Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 5/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Ordförande, herra puheenjohtaja, arvoisat kollegat, ärade kolleger. Kun tämä lähetekeskustelu alkoi, edustaja Huttunen käytti mielestäni oikein kuvaavan kielikuvan, kun hän puhui häkästä tai hapesta. Nyt vaan tuntuu siltä, että onko se häkää vai happea, niin tuntuu riippuvan siitä, kenen keuhkoissa se aine on. Näin ollen se kielikuva ei ehkä ole oikein osuva. Kuten olemme huomanneet, niin tästä voi perusteellisesti olla montaa mieltä ja se mitä nyt sanon, on enemmän sitä, mitä presidentti Mauno Koivisto on sanonut "fundeeraukseks", koska tässä asiassa olen enemmän hämilläni kuin mitään muuta. Kerron teille miksi: Ensinnäkin lähtökohdista. Kun edellinen kirkolliskokous käsitteli kirkkohallituksen esitystä 2/2006, joka koski samaa asiaa kuin nyt käsittelyssä oleva esitys, totesi perustusvaliokunta lausunnossaan 2/2007 valiokunnalle muun muassa seuraavaa: "Kirkon on uudistettava omaa työlainsäädäntöänsä silloin, kun yhteiskunnan lainsäädännön muutokset ovat yhteensopivia kirkon omien perusteiden ja eettisten tavoitteiden kanssa." Ja vielä: "Kirkon virkamiesoikeudelliset säädökset ovat kirkon opin ja perinteen tulkintaa." Minusta tämä on hyvin vakavaa tekstiä. Siksi säädöksiä uudistettaessa on huolehdittava siitä, että ne perustuvat kirkon järjestysmuotoon. Kirkkohallituksen esityksessä uudistuksen teologisia perusteita ei ole julkilausuttu. Tämä oli ymmärtääkseni se perustava syy, minkä takia edellinen esitys raukesi. Valitettavasti minun on todettava, että nämä edellytykset puuttuvat tästäkin esityksestä. Eli se mitä perustevaliokunta silloin sanoi, ei ole huomioitu tässä uudessa esityksessä ja minusta se on, jos käyttää kilttiä sanaa, epäviisasta.

Otetaan esimerkiksi esityksen alussa oleva kohta, jossa tehdään selko lähtökohdista. Siinä lukee näin: "Esitys on laadittu ottaen huomioon perustuslainsäännökset sekä muun virkamieslainsäädännön kehitys." Tehdään ajatusleikki. Kirjoitetaan se uusiksi ja todetaan näin: Esitys on laadittu kirkon omien perusteiden ja eettisten tavoitteiden pohjalta ottaen huomioon ja niin edelleen, mitä siinä edellisessä oli. Valitettavasti en ole täysin vakuuttunut, että tällainen vastaisi esityksen sisältöä. Kirkkohallitukseen esitykseen sivulla 9 käsitellään lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja sen merkityksestä kirkolle. Kuten tiedämme lain soveltamisalaa, siihen on jo viitattu, on rajoitettu. Sitä ei käytetä uskonnon harjoitukseen liittyvään toimintaan. Kirkkohallituksen esityksessä todetaan kuitenkin viitaten tähän rajoitukseen: Sen jälkeen kun kirkossa on avattu pappisvirka naisille vuonna 1988, tasa-arvolain soveltamisala- rajoituksella ei enää ole käytännössä oikeudellista merkitystä kirkossa. Kirkolla ei enää ole sellaista uskonnon harjoitukseen liittyvää toimintaa, joka edellyttäisi naisten ja miesten asettamista eri asemaan. Nyt palaan siihen, mihin on myös viitattu edellisissä puheenvuoroissa eli tähän Oulun tuomiokapitulin tekemään päätökseen, koska siellä otetaan ilmeisesti tämä rajoitus hyvin vakavasti ja ratkaisu on se, että ei puututa siihen, mutta puututaan siihen mikä on uskonnon harjoittamista. Tässä minulla on suora lainaus tuomiokapitulin päätöksestä ja siinä lukee näin: "Tarkasteltaessa jumalanpalveluksen kulkua papin omaan uskonnonharjoittamiseen ei kuulu esimerkiksi saarna tai ehtoollisen jakaminen seurakuntalaisille, tiukasti arvioiden papin omaan uskonnonharjoittamiseen voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi osallistuminen virren veisuun ja ehtoollisen nauttimiseen. Mikään näistä ei kuitenkaan ole jumalanpalvelusta toimittavalle papille toimitukseen kuuluvaa ehdotonta välttämättömyyttä. Pappi voi siten toimittaa jumalanpalveluksen osallistumatta itse lainkaan uskonnonharjoittamiseen. Tällainen tilanne ei tietenkään ole toivottava kirkon kannalta ja jos sellainen esiintyy, on se poikkeuksellista, mutta kuitenkin mahdollista". Tähän on jo puututtu, mutta lisään yhden fundeerauksen tähän, joka lisää tätä, että olen hämilläni. Onko niin, että jumalanpalvelus papin kohdalla voi olla uskonnon harjoittamista, mutta se ei välttämättä ole sitä? Se voi olla uskonnonharjoittamista silloin, jos se ei ole ristiriidassa jonkun sovitun ajatellun tai yleisesti hyväksytyn säännöksen kanssa. Mutta jos se ei ole sitä, jos katsotaan pappia pelkästään virkamiehenä, niin silloin se ei ole uskonnonharjoittamista. Ja mitä on sitten, kun ennen jumalanpalvelusta sakaristossa rukoillaan jumalanpalveluksen puolesta, onko se uskonnonharjoittamista tai onko se osa tätä virkamiestehtävää, että siinä pappi vaan johtaa tätä tavallaan osallistumatta siihen? Minusta me joudutaan tässä niin absurdeihin tilanteisiin, että minun mielestäni tämä ei voi olla totta, että kirkossamme esitetään tämmöisiä väitteitä. Mutta kuten sanoin, tämä on fundeerausta, ehkä olen väärässä. Tämän perusteella joudun kuitenkin kysymään, että olemmeko todella tilanteessa, että pappien kohdalla perustuslaki tasa-arvolain rajoitukset eivät päde siksi, että papit ovat ainoastaan virkamiehiä ja kirkko virasto, jossa tuotetaan muun muassa jumalanpalveluksia. Luultavasti olemme yksimielisiä siitä, että kirkko on ennen kaikkea uskonyhteisö. Tässä on tämän virkapaketin ydinvirhe, tätä ei ole huomioitu tässä virkapaketissa. Muun muassa näihin kysymyksiin meidän on pakko vastata, kun otamme kantaa kirkkohallituksen esitykseen. Me emme ota kantaa pykäliin pelkästään pykälinä, vaan nimenomaan niin kuin perustevaliokunta viimeksi sanoi, nämä säädökset ovat kirkon opin ja perinteen tulkintaa ja tämä meidän on muistettava.


Paluu