikallisseurakunnan toiminnasta. Äänioikeusikärajan laskeminen kuuteentoista ikävuoteen tuo ensiäänestäjän keskiarvo-iän hieman yli 18 vuoteen. Tällä hetkellä se on hieman yli 20 vuotta. Ero ei ole vuosissa suuri, mutta sattuu kriittiseen kohtaan, vaiheeseen, jolloin nuorella on vahva kontakti seurakuntaan, joillain jopa vahvin koko elämänsä aikana. Mietinnössä todetaan, että 16-18 -vuotiaat nuoret ovat tiedollisesti sillä tasolla, jota aiemmin on äänestysikäiseltä edellytetty. Saman olen huomannut sekä suntion työssäni että viime vuonna tehdessäni uskonnonopettajan pedagogisia opintoja, harjoitellessani uskonnonopettajan työtä sekä rippikoulutyössä parinkymmenen leirin kokemuksella. Nuoret ovat fiksuja, eikä meidän tule aliarvioida heitä.
Sitten loppuun pieni tilastollinen hauska yksityiskohta. Tilastokirjasta, joka meille jaettiin, bongasin tällaisen luvun, että Espoossa järjestettiin viime vuonna 51:t kinkerit. Laskua vuoteen 2001 verrattuna oli 40,7 %. Vastaava prosenttiluku nuorten ryhmien kohdalla osoitti kasvua 23,8 %:n verran. No, tilastot ovat tilastoja, mutta kysyn edelleen, jos meillä ei ole teologisesti yhtään pätevää syytä jättää tätä ryhmää huomioimatta, onko meillä siihen muutakaan pätevää syytä. Tämä viesti, jonka nyt lähetämme maailmalle on sellainen, jota kuunnellaan tarkasti. Mutta muistakaamme kuitenkin, että emme ole päättämässä tätä asiaa itseämme varten, vaan kirkkomme parasta varten. Osoittakaamme siis, että nuoret ovat arvokas ja luottamuksemme arvoinen osa kirkkoamme.
Paluu