Puheenvuoro



Rajala Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos (Edustaja-aloite 3/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 13 päivänä toukokuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Että säilyttäisin edes jonkinlaisen kirkkopoliittisen linjakkuuteni, ajattelin nyt vuoden 1996 jälkeen tulla pönttöön ja sanoa muutaman asian tämän aloitteen puolesta, johon nimeni jälleen kerran piirsin. Luen ensin Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta pienen katkelman: Suoraan vaaliin siirtymisen arveltiin saattavan johtaa muun muassa kalliisiin mainoskampanjoihin, tällöin vaaleissa menestyisivät ne, joilla olisi rahaa ja vahvoja taustayhteisöjä. Suoran vaalin ei liioin arveltu johtavan korkeaan äänestysvilkkauteen. Edustajien käsitykset vaalin vaikutuksesta edustajien valikoitumiseen menivät kovasti ristiin. Toisten mielestä lopputulos edustaisi paremmin riviseurakuntalaisia, toisten mielestä taas kävisi päinvastoin. Ehkä tämä ei ole vuodesta 1996 hirveästi muuttunut. Onko se muuttunut, silloin tämä todella raukesi äänin 73-28. Toivoisin, että yleisvaliokunta pohtisi tätä ainakin pidempään kuin jonkun yönseudun ja kopioi sitten vanhat, menneiltä vuosilta löytyvät perustelut mietintöönsä, vaan ihan aidosti tätä asiaa pohtisi. Itse en jaksa uskoa siihen, että julkkikset sen laajemmin kuin nyt innostuisivat tästä vaalista. En myöskään tänä päivänä usko, että kukaan laittaa rahaa siihen. Yksi iso ongelma on ilman muuta tiedon perille meno. Edustaja Sahi viittasi erääseen yleisvaliokunnan kannanottoon, jossa todettiin, että paremmalla tiedotuksella vaaleista saataisiin parempi tulos. Me olemme joka seurakuntavaaleihin ja muihin vaaleihin myöntäneet yli miljoonan euron kampanjoita ja mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Minusta on väärin verrata tätä presidentinvaaleihin. Oikeampi vertauskohta on kansanedustajien vaali. Mehän toteamme, että kirkolliskokous on kirkon parlamentti. Jos nyt hieman provosoin, että jos emme uskoisi kansaan, niin eikö silloin pitäisi kunnanvaltuutettujen valita eduskunta. Edustaja Latvus toi selkeästi esiin peruskysymyksen, että pitäisi vain uskoa ja luottaa siihen, että kansa tietää. Minusta nyt pitää katsoa tulevaisuuteen. Toivoisin, että myös esimerkiksi tulevaisuusvaliokunta pohtisi tätä kysymystä. On valitettavaa, että kirkon vaalijärjestyksen muutos on mennyt jo niin pitkälle, että siihen junaan tämä ehdotus ei ehdi. Minusta kirkon vaalijärjestelmä kaipaisi kuitenkin sillä tavalla lähtökohtaista uudistusta, että pitäisi päästä seurakuntavaaleissa postiäänestyskäytäntöön. Vaikka kirkko on eri asia kuin osuuskauppa, pitäisi tätä aparaattia saada käännettyä siten, että tavallinen seurakuntalainen voi vaikuttaa ja luopua siitä ajatuksesta, että meillä on kahden kerroksen seurakuntalaisia. Näillä argumenteilla, ennen kaikkea demokratiavaatimuksella toivoisin todella, että tätä asiaa harkittaisiin, katsottaisiin sitä tulevaisuuden kannalta ja samalla voitaisiin luoda näkökulmia myös muiden kirkollisten vaalien järjestämiseen. Ruotsalaisetkin osaavat jo tänä päivänä äänestää julkisissa vaaleissa kolmella lapulla parlamenttivaaleissa, maakuntavaleissa ja kuntavaaleissa, eiköhän me suomalaiset pystytä kirkollisvaaleissa samaan.


Paluu