Puheenvuoro



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset vuodelta 2007 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen (Toimintakertomus 1/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kunnioitetut edustajat. Vanhan käytännön mukaisesti teille on lähetetty kertomus kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuodelta 2007 ja kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös. Sen lisäksi pöydille on jaettu lisäaineistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosikatsaus, Kirkon ulkoasiainneuvoston toimintakertomus vuodelta 2007 ja viimeisenä Rakenneuudistajan opas 2008, joka koskee seurakuntarakenteitten muuttamista. Tässä puheenvuorossani haluan käydä läpi seurakuntarakennekysymystä vähän perusteellisemmin, mitä ylipäätään toimintakertomuksessa on ollut mahdollista sanoa. Kirkkohallitus asetti 25.10.2005 seurakuntarakennetyöryhmän, jonka tehtävänä oli seurata kuntarakenteen muutoksia ja sen vaikutuksia kirkkoon ja seurakuntiin, tehdä ehdotuksia yhteistoiminnan edistämiseksi, selvittää tarkoituksenmukainen tapa organisoida seurakuntatyö erilaisissa toimintaympäristöissä. Työryhmä on tehnyt merkittävää ansiokasta työtä koko tämän suuren muutosprosessin selvittämiseksi ja sen selvittämiseksi, miten seurakunnat tässä muutosprosessissa voivat uudistua tai voivat vahventaa sitä tehtäväkenttää, joka on aina ollut. Työryhmä antoi oman mietintönsä, jonka seurauksena se myöskin on netissä luettavissa Muuttuvien yhteisöjen kirkko. Tämä kokoaa ja analysoi seurakuntarakenteiden ja seurakuntien yhteistyön kehittymiseen liittyviä tekijöitä ja kuvaa kehityspolkuja ja niiden ongelmia. Tähän mietintöön kirkkohallituksen asettama pienempi työryhmä tuotti suppeamman ja käytännöllisemmän opasvihkon seurakuntien käyttöön. Tämä pyrkii hahmottamaan millainen seurakuntarakenne palvelee parhaiten seurakunnan perustehtävän toteutumista ja seurakuntalaisten hengellistä elämää. Tärkeää on monipuolisen seurakuntaelämän säilyminen ja vahvistaminen. Tämän onnistumiseksi tarvitaan yhteisöllisyyden huomioon ottamista, talouden vahvistamista, hallinnon keventämistä, johtamisen tehostamista ja tarvelähtöistä työntekijöiden sijoittelua. Seurakuntien taloudellinen ja toiminnallinen tilanne vaihtelee alueellisesti erittäin paljon. Siksi on mahdotonta laatia kaikkia seurakuntia koskevaa ohjelmaa ja ohjeistusta. Kirkossamme on tällaisissa asioissa opittu luottamaan paikallistason päättäjien osaamiseen ja harkintaan. Seurakuntien rakenneuudistukselle on asetettu kolme yleistä tavoitetta: jäsenyyden vahvistaminen, seurakuntayhteisöjen tukeminen ja itsekannattavuuden kehittäminen. Ensimmäisenä osiona itsekannattavuuden kehittäminen: Monen kunta- ja seurakuntarakenteen uudistushankkeen taustalla ovat talouden uhkatekijät tai pysyvästi heikko taloustilanne. Tähän kehitykseen kirkkohallituksessa on valmistauduttu jo vuodesta 2000 lähtien kirkon keskusrahaston suunnitelmissa. Kirkkohallitus teki 23.10.2001 kirkolliskokoukselle esityksen, jossa ehdotettiin seurakuntien avustusjärjestelmien kehittämistä. Perusteluina olivat seurakuntien taloustilanteen heikkeneminen, jossa avustettavien seurakuntien määrä oli voimakkaasti kasvamassa. Sen syinä olivat lisäksi maan sisäisen muuttoliikkeen voimistuminen ja uusi kuntien välisen yhteisöveron jakoperusteiden muuttuminen. Tällöin kirkkohallituksen esityksestä kirkolliskokous hyväksyi seurakuntien avustusjärjestelmän kehittämisen. Esityksen merkittävin muutos oli kehittämisavustuksen käyttöönotto. Tavoitteena oli, että kehittämisavustusta myönnetään kahden tai useamman seurakunnan yhteistyötä lisääviin uudistuksiin ja projekteihin, joilla tähdätään pysyviin kustannussäästöihin. Näitten toimenpiteitten seurauksena seurakuntien taloustilanne on kehittynyt suotuisasti niin kuin eilen nähtiin. Kirkon tulevaisuuden kannalta on elintärkeää, että seurakuntataloudet ovat tasapainossa. Kehittämisavustuksia myönnettiin vuonna 2002 yhteensä 269 800 euroa. Vuonna 2003 507 122 euroa. Vuonna 2004 756 012 euroa. Vuonna 2005 943 405 euroa, vuonna 2006 1 milj. 51 221 euroa ja vuonna 2007 393 773 euroa. Nämä ratkaisut ovat tehneet mahdolliseksi sen, että laajemmissa yhteistyöyksiköissä on voitu saavuttaa merkittävää taloudellista säästöä. Osa avustustoiminnasta on kohdentunut itse seurakuntatyöhön, osa tukipalveluihin. Näitä palveluja ovat taloustoimisto, taloustoimi, jäsentietojärjestelmän ylläpito, henkilöstöhallinto, kiinteistöhallinto, hautaustoiminta, viestintä ja tietohallinto. Tämän osion jatkotyöskentely on aloitettu vuoden 2006 lopulla. Sen päämääränä on kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon sekä niiden tietojärjestelmien kehittäminen 2010 luvulle. Jos tukipalvelujen järjestämisessä saadaan merkittävää taloudellista säästöä, voidaan kirkon hengellistä työtä pitää edelleen laadullisesti ja määrällisesti hyvin hoidettuina.

Toisena kohtana seurakuntayhteisöjen tukeminen: Seurakuntarakenteiden muutoskeskustelu lähti vahvasti liikkeelle sekä enenevien kuntaliitosten että seurakuntien omien kehittämissuunnitelmien vaikutuksesta. Kirkkohallitus päätti tukea seurakuntaliitosten syntymistä yhdistymisavustuksilla. Tämän avustusmuodon periaatteet hyväksyttiin 26.2.2002. Laskennallista yhdistymisavustusta päätettiin maksaa kaikissa seurakuntajaon muutoksissa, jotka vähentävät seurakuntien lukumäärää vuosina 2003-2007. Yhdistymisavustuksia on myönnetty vuonna 2003 637 244 euroa. 2004 1 milj. 168 338 euroa. Vuonna 2005 3 milj. 359 397 euroa, vuonna 2006 2 milj. 941 139 euroa ja vuonna 2007 5 milj. 566 813 euroa. Seurakuntaliitoksia valmisteltaessa on noussut monia eri kysymyksiä, joille on ollut haettava ja edelleen haettava ratkaisuja. Seurakuntien historia on monilla paikkakunnilla kuntahistoriaa pitempi ja vivahteikkaampi. Kotipaikkatietoisuus, paikallisidentiteetti on varsinkin maaseudulla ja pienissä kaupungeissa vahvasti sidoksissa kotikirkkoon, hautausmaahan, seurakunnan henkilöstöön ja seurakunnan toimintatapaan elämän suurissa käännekohdissa. Seurakunta kantaa edelleenkin paikallisidentiteettiä. Tämä tulisi ottaa huomioon yhtenä suurena kysymyksenä seurakuntayhteisöjen tukemisessa tulevaisuudessakin.

Kolmantena kysymyksenä on jäsenyyden vahvistaminen: Tulevaisuuden kannalta on tärkeää vahvistaa seurakuntalaisten myönteistä näkemystä kirkon jäsenyydestä ja sen merkityksestä. Tähän vaikuttavat kirkon ja sen työntekijöiden toimintatapa ja työn sisältö sekä näistä heijastuva kirkon ja seurakunnan julkisuuskuva ja seurakuntalaisten oma kokemuspohja. Läheskään kaikille seurakuntalaisille ei ole oleellista merkitystä sillä, millaisella rakenteella tai hallintomallilla seurakuntatoiminta on saatu aikaan. Heidän tärkein seurakuntaan liittyvä odotuksensa on, että he saavat ammattitaitoisia palveluja seurakunnastaan vaivattomasti omalla äidinkielellään. Seurakuntarakenteen muutos, seurakunnan nimen ja nimikkeiden vaihtuminen sekä hallintorakenteiden muutos saattavat aiheuttaa joillekin huolta ja hämmennystä. Seurakunnan ja sen nimen säilyminen muutoksissa on aiheuttanut monia kyselyitä ja osittain ihmettelyäkin. Tässä yhteydessä on perusteltua valmistella seurakunnan nimeen liittyvä kokonaisvaltainen selvitys tämän hetkisiä ja tulevia tarpeita varten. Seurakuntalaisia tulee kuulla herkästi, he voivat parhaiten kuvata suunniteltujen muutosten vaikutusta seurakunnan jäsenen näkökulmasta. Avainasemassa ovat seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt. Seurakuntalaisille tulee antaa täsmällistä ja ajantasaista tietoa suunnitelmista ja mahdollisesti edessä olevista muutoksista. Tiedotusvastuista ja tiedotuskanavista tulisi sopia heti muutosta koskevien neuvottelujen alussa. Mitä kiireisempi on eri syistä johtuvien muutosten aikataulu, sitä tärkeämpi ja haastavampi on muutosviestinnän rooli.

Kun kirkkohallitus 26.3.2008 käsitteli tätä asiakokonaisuutta, silloin kirkkohallitus päätti, että opaskirja seurakuntien rakennemuutoksen toteuttamisen tueksi on välttämätöntä tehdä, ja nyt se on juuri valmistunut ja jaettu teidän pöydille. Edelleen kirkkohallitus asetti seurakuntarakennemuutoksen kannalta ohjausryhmän vuosiksi 2008-2011 ohjaamaan ja tukemaan sekä tuomiokapituleita että seurakuntia koskevan suuren muutoksen onnistumiseksi. On tärkeää, että kirkkohallituksen asettama ohjausryhmä ohjaa ja johtaa kokonaisuutta kirkon yhteisen hallinnon ja talouden ja toiminnan kannalta. Yhtä merkittävää on, että tuomiokapitulit perustaisivat omat ohjausryhmänsä, jotka toimivat yhteistyössä kirkkohallituksen ohjausryhmän kanssa. Hiippakunnissa tuomiokapitulien rooli on erityisarvoisen tärkeä seurakuntien ohjaamisessa, tukemisessa, sekä hallinnon, talouden että toiminnan näkökulmasta.

Mikä on seurakuntarakennemuutoksen kokonaiskuva, ja mitä siihen edelleenkin liittyy? Seurakuntarakenneuudistukset ovat olleet todellisuutta jo vuodesta 2000 lähtien. Kirkkohallituksen toiminnan suunnittelutyössä on alusta alkaen valmisteltu toimenpiteitä, jotka ovat tukeneet seurakuntia omia ratkaisuja ja esityksiä tehdessään. Seurakuntien yhteistoiminnan ja yhdistymisen tueksi on järjestetty eri hiippakunnissa hiippakuntaan soveltuvia ohjaus- ja neuvontatapahtumia. Seurakunnat ovat saaneet taloudellista tukea Kirkon keskusrahastolta yleisesti sovittujen päämäärien toteuttamiseen. Seurakuntien lukumäärä oli vuonna 2000 587 ja vuonna 2007 517. Avustuksia tätä toimintaa varten on samana aikana myönnetty yhteensä 17 594 264 euroa. Tämä on mittava summa, mittava panostus juuri tähän työhön. Vuoden 2008 alusta tuomiokapitulit päättävät kehittämisavustusten myöntämisestä yhteistyörakenteisiin, jotka voivat olla yhdistymis- ja yhteistyöselvityksiä tai konkreettisia yhteistyöhankkeita. Tähän saakka kirkkohallitus teki näistä asioista päätöksen, mutta nyt tämä päätöksenteko vuoden 2008 alusta on hiippakunnan tuomiokapituleilla. Tämän toiminnan hoitamiseen tuomiokapituleille on tälle vuodelle osoitettu käytettäväksi yhteensä miljoona euroa, joka on tämän vuoden talousarviossa ositettu hiippakunnille. On perusteltua jatkaa seurakuntarakenneuudistuksen tukemista eri tavoin vuosina 2008-2011. Tämä tulisikin ottaa huomioon Kirkon keskusrahaston talous- ja toimintasuunnitelmassa omana painopistealueenaan niin kuin valmistelussa on jo otettu huomioon.


Paluu