Puheenvuoro



Himanka Mikko A., edustaja

Otsikko:
Selvityksen tekeminen avioliittoon vihkimisestä luopumisesta (Edustaja-aloite 3/2016)

Täysistunto:
Torstaina 12 toukokuuta 2016 klo 14:30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät istuntotoverit.

Tämä istuntotauko tuli itselleni kyllä hyvään saumaan. Oli nimittäin aikaa vähän puntaroida tätä kysymystä, koska olin pikkuisen epävarma. Ymmärsin kyllä ihan välittömästi edustaja Tuorin huolen, koska kaikki kivet on kyllä nyt käännettävä, jotta tämän kirkkolaivan karilleajo voitaisiin välttää. Ja piispamme Sami oli sitä mieltä, että selvittäminen on tässäkin hyvä asia, koska tietoahan tarvitaan aina ja päätöksenteon pohjaksi ja tähän on helppo yhtyä.

Mutta asiassa on kyllä muitakin puolia ja rupesin niitä epäröimään. Ensinnäkin, yhdyn edustaja Paalanteen huomioon siitä, että tämä itse miinahan säilyy silti viritettynä kirkkomme sisällä, tästä huolimatta. Sitä emme voi väistää. On aivan reaalinen skenaario, että tämän prosessin seurauksena tämä miina laukeaisi ja kirkkolaivan köli repeäisi, ja samalla yhteydet moniin näihin aamulla ylistettyihin kansainvälisiin kirkkoyhteyksiin saattaisivat päättyä kuin veitsellä leikaten. Tästähän on jo Afrikasta muun muassa kokemuksia, että on ihan oma keskustelunsa, että kannattaako tämä upotus siitä huolimatta.

Mutta, kun tämä vihkioikeudesta luopuminen ei tarkkaan ottaen niin ratkaisisi oikeastaan mitään tässä. Yleisvaliokunnan mietintö asiastahan on todennut jo harvinaisen selvästi, että kirkolla ei ole mitään juridista tarvetta reagoida. Nykyinen avioliittolainsäädäntö jättää kirkolle täyden mahdollisuuden jatkaa nykyisellä linjalla ilman mitään ongelmaa. Se on eri asia, jos me itse haluamme luopua. Sitten on viisautta tunnistaa sekin tosiseikka, että kirkollisten vihkimisten määrä on vähentynyt. Ja varsinkin pääkaupunkiseudulla niin monin paikoin alle puolet avioliittoon vihkimisistä tapahtuu enää alttarin ääressä. Ja nyt jos tulevaisuudessa täytyy aina pariskunnan valita, että järjestetäänkö yksi seremonia, vai järjestetäänkö kaksi seremoniaa, niin minä kyllä pelkään, että kirkko jää siinä mopen osalle.

Samoin voi sitten miettiä laajemmin, koko kirkon julkisoikeudellista asemaa tässä tilanteessa, jos kirkko luopuu vihkimisoikeudesta, se julkisoikeudellinen asema ohenee. Mitä se merkitsee pitkällä juoksulla meidän verotusoikeudelle ja monelle muulle asialle. Jo selvityspäätös on kannanotto, jolla me viestimme, että me vakavasti harkitsemme tätä vaihtoehtoa. Kannattaako semmoista optiota heilutella? Tätä minä rupesin miettimään.

Ja vielä yksi: Niin paljon kuin minä ymmärrän, niin tämän asian juridinen puoli on lopulta aika helppo. Se on yhden pykälän poisto avioliittolaista. Mutta nämä seurannaisvaikutukset, jotka minä tässä mainitsin, se on paljon vaikeampi rasti. Ne on työläitä selvitettäviä, puhumattakaan sitten näistä teologisista ja strategisista ulottuvuuksista. Minulla on semmoinen käsitys, että kirkkohallituksessa on juuri tällä hetkellä aika monta selvitystä meneillään ja lisää on tulossa. Että siellä on kyllä kädet täynnä töitä, me olemme niin kevyesti täällä sellaisia paukutelleet pöytään. Ja kun tätä asiaa ei voi kiireellä ratkaista, niin turhan byrokratian välttämiseksi, niin kannatan esityksen raukeamista.


Paluu