Puheenvuoro



Kaskinen Anna-Mari, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Yhdyn näin lyhyesti niihin lukuisiin kiitoksiin, joita tulevaisuuskomitean mietinnöstä on jo tässä salissa lausuttu. Haluan vielä kiinnittää huomiota yhteen asiaan, jota edustaja Reinikainen käsitteli puheenvuorossaan ja johon myös edustaja Lipponen jo viittasi. Asia on luvussa kaksi, joka on otsikoitu sanoin "Uudistustarpeet ja toimintakulttuurin uudistaminen". Yhtä lailla tärkeä tekijä toimintakulttuurin uudistamisen kannalta on kieli. Kieli määrittelee ja muokkaa todellisuutta, minkä vuoksi ei ole merkityksetöntä, millä tavalla ja millaisilla käsitteillä kirkossa ja kirkosta puhutaan, mietinnössä todetaan. Onkin paikallaan, että juuri näin reformaation merkkivuotena korostetaan kielen merkitystä, olivathan reformaattorit Luther ja Acrigola myös kirjakielen luojia ja kehittäjiä. Kansan kielellä oli ratkaiseva merkitys reformaation etenemisessä. Mitä olisikaan reformaatio ilman kansan mahdollisuutta lukea Raamattua omalla kielellään? Siksi juuri nyt onkin sopiva hetki tarkastella sitä kieltä, jota kirkossa ja kirkosta puhuttaessa viljellään niin jumalanpalveluksissa, toiminnassa kuin hallinnossa.

Kirkossa käytettävän hengellisen kielen, myös jumalanpalveluksen kielen, on uudistuttava käsi kädessä yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten kanssa, mietinnössä todetaan. Kun Jaakko Finno julkaisi virsikirjan vuonna 1583, sen nimi oli "Yksi vähä suomenkielinen virsikirja". Uudessa virsikirjan lisävihkossa lauletaan nyt 16 eri kielellä. Myös suomen kielen moninaisuuden näkökulma on otettu lisävihkossa huomioon varhemmin kuin 30 vuotta sitten nykyistä virsikirjaa valmisteltaessa ja sen ilmestyessä. Niin ikään lisävihkon virsikirjan kieliasuun on vuoden 1986 virsikirjan periaatteisiin nähden annettu enemmän joustoa ja vapautta. Tulevaisuuskomitean mietintö rohkaiseekin meitä nyt tarkastelemaan ja tarvittaessa uudistamaan kaikkea sitä kieltä, jota kirkossa ja kirkosta puhuttaessa käytetään, niin toiminnan, hallinnon kuin jumalanpalveluksenkin alueella. Kun ajatellaan niitä kaikkia ihmisryhmiä, joita kirkon kielen tulee tavoittaa ja kutsua, esimerkiksi lapsia, nuoria, maahanmuuttajia ja kaikkia kirkkoa etäämpää tarkastelevia, meidän on tarpeen pitää mielessä sama kysymys, jonka Filippos esitti etiopialaiselle hoviherralle Apostolien teoissa: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää." Meidän onkin oltava valmiita kysymään, kuka sinä olet, mistä tulet ja millaista kieltä sinä puhut ja ymmärrät. Pienenä yksityiskohtana todettakoon vielä, että mietinnössä on myös aivan konkreettisia ehdotuksia sanoista, joista luopumista tulisi harkita. Yksi niistä on tuomio-alkuiset sanat. Reformaation merkkivuoden tunnuksena on armo - kannatan kuitenkin, että sitä edelleen voidaan julistaa tuomiokirkossa tuomiorovastin toimesta.



Paluu