Puheenvuoro



Ansaharju Aulis, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kun nousee tänne ylös, niin saa vähän liikuntaakin. Tässä on pidetty jo niin paljon hyviä puheenvuoroja, että kiinnitän huomiota vain kolmeen asiaan ja toivon, että valiokunnissa keskustellaan niistäkin. Tämän kirkon kallein aarre, niin kuin tässä on jo todettu, on sen usko ja sen tunnustus, jotka on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ensimmäisissä pykälissä. Siksi näen todella ongelmallisena, jos määräenemmistösääntöjä muutetaan niin, että näitä pykäliä voitaisiin muuttaa ilman täyttä yksimielisyyttä. Tämä kolmeneljäsosaa määräenemmistöhän tarkoittaa ja se on sen takia säädetty, että kirkon oppia ja tunnustusta voidaan muuttaa vain täyden yksimielisyyden vallitessa. Viittaan tässä piispa Häkkisen puheenvuoroon, jossa hän muistutti meitä siitä, mitä varten kirkko on olemassa ja mikä sen ikiaikainen missio on, joka ei muutu koskaan.

Toinen asia liittyy henkilöseurakuntiin. Tässä on esitetty huolta siitä, että henkilöseurakuntien salliminen johtaisi tai toisi mukanaan vaaran lahkoutumisesta. Olen täysin päinvastaista mieltä. Jos niitä ei sallita, ne ryhmät, jotka haluavat omilla erityispiirteillään höystettynä elää todeksi omaa kristillisyyttään hakeutuvat sitten kirkon ulkopuolelle, jos sitä ei voida sallia kirkon sisällä. Kun valiokunnat miettivät tätä, niin ottakaa todella huomioon se, että nyt tämä kirkkolaiva vuotaa molemmista päistään. Jos henkilöseurakunnat oikealla tavalla voitaisiin sallia, niin sitä keulapään vuotoa voitaisiin tilkitä.

Kolmas liittyy sitten siihen, että hallinnollisessa mielessä tämä esitys, niin kuin tässä on jo oikein vuorolauluna toistettu, on erinomainen. Toivoisin, että tätä vietäisiin kokonaisuutena eteenpäin. Totta kai nämä eri asiakokonaisuudet tulevat eri aloitteissa esille ja eri käsittelyissä, mutta että aina muistettaisiin se, että jos tehdään yksi asia, niin se aina vaikuttaa siihen toiseenkin. On hyvä muistaa tämä kokonaisuus. Edustaja Mäkinen muistutti siitä, että rahakin liittyy tähän. Haluan omasta kokemuksestani kertoa sen verran, että olen ollut suurissa organisaatioissa monissa projekteissa, joissa on tavoitteena ollut merkittävä kustannusten vähentäminen. Kokemus on, että ellei ole organisaatiossa kriisitietoutta, niin ei löydy motivaatiota kustannusten vähentämiseen. Ja näen vähän ongelmallisena sen, että mietinnön alussa sanotaan erityisesti, että kirkko ei ole kriisissä. Tottahan se on, kun tänäänkin kuultiin, että taseessa 35 miljoonaa rahaa siellä voitto/tappiotilillä. Löytyykö sitten oikeata motivaatiota kustannusten alentamiseen. Kustannussäästöjä tällaisissa organisaatioissa syntyy ainoastaan, jos henkilökuluja pystytään vähentämään. Kaikki muut kustannuserät ovat lähes merkityksettömiä siihen nähden ja työpaikkojen vähentäminen, voin sanoa sen omasta kokemuksesta, se tekee kipeää. Olen monta kertaa joutunut menemään ihmisten eteen sen sanoman kanssa, että valitettavasti teillä ei ole täällä enää työpaikkaa. Kun lähdetään irtisanomisiin, silloin täytyy olla todella kova motivaatiotaso johdolla ja sellainen yksimielisyys, että tämä viedään tästä kivusta huolimatta läpi. Toivottavasti ihan niin kipeisiin asioihin ei tarvitse mennä, mitä olen joutunut itse kokemaan liike-elämässä.

Muilta osin täällä on, niin kuin sanon, pidetty hyviä puheenvuoroja ja kehotan lukemaan uudelleen muun muassa piispa Häkkisen, edustajien Koskelo, Auvinen, Kemppainen, Taskila ja Räsänen puheenvuorot. Kiitos



Paluu