Puheenvuoro



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut edustajat. Kysymys kuuluu seuraavasti: Kriisitietoisuus on yhteiskunnassa herkempää kuin aiemmin. Tiedotusvälineiden kautta ihmiset jakavat suuronnettomuuden ja kriisin. Verkko nopeuttaa sekä tiedon saamista että sen tarvetta. Kirkon on toimittava myös nopeasti. Kirkon haasteena suuronnettomuuden tai kriisin yhteydessä ovat seuraavat tahot, varsinaiset kysymykset 1 ja 2: Yhteys valtion kriisinhallintaan, miten se on hoidettu, kuka ja ketkä ovat kriisin/onnettomuuden hetkellä yhteydessä ulko- tai sisäministeriön kriisikeskukseen? Esimerkiksi Malagan kriisin tiedotustilaisuudessa eivät valtionhallinnon edustajat kertoneet kirkon jo paikallisesti aloittamasta kriisityöstä Malagassa tai henkisen huollon toimista Suomessa. Malagan kriisityön toi esille Aurinkomatkojen toimitusjohtaja. 2: Miten valmiussuunnitelma hoituu ja sisäinen tiedonvälitys kulkee kirkon sisällä? Kriisiryhmän toimenpiteet, miten yhteys kulkee kirkkohallituksesta kapituleihin ja myös seurakuntayhtymien tiedotukseen? Ovatko tekniset välineet riittävät?

Haluan lyhyesti kuvata kirkon kriisivalmiutta, joka osaltaan tulee vastaamaan tähän kysymykseen kaksi ja osittain myöskin kysymykseen yksi. Kirkon kriisivalmiussuunnitelma hyväksyttiin syksyllä 2005. Aikaisempi suunnitelma ja sen pohjat olivat jo vuodelta -93. Sitä oli 90-luvulla päivitetty, mutta vuonna 2005 valmistui uusi, tämän päivän vaatimuksia vastaava kriisivalmiussuunnitelma. Tämä suunnitelma on jaettu kaikkiin seurakuntiin, ja se on julkinen asiakirja. Samassa yhteydessä hyväksyttiin henkisen huollon toimintaohje seurakunnille 2005 ja seurakunnalle ohjeistusta kriisihallinnon valmistamisesta, ja tämä asiakirja ei ole julkinen. Kirkon keskushallinnon kriisivalmius on rakennettu siten, että kansliapäällikkö vastaa kirkon kriisivalmiudesta. Kansliapäällikön apuna on kirkkohallituksen johtoryhmä, siis osastojen johtajat ja viestintäjohtaja, jonka tehtävänä on aina tietää, ja kokoontua tarvittaessa. Edelleen tämän johtoryhmän apuna ovat kirkkohallituksen eri osastot, Kirkon tiedotuskeskus ja Kirkon Ulkomaanapu. Nämä huolehtivat kriisinhallinnasta. Kirkon valmiustoimikunta toimii kirkon valmiussuunnittelua koskevien kysymysten asiantuntijaelimenä. Ja tässä asiantuntijaelimessä on opetusministeriön, sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajat ja puolustusvoimien edustaja. Tämä valmiusryhmä on kokoontunut aika säännöllisesti ja on paraikaa tässä kuussa kokoontumassa päivittämään sen kaltaisia kysymyksiä, joita on noussut esille. Edelleen tässä valmiustoimikunnassa on seurakuntien ja hiippakuntien edustajat. Toimikunnan tehtävänä on laatia kirkkohallitukselle ehdotus kirkon valmiussuunnitelmaksi ja tehdä ehdotuksia seurakuntahallinnon ja hiippakuntahallinnon valmiussuunnittelua koskeviksi ohjeiksi ja suosituksiksi. Sen tehtävänä on myös tehdä ehdotuksia poikkeusolojen väliaikaista hallintoa koskeviksi määräyksiksi. Tämän toimikunnan puheenjohtajana toimii kansliapäällikkö. Suuronnettomuustilanteissa arkkipiispan kanslia toimii yhteistyössä muiden piispojen, Kirkon tiedotuskeskuksen ja kirkkohallituksen kanssa. Tällä tavalla arkkipiispa ja hiippakunnat piispojen myötä on sidottu tähän koko kirkon valmiussuunnitteluun. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö, perheasiat ja sairaalasielunhoito toimivat suuronnettomuustilanteissa normaaliajan organisaation mukaisesti antaen ja välittäen asiantuntija-apua.

Yhteys valtionhallinnon kriisinhallintaan suuronnettomuuksissa toimii siten, että suuronnettomuudessa valtioneuvoston kansliassa kutsuttaessa on kansliapäällikkö paikalla. Sisäasiainministeriössä toiminnallisen osaston johtaja myöskin kutsuttaessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on kirkkohallituksen nimeämä henkilö. Yhteistyöministeriö koko tässä kokonaisuudessa on opetusministeriö. Tätä kokonaisuutta on viimeisessä pandemiaharjoituksessa käyty läpi, ja muun muassa opetusministeriön arviointi kirkon toiminnasta oli erittäin hyvä. Kirkko omassa järjestelmässään tässä harjoituksessa toimi niin kuin oli sovittu.

Sitten itse Malagan kysymykseen. Tämän järjestelmän mukaisesti sain sunnuntaita vasten yöllä vähän kahdentoista jälkeen ensimmäisen viestin, jonka jälkeen meidän järjestelmämme mukaisesti rupesin herättelemään niitä ihmisiä, joista ajattelin, että se koskee heitä. Tiedon tästä sain ulkoasiain osaston ulkomaalaistyön sihteeriltä. Hän oli saanut tiedon suoraan Malagasta ja käynnisti meidän järjestelmämme. Samaan aikaan Kirkon tiedotuskeskus lähti myöskin tähän toimintaan mukaan, ja kaikki ne toimenpiteet, jotka sen yön aikana tehtiin olivat aamulla kuuden aikaan valmiita, ja sen seurauksena sekä radio- että tv-jumalanpalveluksessa oli asianmukaiset tekstit, sen seurauksena kaikkiin seurakuntiin oli lähetetty tätä aihetta koskevat rukousehdotukset ja seurakunnissa jotkut olivat aamulla avanneet kriisi-info.evl.fi -osoitteiston, joka on seurakunnan henkilöstöille jaettu, ja osa käytti tätä aineistoa, osa ei käyttänyt.

Tämä on lyhyt kuvaus siitä, että koko kirkon kriisivalmius tapahtuu yhdessä yhteiskunnan muitten organisaatioitten kanssa. Meillä on oma paikkamme, ja kaikissa näissä onnettomuustilanteissa, joita nyt on ollut aika lukuisastikin loppujen lopuksi, on todettu, että kirkon järjestelmä on toimiva ja hyvä. Tieto kulkee. Oma kysymyksensä on sitten tämä toinen näkökulma, jossa kirkon roolin näkyvyys aiheuttaa kysymyksiä. Tsunamionnettomuuden jälkeen valitettavasti jouduttiin tilanteisiin, että kun kirkko näkyi, oli aikamoinen valitusruuhka sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle että muille tahoille, joissa arvosteltiin sitä, että miksi kirkko näkyy ja miksi kirkolle oli annettu näin paljon tehtäviä tässä onnettomuudessa. Kaikki nämä valitukset on käsitelty eivätkä mitkään niistä anna aihetta toimenpiteisiin. Mutta luulen, että juuri tässä Malagan yhteydessä valtionhallinnossa arvioitiin aika kriittisesti, että onko nyt tuotava kirkko esille, koska kaikki kuitenkin tietävät, että kirkko toimii. Esimerkiksi Malagassa paikallinen meidän pappimme ja ne siellä olevat kirkon jäsenet, jotka osallistuvat kirkon toimintaan, muodostavat jo tukiryhmän niille matkailijoille, jotka jostakin syystä tarvitsevat suomalaista apua. Tämä ryhmä on noin 40 hengen kokoinen, ja tämä ryhmä oli heti valmiudessa auttamaan ja hoitamaan Malagan uhreja. Todellisuudessa kävi niin, että kirkon edustajat olivat vuorokauden ajan ainoita suomalaisia, jotka hoitivat näitä ihmisiä, ja vasta vuorokauden viiveellä tulivat täältä ne asiantuntijat, jotka myöskin julkisuudessa ovat näkyneet. Niiden joukossa oli myös pitkään Espanjassa ollut pappi, joka taitaa espanjan kielen, hän oli samassa ryhmässä. Tällä tavalla tämä on hoidettu, ja ei ainakaan ole itselleni tullut viestejä, että olisi toimittu huonosti.


Paluu