Puheenvuoro



Alasalmi Aila, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja kaikki kirkolliskokousedustajat. Koen olevani täällä syvän maaseudun edustaja, vaikka Kajaanin kaupungissa asunkin. Puheenvuoroissa on tullut niin paljon organisaatiojohtamiseen ym. liittyvää asiaa, etten enää niistä hirviä sanoa mitään. Muutamia havaintoja ajattelin kuitenkin tuoda esiin. Ensimmäisessä kohdassa puhutaan vapaaehtoistyön tunnistamisesta ja sen kasvavasta merkityksestä. Se on todella tärkeää. Varsinkin siellä, missä on vähän seurakunnan työntekijöitä, ihmiset harvassa ja niin pois päin, silloin käsiä, jalkoja ja autoja tarvitaan. Tästä on meilläkin olemassa ihan uusia merkkejä, että kylät ovat aktivoituneet ja esimerkiksi messuissa voi olla niin, että kylät avustavat monella eri tavalla. Neljännessä kohdassa on maan eri osien ja olosuhteiden huomioiminen. Siitäkin on täällä mainittu monta kertaa, mutta mitä se konkreettisesti on? Se mahtaa olla moninainen kysymys. Tässä luotan nyt siihen, että puitelakiin tulee mahdollisuuksia rukata ja säätää eri paikkakuntien mukaan, vaikka periaate olisi sama läpi maan. Kuudennessa kohdassa puhutaan kahdesta vaalista. Ymmärrän sen kahtena vaalilippuna samana vaalipäivänä. Ensin karsastin sitä, koska maalliselta puolelta on niin surkeita kokemuksia. Meillä valittiin Kainuun mallissa maakuntavaltuuston jäsen sekä oman kunnanvaltuuston jäsen samalla kerralla. Liput olivat eriväriset ja eri paikkaan laitettiin numerot, mutta siitä huolimatta liian paljon meni mönkään. Varsinkin ikäihmiset häkeltyivät lippujen kanssa. Olin itse mukana eräässä vaalilautakunnassa ja näin, miten kymmeniä, kymmeniä lippuja meni hukkaan. Moni täällä on sanonut, että tämä on tekninen asia joka pystytään hoitamaan. Kyllähän se tietenkin tulevaisuutta on ja demokratia kasvaa, että äänestetään näitä asioita erikseen. Sitten asia, jota piispa Häkkinenkin avasi puheessaan. Meillä on Kainuussakin juuri tällainen tilanne, että on tapahtunut vain yksi kuntaliitos, Vuolijoen ja Kajaanin välillä. Vaikka syytä olisi, mutta mikään kunta ei näytä käyvän minkäänlaisia kuntaliitosneuvotteluja. Tässäkin toivoisin, että liitokset menisivät mahdollisimman hienovaraisesti, eikä tulisi pakkoliitossählinkejä. Etenkin Kainuussa olemme hyvin herkkiä näiden asioiden kanssa. Mutta apua tarvitaan, mikään ei liikahda, mikäli kunnat vain juputtavat paikallaan. Totean vielä, että onko mitään järkeä lähteä purkamaan entisiä rakenteita, varsinkaan sellaisessa tapauksessa, että seurakunta on jo liittynyt toiseen seurakuntaan. Olen itse ollut Vuolijoen seurakunnan jäsen ja nyt sitten Kajaanin seurakunnan jäsen. Olen erittäin tyytyväinen, kuten yleensäkin vuolijokelaiset. Olemme saaneet sellaista, mitä ei ikinä entisen seurakunnan varoilla olisi saatu. Hyväksi havaittua ei kannata muuttaa, mutta tietenkin yhtymien kohdalla, vaikka olisi hyväksi havaittu, voi olla että joutuu muuttamaan. Tällaisilla ajatuksilla. Kiitoksia.


Paluu