Puheenvuoro



Ylä-Autio Ilmari, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun, lakivaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 12/2012

Täysistunto:
Torstaina 16 päivänä toukokuuta 2013 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, mietinnössä on myös kriittisiä sävyjä vaikka lopputulos onkin myönteinen. Kirkkohallituksen esityksellä on hyvä tavoite. Taustat esityksen tekemiselle ovat arvokkaat. Kysyä kuitenkin sopii, miksi ylipäätänsä Suomessa ja erityisesti kirkon piirissä on tarvetta tämän kaltaiseen lainsäädäntöön. Eivätkö asiat Suomessa ole lasten näkökulmasta mitä parhaimmat; erilaisten mittareiden mukaan maailman huippuluokkaa? Suomen perustuslain 6 § toteaa: "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." Perustuslain tulisi säteillä vaikutuksiaan inhimillisen elämän eri osa-alueille. Valmistelussa ja päätöksenteossa perustuslain tulisi olla mielessä ja ohjenuorana, mutta onko näin? Ilmeisesti ei ole, koska perustuslain määräystä vastaavia säännöksiä on otettu lukuisiin lakeihin. Vähintään kymmenen lakia pystyisi yhtäkkiä luettelemaan.
Lastensuojelulain mukaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Toimielimen on välitettävä tietoa lasten ja nuorten sosiaalisista ongelmista sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille. Samansisältöisiä julistuksenomaisia säännöksiä on useissa muissakin laeissa, kuten peruskoululaissa. Kuitenkin juuri nyt lasten etu on vaarassa, kun useissa kunnissa on esillä opettajien lomautuksia. Parin viikon aikana olen lehdistä huomannut parikin otsikkoa: "Lasten etu vaarassa, kun kouluja yhdistetään ja lakkautetaan", "Lasten etu vaarassa, kun päiväkoteja yhdistetään".
Säännösten runsas määrä viestii siitä, että lainsäädäntöä ei aina oteta tosissaan. Lasten ja nuorten pitäisi voida varttua turvallisin mielin ja tietoisina siitä, että heidän etunsa otetaan huomioon; onhan siitä määräys perustuslaissa ja useissa muissakin laeissa. Kuitenkin usein on niin, että talousasiat ajavat niiden edelle. Kuntalaissa on säännös, jonka mukaan on kuitenkin aina ajateltava kunnan etua. Se on usein ristiriidassa asukkaiden edun kanssa.
Perheoikeudessa keskeisenä tavoitteena on lasten etu. Kuitenkin juuri avioerotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa lapsia käytetään välikappaleina, kun vanhemmat hakevat etujaan ja purkavat katkeruuttaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa juuri tämän inhimillisen toiminnan alueella tulisi kohdistaa huomiota siihen, miten lapsen etu voitaisiin nykyistä paremmin turvata. Lapsivaikutusten arviointia koskeva säännös onkin otettava kirkkojärjestykseen, jossa muutenkin ohjataan kirkon sisäistä toimintaa. Lähetekeskustelussa huomattiin, että oli vaikeuksia löytää kohta, johon se kirkkolaissa laitettaisiin, mutta kirkkojärjestyksessä on pykälä 4 aivan niin kuin sitä varten. Säännös voitaisiin siihen sopivasti laittaa. Jos säännös laitetaan kirkkolakiin, joudutaan niihin karikkoihin, joihin lakivaliokunnan puheenjohtaja viittasi. Säännöksestä täytyisi tehdä niin julistuksenomainen, että se ei olisi valitusperuste. Jälleen meillä olisi yksi laki, jolla ei olisi sitä vaikutusta, mitä sille on haluttu antaa ja se vaimentaisi säännöksen painoarvoa.




Paluu