Puheenvuoro



Mäkinen Kari, piispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 12/2009 edustaja-aloitteesta 1/2009, joka koskee kirkon ulkomaisen toiminnan evaluointia

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja-aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi toteuttaa seurakuntien ja hiippakuntien, kirkon keskushallinnon ja kirkollisen järjestöjen ulkomaisen evaluoinnin ulkopuolisen evaluoijan toimesta. Tätä aloitetta arvioitaessa on ensinnäkin todettava toimintakentän moniulotteisuus ja toimijoiden runsaus. On kirkon viralliset ulkosuhteet, joiden koordinointi tapahtuu kirkon ulkoasiain neuvoston toimesta. Kirkon keskushallinnon yksiköillä ja hiippakunnilla on omia ulkomaisia yhteyksiään. Seurakunnilla on paitsi ystävyysseurakuntatoimintaa myös muunlaista kansainvälistä avustus- ja muuta yhteistoimintaa. Kirkon viralliset lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu muodostavat oman ryhmänsä ja tämän lisäksi on joukko kirkollisia järjestöjä ja vielä tämä kirkollisten järjestöjen kenttä on tässä suhteessa hyvin kirjava. Mukana on niitä, joiden kanssa kirkolla on yhteistyösopimus ja lisäksi muita hyvin monenlaisia järjestöjä. Tämä kentän hajaantuminen ja hajanaisuus on pontimena ajatukselle siitä, että yhtenäinen koordinoiva evaluointi voisi hyvinkin olla paikallaan. Etenkin kun kokonaisuuteen liittyy alueita, jotka ovat tietyllä tavalla harmaampia alueita, joissa toiminta varsin kirjavaa. Juuri tämä kentän moniulotteisuus merkitsee myöskin sitä, että evaluointiin liittyy erityisen suuria ongelmia. Moniulotteisuus merkitsee, että on vaikea ellei mahdoton tällaisessa kentässä luoda yhtenäistä evaluointijärjestelmää ja yhtenäisiä kriteereitä. Toinen ratkaiseva kysymys liittyy toimivaltaan. Toimijat ovat itsenäisiä ja niillä on omaan järjestysmuotoonsa perustuva toimivaltainen oma toiminnan ja talouden tarkastusjärjestelmänsä. Kirkolliskokouksen tai kirkon keskushallinnon toimivalta ei ulotu tässä suhteessa koko tälle kentälle. Kolmas kysymys on tässä esitetyn ulkopuolisen evaluoinnin toteuttamisen kalleus. Sitä kautta voitaisiin saada tietoa, mutta sitä kautta ei voitaisi koordinoida ja ohjata itsenäisesti toimivaltaisia toimijoita.

Yhtenäisen arvioimisen ja suuntaamisen toimivin väline tässä tilanteessa ja tässä kentässä on valiokunnan näkemyksen mukaan tiivistyvä yhteistyö ja koordinoiva neuvonta. Valiokunta katsoo, että tähän suuntaan on hyvä edetä ja voisi ajatella, että evaluointia, koordinoivaa arviointia, voitaisiin ikään kuin pilottihankkeena toteuttaa yhdessä eräiden järjestöjen kanssa jollain rajatulla alueella, jota varten olisi mahdollista luoda sitä aluetta, sitä toimintakenttää koskevat kriteerit. Se voitaisiin toteuttaa kirkon ulkoasiain osaston toimesta. Lisäksi valiokunta toteaa, että tähän suuntaan ohjaavat myöskin sekä valmisteilla oleva lähetysstrategia että ekumeeninen strategia, joka on jo valmistunut, ja mikäli lähetysstrategia hyväksytään ja sen mukaisesti tai ylipäänsä lähetysstrategian sisällytettävien suuntaviivojen mukaisesti toimitaan, se selkiyttää aloitteessa tarkoitettujen toimijoiden tavoitteen asettelua ja se voisi lisätä toimintaan kytketyn ajantasaisen jatkuvan evaluoinnin mahdollisuuksia arvioida toimintaa asetettuihin tavoitteisiin nähden. Toiminnan monimuotoisuuden johdosta täysin yhtenäisiä arviointikriteereitä on tälläkin kentällä silti vaikea laatia. Lähetysstrategia olisi tässä suhteessa myönteinen askel suuntaan, jota aloitteessa ehdotetaan. Yleisvaliokunta ei näin ollen pidä tällä hetkellä mahdollisena toteuttaa kattavaa evaluointia ja toteaa, että keskeisiltä osin tarpeelliset tiedot ovat riittävästi saatavissa. Tällä perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää jättää aloitteen raukeamaan sekä lähettää valiokunnan mietinnön tiedoksi kirkon ulkoasiain neuvostolle ja kirkkohallitukselle.


Paluu