Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säädösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Täällä on lausuttu viisaita sanoja. Ehkä se viisaus loppuu minun puheenvuoroni kohdalla. Ajatus, että kaikki suojelu on hyvästä, on viisas periaate tiettyyn pisteeseen asti. Nimittäin liika on liikaa ja tässäkin asiassa järjen käyttö on sallittua. Eli jokin tolkku pitäisi olla siinä, mitä täällä päätetään. Kategorinen ikäsääntö ei ole oikein tästä maailmasta. Kuten edustaja Sipola jo aikaisemmin kertoi, vuoden 1917 jälkeen rakennetuista 273 kirkosta on kirkkolain nojalla erillispäätöksellä suojeltu vain 44 kirkkoa. Siis ei 273 kirkkoa, kuten olisi, jos tämä lakiesitys olisi voimassa. Kirkkohallitus on viisaudessaan suojellut erillispäätöksellä ainoastaan 44 kirkkoa, eli 16,1 %, siis ei 100 %. Jos tämä esitys menisi tällaisena läpi, tulevaisuudessa meillä olisi 100 % kirkoista suojeltuna. Kirkot voitaisiin suojella yksitellen jo nyt, jos siihen olisi perusteluja. Mutta kun ei ole. Kun kirkkohallitus on omalla toiminnallaan osoittanut, että ei ole perusteltuja syitä suojella nykyisiä kirkkoja, miksi jatkossa olisi. Tämä on sellainen logiikka, joka ei minulle aivan aukea. Mutta minä olenkin Kuopiosta. On oireellista, että kun tähän esitykseen on pyydetty lausuntoja seurakuntayhtymiltä ja kahdelta seurakunnalta, kaikki suhtautuivat siihen kielteisesti. Totta kai. Jos yhtään järjellä ajattelee, huolettaa maksajaa se, tuleeko lisäkustannuksia vai ei. Muualta on helppo antaa lisärasituksia, kun joku toinen ne kuitenkin maksaa. Kun kerran on suojeltu, voi sanoa, että on aina suojeltu. Haluaisin nähdä sen kirkkorakennuksen, joka on suojeltu ja josta suojelu pystyttäisiin purkamaan tuosta vain. Tässä esityksessähän annetaan kirkkohallitukselle jonkinlainen ilmianto-oikeus siitä, että jos sen tietoon tulee tällaisia aikomuksia seurakunnan aikeesta luopua kirkkorakennuksen suojelusta, paikalliselle ELY-keskukselle annetaan välittömästi vinkki. Tällöin ELY-keskuksella olisi mahdollisuus harkita, tulisiko suojelua jatkaa rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla. Eli tässäkin tunnustetaan, että jos suojellaan kerran, niin kyllä se on siinä maailman tappiin asti. Sitten tällainen leniläinen periaate, joka näyttää olevan voimassa kirkkohallituksessa. Eli luottamus hyvä, kontrolli parempi. Tarkoitan tällä Museoviraston jälkikäteisvalvontaa, mihin edustaja Sahikin tässä äsken viittasi. Sellaista Pandoran lipasta ei pidä avata, vaikka Pandoran lippaastahan lopulta viimeisenä tuli ulos Toivo. Mutta sitä ennen tuli kaikkea muuta. Eli sellainen tietynlainen itsemurha ei ole ihan viisas asia. Kun kirkkoneuvos Pihlaja esiteli asiaa, hän näytti kuvia erilaisista kirkoista, mm. Tervakosken kirkosta vuodelta 1936. Jos ymmärsin oikein, siitä ei ole erillistä suojelupäätöstä. Miksi ei? Jos se kelpaa esimerkiksi tänne, miksei sitä voida suojella? Jos tämä lakiesitys menisi läpi, sehän suojeltaisiin. Miksi ei suojella jo nyt? Tämä osoittaa sen logiikan - tai sen puuttumisen - tästä kategorisesta ikäsuojelusta. Eli jos lähdetään suojelun tielle, pitää ymmärtää, että sen päättäminen on hyvin vaikeaa, vaikka seurakunnan elämä muuttuisi, eikä se tarvitsisi enää tiettyjä kirkkorakennuksia. Eli olen sitä mieltä, että tällainen kategorinen ikärajaus tai peruste on poistettava tästä lakiesityksestä, samoin Museoviraston valitusoikeus.


Paluu