Puheenvuoro



Rajala Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalin muuttaminen välilliseksi vaaliksi (Edustaja-aloite 2/2006)

Täysistunto:
Tiistaina 9 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Puheenjohtaja, hyvät edustajat. On todella syytä, että Luvian Don Camillon jälkeen tulee Peppone puhujapönttöön ja kertoo totuuden. Kirkolliskokouskauden alussa oli esillä aloite kaikkien kirkollisten vaalien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja uudistamisesta. Aloitteen taustalla oli perusteltu huoli siitä, että nykyinen vaalijärjestelmämme ei toimi. Periaatteessa se on demokraattinen, se on hyvä vaalijärjestelmä, mutta vähäisten äänestysprosenttien vuoksi järjestelmä on kääntynyt irvikuvaksi itselleen. Rohkenisin sanoa, että sen vuoksi kirkossa ei ole demokratiaa. Edustaja Tynkkynen puhui Venäjän äänikynnyksistä. Minulle tulee mieleen vanha satu keisarin uusista vaatteista. Eikö meillä ole rohkeutta todella nähdä sitä, että meidän keisarillamme, meidän vaalijärjestelmällämme ei ole vaatteita. Näillä prosenteilla me emme voi puhua, emme kirkkoherranvaaleissa, emme seurakuntavaaleissa demokratiasta. Se ei ole kirkon syy siinä mielessä, että meidän järjestelmämme antaa mahdollisuuden osallistua, mutta sitä viisasten kiveä mikä saisi seurakuntalaiset innostumaan seurakunnan hallintoon osallistumista edes äänestämällä, ei ole löydetty, ei kirkkoherranvaaleihin, ei seurakuntavaaleihin. Tässä minusta on sellainen peruskysymys, jossa ideaali todellisuus, realismi ja tarkoituksenmukaisuus pitäisi nyt ottaa aika karuun arviointiin. Koska näyttää nyt siltä, että täällä kirkolliskokouksessa ei ole halua vaalien kokonaisvaltaiseen uudistamiseen, toivoisin, että olisi rohkeutta lähteä edes vaali vaalilta tätä uudistusta tekemään, kuitenkin koittaen pitää mielessä, että kokonaisuus pysyy kasassa.

Kuten jo totesin, itse pidän melko suurena ongelmana kirkkoherran vaalissa sitä, että se ei kiinnosta seurakuntalaisia. Toinen itselleni käsittämätön asia on tämä ylimääräinen vaalisija ja sen pisteytys- tai prosenttijärjestelmä, joka sekin on demokraattisesti ajatellen aika kummallinen. Täällä on korostettu kirkkoherran johtamistaitoja. Sitä, että kirkkoherran tehtävä on muuttunut. Kysynkin nyt painokkaasti, että millä tavalla nykyisessä vaalijärjestelmässä äänestäjät saavat tietoa näistä johtamistaidoista. Eli kun on vaalipaneeleja, on lehdistöhaastatteluja ja muita, yleensä ne pyörivät kolmen kysymyksen ympärillä: Ehdokkaiden kanta hedelmöityshoitoon, homoliittoihin ja naispappeuteen. Nämähän ne nousevat siellä esiin. Vaatii todella suuren perehtyneisyyden, jotta pystyisi niistä hakemaan johtamistaitoa, joka välillisen vaalin lähemmissä haastatteluissa on mahdollista tuoda esiin.

Olen aiemmin ollut tukemassa suoraakin kansanvaalia, mutta tämä reaalisuus, tarkoituksenmukaisuusnäkökulma vie siihen, että se ei kerta kaikkiaan ole näillä äänestysprosenteilla toimiva. En taida olla oikeaoppinen luterilainen. Ajatus tuli mieleen kun piispa Pihkalaa kuuntelin. Minusta nimittäin olisi erittäin kiehtova ajatus, että valtuuston valitsema kirkkoherra lisäisi sopivalla tavalla kirkkoherran ja valtuuston yhteisvastuuta seurakunnan johtamisesta. Kun en ole varma puhuuko edustaja Seppälä seuraavasta aloitteesta, niin totean jo tässä vaiheessa sen, että minusta samanlainen asetelma toimisi kauhean hyvin hiippakunnan tasolla eli hiippakuntavaltuuston valitsema piispa tukisi yhteisvastuuta hiippakuntavaltuuston ja piispan välillä, hiippakunnan johtamisessa. Minusta tämä olisi, en tiedä onko tämä nyt teologiaa vai kirkon virkateologiaa, ihmisten tekemää joka tapauksessa, sellainen ajatus kuitenkin, jota soisin kovastikin enemmän pohdittavan.

Puheenjohtaja. Olen havainnut, että kirkon hallintoon koskeviin aloitteisiin helposti suhtaudutaan tyylillä, "tämä oli esillä jo 80-luvulla, ei mennyt silloin läpi, ei mene nytkään läpi". Hiukan tämä tuntuu pahalta. Hallinto ei ole itsetarkoitus, se on väline. Vaalijärjestelmät ovat taas hyvän hallinnon välineitä. Hyvä hallinto on hyvän toiminnan perusta. Maailma on muuttunut. Kirkko on muuttunut. Nyt on perusteltua kysyä, että vastaako hallinto, vastaako vaalijärjestelmät tähän nykyiseen tilanteeseen. Puheenvuoroja kuunnellessani on minulle tullut käsitys, että kirkolliskokouksessa on yksimielisyys, tai ainakin laaja kannatus sille, että jotakin tämän asian kanssa pitäisi tehdä. Siksi toivoisin, että yleisvaliokunta kommentteineen laittaisi tämän aloitteen joka tapauksessa jatkovalmisteluun.


Paluu