Puheenvuoro



Häkkinen Seppo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Seurakunnan pääjumalanpalveluksen alkamisajankohdan vapauttaminen seurakunnan itsensä ratkaistavaksi (Edustaja-aloite 8/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kysymys yhtenäisestä jumalanpalvelusajasta näyttää nopeasti katsottuna olevan pelkkä agraarisen yhtenäiskulttuurin jäänne, josta olisi jo korkea aika luopua. Aivan varmasti osittain näin onkin. Tarkoituksenmukaisuuden on oltava keskeinen kriteeri jumalanpalvelusajankohtaa mietittäessä. Tärkeintä on se, miten mahdollisimman monet seurakuntalaiset voisivat osallistua jumalanpalvelukseen. Tätä myönteistä tavoitetta käsillä oleva edustaja-aloite pyrkii edistämään. Tällä puheenvuorollani haluan kuitenkin laajentaa esillä olevan asian taustaa, en niinkään arvioida kello 10 päiväjumalanpalveluksen tulevaisuutta. Nimittäin muutoksia tehtäessä on kysyttävä sitä, mikä ajatus on nykyisen käytännön ja säädöksen takana? Mitä kirkkojärjestyksen määräys pyrkii edistämään?

Jumalanpalveluksen yhtenäinen ajankohta on nähtävänä merkkinä kirkon ykseydestä ja kohtalonyhteydestä koko kansaan. Seurakunta rukoilee säännöllisesti jumalanpalveluksessa kaikkien jäsentensä puolesta, myös poissaolevien. Seurakuntatietoisuudelle ei ole yhdentekevää miten tämä käytännössä järjestetään. Näin seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus on yhteyden ilmausta. Siksi on tähän asti nähty perusteltuna pitää mahdollisimman neutraali ajankohta jumalanpalvelukselle. Hiippakunnan ja tuomiokapitulin tehtävänä on juuri huolehtia kirkon yhtenäisyydestä ja siksi käytössä on alistamismenettely, jos kello 10 päiväjumalanpalveluksen ajankohdasta on haluttu luopua tai muuttaa. Ymmärtääkseni tämä alistusmenettely ei ole ollut mitenkään kahlehtiva, vaan tuomiokapitulin käsittely on turvannut huolellisen valmistelun seurakunnissa. Kirkkojärjestyksen säätämä alkamisajankohta koskee seurakunnan pääjumalanpalvelusta. Seurakunnan soisi järjestävän eri tyyppisiä jumalanpalveluksia eri aikoina. Kaiken kaikkiaan on syytä tukea seurakuntia siinä, että niiden jumalanpalveluselämä heijastaisi seurakunnan perusluonnetta, ikärakennetta ja toimintakulttuuria. Tätä myönteistä tavoitetta aloite kyllä tavoittelee.

Toinen näkökohtani liittyy siihen aloitteen huolen kantamiseen, joka liittyy pienten seurakuntien jumalanpalveluselämään. Tämä on asia, josta olisi syytä keskustella seurakuntaliitosten ja ylipäänsä seurakuntarakenteen muutoksen yhteydessä nykyistä enemmän. Säännöllinen jumalanpalveluselämä on yksi seurakunnan hermosäikeitä. Jos jumalanpalvelustapa rapautuu, muutos koskee kirkon elinhermoon, onhan luterilaisen tunnustuksemme mukaan kirkko pyhien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Säännöllisen jumalanpalveluselämän säilyminen ei koske vain seurakunnan elinhermoa vaan myös sosiaalisen ja kristillisen yhteisön elämää kullakin paikkakunnalla. Pelättävissä on, että ajan myötä säännöllinen jumalanpalvelus pidetään vain pääkirkossa ja muissa kirkoissa vain satunnaisesti. Tällaista kehitystä ennakoi ainakin Ruotsin kirkon kokemus. Ruotsin kirkon kirkkojärjestyksen mukaan jumalanpalvelus tulee järjestää joka seurakunnassa joka viikko ja kuitenkin todellisuus on toinen. Muutos tapahtui 1980-luvulla. Emäseurakunnassa vietetään usein vain yksi jumalanpalvelus ja kappeleissa esimerkiksi vain joka kolmas viikko. Harvat osanottajat jumalanpalveluksissa vaikuttivat siihen, että niitä alettiin järjestää epätavanomaisina aikoina. Tämä johti jumalanpalvelustavan rapautumiseen ja osanottajien vähenemiseen entisestään.

Ihmiset haluavat viettää säännöllisesti jumalanpalvelusta omassa kirkossaan. Jumalanpalveluksen ympärille tuleekin luoda oma sosiaalinen yhteisö, siis jumalanpalvelusyhteisö ja sen merkitystä kunkin paikkakunnan tai kunkin alueen, vaikkapa sen entisen yhdistyneen seurakunnan kappelin, elämään ja tulevaisuuteen ei kannata aliarvioida ja väheksyä. Säännöllinen jumalanpalvelus omassa kirkossa on tärkeä myös niille, jotka eivät siihen syystä tai toisesta itse säännöllisesti osallistu. Tämän aloitteen yhteydessä kannan siis huolta seurakunnan säännöllisestä jumalanpalveluselämästä ja sen säilymisestä.


Paluu