Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2015 (Toimintakertomus 1/2016)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minun tehtävänäni on esitellä teille Kirkon keskusrahaston tilinpäätös, toimintakertomus ja tasekirja. Aineisto on jaettu teille pöydille ja olen todella pahoillani, että se on mustavalkoinen. Lähdetään siitä, mikä Kirkon keskusrahasto oli viime vuonna. Sen jälkeen kerron, mikä se on tästä vuodesta eteenpäin. Tämä kuva pitää laatikoiden ja nuolien osalta paikkaansa viime vuodenkin osalta. Tässä miljoonat ovat vuoden 2014 lukuja, koska vuosi 2015 ei ole vielä valmis, mutta kokonaisuus tästä hahmottuu varsin mainiosti. Vielä vuonna 2015 seurakunta sai pääosin tulonsa kirkollisverotuloina sekä osuutena yhteisöverotuotoista. Näistä verotuloista seurakunnalle jäi omaan toimintaansa noin 75 % ja 25 % tästä tulee Kirkon keskusrahastolle. Vielä viime vuonna Kirkon keskusrahastossa oli kolme osaa, kirkon yhteinen toiminta, kirkon eläkelaitos ja kirkon palvelukeskus. Kirkon yhteinen toiminta sisältää kirkkohallituksen, hiippakunnat ja pienen avustusjärjestelmän, avustuksina palautettiin vielä viime vuonna muutama miljoona euroa seurakunnille. Tänä vuonna tilanne on sitten toisenlainen. Tänä vuonna tapahtui kaksi varsin merkittävää muutosta. Toinen oli erittäin merkittävä Kirkon keskusrahastolle ja toinen muutos seurakunnille. Seurakuntien kannalta suurin muutos oli se, mihin kansliapäällikkö jo
viittasikin, että luovuttiin osuudesta yhteisöveron tuotosta ja siirryttiin valtion rahoituksen malliin. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio maksaa vuodessa 114 miljoonaa euroa Kirkon keskusrahastolle ja Kirkon keskusrahasto jakaa siitä kuukausittain yhteensä 107 miljoonaa euroa seurakunnille. Erotus 7 miljoonaa euroa jää Kirkon keskusrahastolle siten, että siitä 5 miljoonaa euroa jaetaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja irtaimiston kunnossapitoon. Tämä jako on jo tehty. 2 miljoonaa euroa käytetään jäsentietojärjestelmän ylläpitoon. Keskusrahaston kannalta merkittävin muutos tästä vuodesta alkaen on se, että kirkon eläkerahasto on eriytetty Kirkon keskusrahastosta. Tämä tapahtui siinä yhteydessä kun toteutui kirkon keskushallinnon uudistus, eli nyt meillä on kaksi erillistä oikeushenkilöä, joilla on omat y-tunnukset ja ne toimivat täysin erillisinä toisistaan riippumatta. Tämä on muutos, mitä me olemme odotelleet useamman vuoden ajan, olemme varsin iloisia siitä, että tämä on vihdoinkin toteutunut.

Kirkon keskusrahaston viime vuosi. Olen laittanut kaikkiin kolmeen osaan liikennevalot. Ensimmäisenä eläkerahastolle kirkkaan vihreä, sillä viime vuosi oli varsin hyvä. Eläkerahaston tuotto oli 6.2 % ja saavutettiin näissä suomenmestaruuskisoissa viime vuonna ensimmäinen sija. Varsin positiivinen asia oli myös se, että vuosittaiset eläketulot riittivät eläkemenoihin. Eläkerahasto myös kasvoi viime vuonna peräti 67 miljoonaa euroa. Kirkon
yhteiselle toiminnalle, eli kirkkohallitukselle ja hiippakunnille ja avustuksille, annan myös vihreän värin, mutta tämä vihreä ei tuiki, kuten eläkerahasto vihreä. Taloutemme vahvistui viime vuonna ja tilikauden tulos oli +-merkkinen 1,3 miljoonaa euroa, arvio oli muistaakseni 18.000 euroa. Tämän tulosparannuksen takana ei ollut mitään erityistä, vaan johtui pääosin siitä, että olimme budjetissa arvioineen poistot liian suuriksi. Palvelukeskukselle annoin keltaisen. Talousarvion toteutuma oli -4 miljoonaa euroa, arvio oli -3,3 miljoonaa euroa, eli tuotot eivät toteutuneet suunnitelmien mukaisesti. Osin tässä näkyy vielä joidenkin seurakuntien siirtymäaikataulujen muutokset, mutta suurempi trendi on se, että suoritemäärät ovat pienentyneet. Tämä on seurakuntien kannalta todella hyvä asia. Seurakunnissa on tehty valtavasti työtä prosessien kehittämiseksi, jotta suoritemääriä saadaan pienemmäksi.
Toimintakulut olivat pääosin arvion mukaiset.

Eläkerahastoa rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden eläkemaksuilla sekä kirkollisveroperusteisilla eläkerahastomaksuilla. Suomen eläkejärjestelmässä on palomuurilla
toisistaan erotettu yksityisen sektorin ja julkisen sektorin järjestelmät. Yksityisen sektorin sisällä ovat tietysti eläkeyhtiöt, eläkekassat, eläkesäätiöt, MEK eli Merimieseläkekassa, MELA eli Maantalousyrittäjien eläkelaitos. Vaikka nämä kilpailevat aika verisestikin keskenään, ovat ne kuitenkin saman pallukan sisällä, koska ne muodostavat yhteistakuujärjestelmän. Yhteistakuujärjestelmä tarkoittaa sitä, että jos joku noista toimijoista menee konkurssiin, kaikki muut yhteisvastuullisesti vastaavat siitä, että kaikki eläkeläiset saavat eläkettä niin kauan kuin kuuluu. Tästä on esimerkkinä vakuutusyhtiö Kansan eläkesäätiön konkurssi. Edellä mainitut maksavat edelleen eläkesäätiö Kansan eläkkeitä. Julkisen sektorin puolella ovat kunnat, valtio ja kirkko. Meillähän on omat eläkelait, eikä työnantajilla ole valinnanvapautta siihen, mihin työntekijät vakuutetaan. Tietynlaista yhdistymistä on kuitenkin tapahtunut, Keva hoitaa meidän kaikkien eläketurvan täytäntöönpanon. Kirkon eläkerahastolla on vastuu eläkejärjestelmän rahoittamisesta sekä sijoitustoiminnasta. Lisää yhteistä on tulossa ensi vuoden alusta, jolloin uuden
eläkeuudistuksen myötä tulee voimaan myös julkisten alojen eläkelaki JuEL, joka korvaa valtion, kirkon, Kelan ja kuntien erilliset eläkelait. Viime kaudellahan täällä hyväksyttiin uusi laki evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta, jossa ei todeta muuta kuin se, mitkä meidän maksumme ovat ja missä niistä päätetään. Tuolta ei-yhteistakuujärjestelmän piiristä on ilmeisesti mahdotonta päästä yhteistakuujärjestelmään. Olemme tätä pari kertaa
kokeilleet ja huomanneet, että palomuuri on toistaiseksi murtumaton. Entä miten asennoidumme muiden eläketoimijoiden sijoitusvarallisuuteen nähden? Rahaahan oli järjestelmässä viime vuoden vaihteessa yli 180 miljardia euroa ja Ker:in eli Kirkon eläkerahaston osuus oli tästä noin 0,7 % eli olemme tässä kokonaisuudessa varsin pieni toimija. Suuret yhtiöt ovat tietysti isoja, mutta Ker:in jälkeen tulee lukematon määrä eläkekassoja ja -säätiöitä ja me olemme näiden pienten toimijoiden joukossa selkeästi suurin, eli meillä on paikkamme tässä järjestelmässä.

Kirkon omat eläkkeet viime vuonna olivat yhteensä 180 miljoonaa euroa, eli nousua viime vuoteen verrattuna oli 6 %:a. Niin sanottuja vilmaeläkkeitä oli tämän lisäksi 12,4 miljoonaa euroa. Vilmaeläke maksetaan työntekijälle, joka joskus elämänsä aikana on ollut kirkon eläkejärjestelmässä vakuutettuna. Oma eläkeläinen on sellainen, joka jää meiltä eläkkeelle. Vanhuuseläkkeiden määrä kasvaa tasaisesti noin 7 % vuodessa, se on tästä koko määrästä noin 88 % eli on selvästi päätuotteemme. Näillä pienemmillä ei ole itseasiassa kovin suurta merkitystä. Positiivista tässä on se, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei ole kasvanut. Eläketoiminnan tulot kasvoivat viime vuonna 0,8 %, eläketoiminnan menot yhteensä 5,7 %. Huolestuttavaa tässä on se, että KiEL-palkkasumma laskee nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Edellisvuonna se laski myös 0,5 % ja sitä edellisenä 0,3 %. On vaikea ajatella, että tämä etumerkki joskus muuttuisi. Todennäköisesti suunta on edelleen sama. Vuonna 2015 ja todennäköisesti myös tänä vuonna, eläkerahastosiirto on nolla, eli eläkemenot ja -tulot olisivat samansuuruiset. Vuonna 2012 korotettiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan työnantajan eläkemaksua. Vuonna 2013 lanseerattiin uusi maksu, eläkerahastomaksu ja tänä vuonna tehtiin sellainen muutos, että työnantajan eläkemaksua alennettiin peräti neljä prosenttiyksikköä ja vastaavasti eläkerahastomaksua nostettiin 4 %:iin. Tämä tuottaa jonkin verran enemmän kuin viime vuoden maksut ja tämän takia oletamme olevamme lähellä nollaa tänä vuonna. Kirkon eläkerahasto on puskurirahasto, josta ei voi erotella työnantajan tai työntekijän eläkevastuita kuten TyEL-järjestelmässä tehdään. Meillä on noin 19.000 vakuutettua ja 30.500 eläkkeen saajaa. Keskimääräinen tuotto koko rahaston elinajan on 8,1 %, viime vuoden tuotto 6,2 %. Koko 1.310 miljoonaa. Eläkevastuusta on rahastoitu noin 30 %, joka on suurin piirtein sama kuin muissakin järjestelmissä. Kaikkea tätä hoitaa neljän hengen tehokas sijoitusyksikkö siten, että sijoitussalkku on toteutettu pääosin rahastojen kautta. Eläkerahaston osakesijoitukset ovat 42 %, korot 39 % ja muut 20 %. Nämä muut ovat pääomasijoituksia ja erinäköisiä kiinteistösijoituksia. Vuoden vaihteessa eläkerahaston sijoitussalkussa suurin sijoitus oli äsken mainittu "muut sijoitukset". Yrityslainat olivat seuraavaksi suurin sijoituskohde, sen jälkeen osakkeet Euroopassa, kehittyvillä markkinoilla, Pohjois-Amerikassa ja Suomessa. Korkojen osuus oli viime vuonna vähäisempi. Eläkesijoituskilpailussa meillä on kaksi sarjaa, julkisen puolen toimijat ja TyEL-toimijat. Ker, Ver ja Keva kilpailevat samassa sarjassa, koska meidän sijoitustoimintamme on hyvin samantapaista. Muut eläkeyhtiöt kilpailevat omassa sarjassaan, koska ne ovat yksityisen puolen toimijoita ja siellä on aika tarkasti säädelty se, miten sijoitetaan. Tämä johtuu siitä, että ne muodostavat yhteistakuujärjestelmän, eli kaikilla täytyy olla samanlaiset pelisäännöt. Viime aikoina olemme olleet sijalla kaksi tai yksi. Sijoittaminenhan on aika mielenkiintoista. Vuoden 2002 jälkeen on sijoittaminen ollut melkoista vuoristorataa. Eläkerahaston johtokunnan asettama tuottotavoite on ollut vuoteen 2013 saakka 6,5 % ja sen jälkeen 6 %. Yhtenäkään vuonna emme ole tuottotavoitteeseen osuneet, vaan joko runsaasti yli tai jopa runsaasti alle. Tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin tuotto on -0,7 %, mutta tällä hetkellä olemme tasolla 0 %. Sijoitustyötä tekeviltä ja erityisesti päätöksen tekijöiltä vaaditaan hyviä hermoja.

Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan perusmaksulla, joka on 8,2 % laskennallisesta kirkollisverosta viime vuonna. Tänä vuonna se on alhaisempi eli 7,5 %. Laskennallinen kirkollisvero on kirkollisvero jaettuna veroprosentilla. Esimerkkinä on kolme seurakuntaa, joilla kaikilla on sama kirkollisvero 2 miljoonaa euroa, mutta eri veroprosentit, 1 %, 1,5 % ja 2 %. Laskennallinen kirkollisvero on 1 %:n seurakunnalla on sama. 1,5 %:n seurakunnalla se
on 1.333.000 euroa ja 2 %:n seurakunnalla 1 miljoonaa. Eli veroprosentilla on merkitystä perusmaksun suuruuteen. Kirkon yhteinen toiminta viime vuonna maksoi 51 miljoonaa. Kirkkohallitusta ja hiippakuntia on varsin perusteellisesti kuvattu vuosikertomuksessa. Avustuksia seurakunnille maksamme verotulojen täydennyksinä, harkinnanvaraisina avustuksina, rakennusavustuksina ja digitaaliavustuksina. Muita avustuksia yhdistyksille ja
muille jonkin verran. Seurakunta-avustusten määrä on alentunut 2000-luvulla huikeasti. 2000-luvun alussa myönnettiin seurakunnille avustuksia lähemmäs 20 miljoonaa euroa ja nyt noin 5 miljoonaa euroa. Olemme tehneet koko 2010-luvun miinusmerkkisiä talousarvioita, mutta aina tilinpäätöksen yhteydessä ne on onnistuttu saamaan +-merkkisiksi. Tämän vuoden talousarvio on - 0,5 miljoonaa euroa alijäämäinen, emmekä todennäköisesti saa sitä
+-merkkiseksi. Kirkon palvelukeskus rahoitetaan asiakkaiden maksamilla palvelumaksuilla. Palvelukeskus on koko toimintansa ajan tehnyt miinusmerkkistä tulosta. Ensi vuonna pääsemme ensimmäistä kertaa plussan puolelle, kumulatiivinen tulos tulee olemaan noin -18 miljoonaa euroa. Kipan siirtymävaiheen velan maksusta on päätetty luopua, tämän päätöksen edeltäjänne tekivät marraskuussa. Silloin päätettiin, että vuodesta 2018 alkaen Kipan palvelujen hinnoittelussa ei oteta huomioon palvelukeskuksen vuosien 2012-2018 aikana syntynyttä alijäämää. Alun perin ajatus oli, että vuodesta 2018 alkaen 12 vuoden aikana tämä 18 miljoonaa euroa palautettaisiin Kirkon keskusrahastolle. Tämä päätös mahdollistaa sen, että palvelumaksuja on mahdollista alentaa ja tulevien tietojärjestelmien investointien rahoittaminen on helpompaa. Tietysti herää kysymys siitä, kestääkö keskusrahaston kassa. Keskusrahaston rahavarat viime vuoden vaihteessa olivat yli 42 miljoonaa euroa, eli meillä on varsin vahva tase. Tästä 18 miljoonasta, eli Kipan siirtymävaiheen alijäämästä on jo noin 16 miljoonaa euroa rahoitettu keskusrahaston kassasta ja nämä rahavarat ovat siitä huolimatta yli 42 miljoonaa euroa. Eli vain 2 miljoonaa euroa olisi rahoittamatta. Katajanokan kiinteistökaupoista odotellaan tänä vuonna 10 miljoonaa euroa, eli vuoden 2017 lopussa rahavaramme olisivat noin 50 miljoonaa euroa ja tämä vastaa yli yhden vuoden seurakuntamaksutuloja. Eli vastaus siihen, kestääkö kassa tämän velan anteeksiannon on, että kyllä kestää. Tilikauden tulos koostuu siis kahdesta osasta, yhteisen toiminnan tuloksesta ja palvelukeskuksen tuloksesta. Eläkerahaston tulos ohjautuu suoraan eläkerahastoon, eli se ei näy keskusrahaston tilikauden tuloksessa. Esitys on, että tulos kirjataan oman pääoman vähennykseksi edellisten kausien ylijäämään.

Keva, jonka palveluita käytämme, tekee meille kerran vuodessa eläkemenoennusteen ja eläkevastuulaskelman. Jo viime vuonna käytössä oli kaksi skenaariota. Ensimmäinen niin sanottu perusskenaario oli sellainen, että kahden eläköityvän työntekijän tilalle palkataan vain yksi. Tätä jatketaan niin kauan, että työntekijämäärä on laskenut 10.000 vakuutettuun ja tämä tapahtuisi vuonna 2053. Äärimmäisenä rasitustestinä tutkittiin niin sanottua shokkiskenaariota, jossa aleneminen 10.000 työntekijään tapahtuisi vuonna 2030. Ennusteessa on otettu huomioon eläkeuudistuksen vaikutukset, sitä ei vielä vuosi sitten voitu ottaa huomioon. On otettu huomioon se, että työnantajan eläkemaksu on alentunut ja eläkerahastomaksu on noussut. Lisäksi on otettu huomioon se, että eläkerahastomaksua ei enää pidetä määräaikaisena. Aikaisemminhan ajattelimme, että se olisi 10 vuotta, mutta maksujen ollessa nykyisillä tasoillaan se ei taida olla mahdollinen ajatus. Eläkeuudistuksen osalta mielenkiintoista on se, että meidän eläkejärjestelmässä on sellainen ikä- ja sukupuolirakenne, että uudistus laskee eläkemenoja 2070-luvulle saakka. Tutkimme sitä, mikä nimenomaan tässä iässä ja sukupuolirakenteessa on sellaista, mikä saa aikaan tällaisen tuloksen. Johtopäätös tästä kaikesta on se, että tilanne näyttää paremmalta kuin vuosi sitten. Emme kuitenkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa, eli tarkastelemme tilannetta edelleen vuosittain kuten tähänkin asti. Seuraava skenaario tehdään siten, että pidämme kaikki muut muuttujat ennallaan, mutta eläkerahastomaksun tuottokehitystä tarkastellaan
erilaisten kirkollisverotulo-arvioiden perusteella. Katsotaan mikä sen herkkyys on, koska kirkollisveropohjaisella maksulla on aika iso rooli tulonmuodostuksessa. Yritämme lisäksi määritellä rahaston tavoitekoon, noin 1,5 miljoonaa euroa. Kun se on saavutettu, ryhdymme miettimään, onko mahdollista alentaa eläkerahastomaksua. Tavoitehan ei ole kerätä liian isoa eläkerahastoa, vaan sellainen, että se kantaa sinne minne sen on tarkoituskin kantaa.
Mitään vuotta sille, koska tätä maksua voitaisiin alentaa, en pysty lupaamaan. Kiitos.



Paluu