Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen,
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi eräiden yhteiskunnallisten tehtävien korvaamisesta evankelis-luterilaiselle kirkolle, talousvaliokunnan mietintö 3/2014

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkolliskokoukselta on pyydetty kahta lausuntoa, jotka koskevat kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamista. Toinen annetaan valtiovarainministeriölle sen asettaman työryhmän muistiosta, jossa esitetään kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamista valtion talousarviosta maksettavalla talousarvioavustuksella. Tässä lausunnossa on kyse ratkaisun sisällöstä. Toinen lausunto annetaan opetus- ja kulttuuriministeriölle. Se koskee lakiehdotusta, joka toteuttaisi edellä mainitun muistion periaatteet yhteiskunnallisten tehtävien korvaamisesta. Tässä lausunnossa on kyse ratkaisun lainsäädännöllisestä toteutuksesta.
Valtiovarainministeriön työryhmän muistiossa määritellään kirkon yhteiskunnalliset tehtävät, joita ovat hautaustoimi, väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät sekä kulttuurihistoriallisten ja arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Nämä tehtävät perustuvat eri tavoin lakiin ja tunnustetaan muistiossa kirkon yhteiskunnallisiksi tehtäviksi. Muistiossa nostetaan esiin kolme vaihtoehtoa korvaukseksi: osuus yhteisöverosta, joka on tämän hetken toteutustapa, lakisääteinen valtionavustus tai yleinen hautausmaksu, joka perittäisiin kansalaisilta verotuksen yhteydessä. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksiksi vuonna 2012 arvioitiin muistiossa 138,8 miljoonaa euroa. Työryhmä päätyi esittämään, että yhteisöveron sijasta korvaus kirkolle maksettaisiin lakisääteisenä valtionapuna, jonka lähtötaso olisi 114 miljoonaa euroa. Avustus sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Sen lisäksi kirkon verotuskustannuksia alennettaisiin kuusi miljoonaa euroa. Avustuksen nettovaikutus kirkolle olisi näin 120 miljoonaa euroa. Tämä on tärkeä nähdä, ratkaisun kokonaisvaikutus kirkon talouteen on 120 miljoonaa, ei 114 miljoonaa euroa. Talousvaliokunta käsitteli muistiota ensimmäisen kerran kokouksessaan maaliskuussa. Hiukan runsaan puolen tunnin yleiskeskustelun jälkeen minun oli pakko kysyä: "Ymmärränkö tämän keskustelun niin, että valiokunta on valmis yksimielisesti kannattamaan työryhmän muistion esitystä siirtymisestä valtionavustuksena maksettavaan korvaukseen?" Hiljainen nyökyttely osoitti, että valiokunta oli tätä mieltä - puolen tunnin keskustelun jälkeen. Niin selvältä tämä asia tuntui. Luonnollisesti sen jälkeen on asiaan paneuduttu perusteellisesti.

Miksi asia vaikutti alusta saakka niin selkeältä? Ensin on syytä lyhyesti punnita näitä kolmea vaihtoehtoa, niiden vahvuuksia ja heikkouksia - etupäässä kyllä heikkouksia. Yhteisöveron heikkoutena on ainakin kaksi asiaa: Sen tuotto vaihtelee vuodesta toiseen, tuotto on epävarma ja seurakuntien on vaikeata ennakoida tulojaan. Julkisessa keskustelussa yhteisövero on myös ongelmallinen. Se käsitetään usein yritysten kirkolle maksamana verona, vaikka todellisuudessa kyse on yhteisöverosta kirkolle annetusta osuudesta, ei yhteisöjen kirkolle suoraan maksamasta verosta. Yleinen verotuksen yhteydessä perittävä hautausmaksu kohdentuisi vain hautatoimen kustannuksiin. Se ei siis korvaisi muita yhteiskunnallisia kustannuksia. Myös se on julkisessa keskustelussa haasteellinen. Miettikääpä, mikä mielikuva syntyy siitä, kun 20-vuotias nuori mies maksaa vuosittain kirkolle hautaamisestaan. Lakiin perustuva valtionavustuksena maksettava korvaus on varsin selkeä. Siinä on määritelty yhteiskunnalliset tehtävät. Lakiin perustuvana se on vakaa ja ennakoitavissa ja se kohdentuisi myös yhteisöveroa tasaisemmin eri seurakuntatalouksille. Tarkemmin näiden kolmen vaihtoehdon vahvuuksia ja heikkouksia kuvataan ministeriön muistiossa ja siitä annettavissa lausunnoissa. Nämä syyt kuitenkin vakuuttivat valiokunnan hyvin nopeasti. Korvauksen nettovaikutus kirkon talouteen olisi 120 miljoonaa, niin kuin on jo todettu. Se ei korvaa täysimääräisesti yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvia kuluja. Talousvaliokunta pitää korvausta kuitenkin kohtuullisena, nykyinen valtiontalouden tila huomioon ottaen jopa hyvänä. On syytä nähdä, että se on myöskin parempi kuin yhteisöveron tuotto on viime vuosina keskimäärin ollut. Vain vuonna 2011 tuotto on ollut suurempi, 133 miljoonaa euroa. Muuten tuotot ovat viimeisen viiden vuoden aikana olleet selvästi ehdotettua korvausta pienempiä: 95, 112, 98, 105 miljoonaa. Ennuste tälle vuodelle on 108 miljoonaa. Korvaus maksettaisiin Kirkon keskusrahastolle, joka jakaisi sen seurakunnille. Kirkkohallituksen esityksen 1/2014 liitteenä on luonnos siitä, miten avustus voitaisiin jakaa. Osa siitä jätettäisiin Keskusrahastoon väestökirjanpitoon liittyviin tehtäviin ja seurakuntien rakennusavustuksiin. Loppuosa jaettaisiin seurakunnille kunnan väkiluvun suhteessa. Samalla pienennettäisiin seurakuntien keskusrahastomaksuja ja verotuskustannusten alennukset tulisivat suoraan seurakuntien hyväksi. Nyt on tärkeää nähdä, että tässä vaiheessa ei päätetä jakamistavasta. Se tulee päätettäväksi kirkolliskokouksessa erillisenä asiana sen jälkeen, kun järjestelmä on otettu käyttöön. Talousvaliokunta pitää kuitenkin esitetyn jakotavan peruslinjausta mahdollisena ainakin valmistelun pohjaksi. Talousvaliokunnan lausunnot perustuvat kirkkohallituksen esittämiin lausuntoluonnoksiin. Niihin on tehty joitakin tarkennuksia valiokunnan pohdinnan ja lakivaliokunnan lausunnon pohjalta. Lakivaliokunnan lausunto koski jälkimmäistä, opetus- ja kulttuuriministeriölle annettavaa lausuntoa. Täytyy sanoa, että valtiovarainministeriön työryhmän muistio on hienosti laadittu. Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelema lakiehdotus toteuttaa muistiossa tarkoitetut tavoitteet ja tarkoitusperät. En näe tässä tarpeelliseksi kuvata valiokunnan lausuntoehdotuksia yksityiskohtaisesti. Totean vain lopuksi, että kyse on kirkon kannalta kauaskantoisesta mutta hyvästä päätöksestä, jonka puolesta on syytä antaa puoltavat lausunnot.




Paluu