Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa puheenjohtaja, bästa vänner, hyvät ystävät. Tähän asti kaikki hyvin. Haluan ensin kiittää teitä kaikkia näistä käytetyistä puheenvuoroista. On ollut todella antoisaa ja opettavaista istua ja kuunnella erilaisia argumentteja. Edustaja K. Hiilamo peräänkuulutti rohkeaa optimismia. Itse olen ymmärtänyt tai haluan uskoa niin, että olen optimisti, tässä asiassa jopa vähän yltiöoptimisti, koska minun optimismini ei nyt rajoitu tähän lakivaliokunnan esitykseen. Minä olen niin suuri optimisti, että minä luulen, että me saadaan vielä jotain parempaa aikaan, jos yhdessä pohdimme, otamme vähän lisäaikaa, otamme tuumaustaukoa. Totta on se, mitä Pertti Rajala sanoi, että pöydällepanon aikana ei tapahdu mitään. Tämä esitys on ja pysyy, ja siksi mietin tietysti myös sitä mahdollisuutta, että olisi palautettu uutta valmistelua varten, mutta minusta se olisi ollut liian raskas toimenpide, ja siksi tämä pöydällepanoesitys. Kysymys ei ole siitä, mitä esitykselle tapahtuu, vaan kysymys on siitä, mitä minun yhdessä aivosolussani tapahtuu niitten kuukausien aikana, kun tämä on pöydällä. Ja minä luulen, että monella on sama tarve tämän hyvän keskustelun jälkeen sulatella sitä, mitä on sanottu. Sen takia kannatan edustaja Peter Lindbäckin tekemää pöydällepanoesitystä. Jag stöder alltså ombudet Peter Lindbäcks bordläggningsförslag. On myös annettu ymmärtää jotenkin, että se vaatii rohkeutta, että nyt mennään eteenpäin. Viittaan siihen, mitä sanoin edellisessä puheenvuorossani, että minulla ei ole tällä hetkellä se tunne, että on tarpeeksi tukevaa maata jalkojen alla, jotta voisin tehdä nyt tämän päätöksen. Sen takia minusta päätöksen tekeminen nyt ei ole rohkeutta vaan se on uhkarohkeutta. Mielestäni ei koskaan ole rohkeaa se, että ei oteta niin paljon selvää kuin mahdollista toimintaympäristöstä, ja siitä me emme voi olla välittämättä. Nyt joissakin puheenvuoroissa minusta on ollut sellainen henki, että ei meidän tarvitse välittää, ei meidän tarvitse pitää kiinni siitä, mitä valtiotasolla päätetään tai mitä kuntatasolla päätetään. Sanoin edellisessä puheenvuorossani, että olen tästä täysin samaa mieltä. Kirkko tekee omia ratkaisujaan, mutta me elämme maailmassa. Me elämme tässä yhteiskunnassa, ja nykyjärjestelmässä sillä on merkitystä, mitä valtio- ja kuntatasolla tapahtuu. Kiitoksia. Ja arvoisa puheenjohtaja, pyydän anteeksi vielä tätä sekaannusta, mutta luulen, että osaan itse tulkita sitä, mitä minä sanoin. Ja se ei ollut, minä en ehdottanut sitä. Mutta pyydän anteeksi, että tuli se sekaannus.


Paluu