Puheenvuoro



Koskenniemi Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
tulevaisuusselonteko (Kirkkohallituksen esitys 7/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän tulevaisuusselonteon laatijoita hyvin mielenkiintoisesta selvityksestä ja sen hyvästä esittelystä. Se antaa aineksia hyvin erilaiseen pohdintaa. Koska toimin raamattuopettajana sekä nuoremmille että vanhemmille, uskallan kiinnittää huomiota lyhyesti yhteen asiaan.

Meidän kirkkomme elää tällä hetkellä keskellä opetuksellista kriisiä. Monet selonteon kohdat tuovat ansiokkaasti esille ne muutokset, joiden keskellä elämme nyt ja lähitulevaisuudessa. Eri puolilta tulvii virikkeitä sekä hyviä että varottavia. Informaatio on liikkuvaa ja se on tarjolla yöllä ja päivällä, tuo oli hyvä luonnehdinta luo raplex, Rapidly changing and complex. Media on pienentänyt maailmaa ja virikkeitä tulee kaikkialta, kaikilta mantereilta, niitä tulee toisista kirkkokunnista ja toisista uskontokunnista, uushenkisyys ja katsontojen kirjo siis lisääntyvät. Tämän selonteko tekee selväksi mutta aika vähälle käsittelylle jää kysymys, miten kirkon opetus ja opettamisen tapa käytännössä vastaa tähän haasteeseen. Ajatelkaa, aamuhartaus kestää viitisen minuuttia, saarna kymmenen tai hiukan enemmän. Monet meidän uskomme asiat ovat niin isoja, että ne eivät kerta kaikkiaan mahdu näihin ohi kiitäviin hetkiin. Raamattutunteja vastaavasti pidetään seurakunnissa entistä vähemmän. Ja kovin lyhyt on niissäkin käytettävissä oleva aika. Kun raamattukurssilla nostamme esille jonkin ison asian, saatamme puhua sitä auki vaikkapa koko aamupäivän ja palata asiaan seuraavana päivänä. Ne ovat juuri niitä asioita, joiden avulla etsitään paikkaa tässä maailmassa, tässä kirkossa ja Jumalan omina. Missä näitä asioita on tarkoitus opettaa jatkossa, kun eivät ne kerran mahdu näihin meidän normaali tilanteisiimme. Kuka opettaa ja kenelle ja missä opetus tapahtuu? Siis aivan konkreettisesti. Tätä tarkoitan opetuksellisella kriisillä. Toivon, että valiokunta pohtii myös asiaa tästä näkökulmasta.

Ajattelen niitä, jotka ovat kunnioitettavasti pyrkineet vastaamaan tähän kriisiin. Esimerkiksi Kokkolan rovastikunnassa on pitkät vuodet toiminut maallikkokoulu, jossa ryhmä toisensa jälkeen on saanut syventyä omaan uskoomme. Pienet ryhmät ovat myös vuosikymmenien ajan ottaneet aikaa ja lähteneet useiksi kuukausiksi raamattukursseille. Se on se todellisuus, jota minä saan onnekseni nähdä. Nämä ovat mitättömän pieniä aloitteita mutta on edes yritetty jotakin ja toki näitä on paljon muitakin sellaisia, joita en tunne. Mutta silti iso kysymys on tässä: ellei opetuksellista kriisiä ratkaista harkiten, se jää ratkaisematta ja tuloksena on kasvava pinnallisuus, sekavuus ja katsomusten kirjo, jossa kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä mieltä on saati mitä meidän kirkkomme opettaa. Siitä tilanteesta varjele meitä rakas Taivaallinen Isä.


Paluu