Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.45

Teksti:
Värderade ärkebiskop, arvoisa arkkipiispa. Hyvät ystävät, bästa vänner. En voi välttyä ajatukselta, että edelleen - vaikka tästä asiasta on hyvin paljon keskusteltu - menee hyvin usein puurot ja vellit sekaisin. Ja haluan ainakin omasta puolestani yrittää pitää mahdollisimman selkeästi erillään parisuhde ja homoseksuaaliset ihmiset. Ensinnäkin haluan kiittää piispa Peuraa. Hän teki erinomaisesti selkoa siitä, mistä tärkeistä asioista piispat ovat yksimielisiä. Ja voi sanoa, että tämä selonteko on hyvin johdonmukainen, hyvin selkeä johtopäätöksiin asti. Kun luen johtopäätökset, joudun ihmettelemään, mihin on se ohje jäänyt, että kyllä on oltava kyllä ja ei on oltava ei. Tästä tulee se kuva, se käsitys - voi olla että olen väärässä - mutta minulle on syntynyt se kuva, että piispat ovat halunneet löytää sellaisen ratkaisun, jossa olisi mahdollista vähän hyväksyä, olisi mahdollista vähän siunata, olisi mahdollista vähän rukoilla myös parisuhteen puolesta. Se on yhtä mahdotonta - jos sallitaan tällainen kielikuva - kuin että nainen voisi olla vähän raskaana. Joko on tai ei ole. Ja minusta tässä on nimenomaan siitä kysymys. Sen takia on kysymys kirkon ja meidän uskottavuudestamme, kun otamme kantaa tähän selvitykseen. Minä en lähde nyt maalaamaan kauhukuvia, en puoleen enkä toiseen, vaan haluan vain omasta puolestani tuoda tähän keskusteluun ajatuksia tästä selvityksestä, mitä se sanoo. Ja minusta se keskeinen, minulle paha asia on se, että rehellisyys puuttuu tästä. Ja minusta se on jo käynyt ilmi muutamasta puheenvuorosta. Edustaja Kinnunen sanoi, että tämä on yksi askel oikeaan suuntaan, siihen suuntaan, että siunataan. Mahdollisesti myös siihen suuntaan, että tien päässä vihitään. Edustaja Kainulainen sanoi ihan samaa. Jos me haluamme kulkea tätä tietä, niin silloin meidän pitäisi niin sanoa. Myös piispojen. Ei voi olla niin, että puhutaan omasta mielestä selkeästi ja hyvin, sanotaan että rukoillaan ihmisten puolesta ja ihmisten kanssa. Näin pitää olla. Minusta tämä on itsestään selvää. Se on jokaisen kristityn ja kirkon perimmäinen tehtävä rukoilla ihmisten puolesta heidän kanssaan, siunata ihmisiä. Se on meidän tehtävämme. Ongelma syntyy siinä, jos me katsomme, että meidän pitää tiettyjä ihmisiä varten luoda jonkinlaisia erityisiä rukouksia tai erityisiä tilanteita, joissa voidaan rukoilla. En voi ymmärtää, kuin että viesti silloin on se, että tässä on kysymys jostain muusta kuin normaalista rukouksesta jonkun ihmisen kanssa, jonkun ihmisen puolesta. Ja siinä tämä selvitys on minusta harhaanjohtava. Ei meidän mielestäni pidä piispainkokoukselle antaa minkäänlaisia tehtäviä osoittaa, että rukous homoseksuaalien kanssa on jotain muuta kuin rukous kenen tahansa kanssa ja kenen tahansa puolesta. Eli minä en voi muuta kuin yhtyä siihen, en muista kuka teki sen ehdotuksen, että merkitään tiedoksi tämä selvitys kiitollisuudella ja mennään eteenpäin. Keskustelu voi jatkua, mutta rehelliseltä pohjalta. Ei valitettavasti näiden johtopäätösten pohjalta, jotka johtavat ajatukset oikeastaan kahteen suuntaan. Joko voi sanoa, että näillä voimme puolustaa sitä, että järjestetään siunaustilaisuuksia vastaavia rukoushetkiä. Vaikka tässä ei puhuta ollenkaan rukoushetkistä, vaan puhutaan rukouksesta. Mutta jo se, että on tulkittu, että puhutaan rukoushetkistä, osoittaa minusta, että tämä on niin epämääräistä tekstiä johtopäätösten osalta, että meidän on todettava, että näin on ja jätetään se siihen.


Paluu