Puheenvuoro



Häkkinen Seppo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Vastattavani on neljä kysymystä. Edustaja Annika Määttänen kysyy seuraavaa: Voisiko piispainkokous tai kirkon koulutuskeskus pyrkiä nykyistä merkittävämmin vahvistamaan kirkon työntekijöiden hengellistä identiteettiä, esimerkiksi lisäämällä mahdollisuuksia hengellisen ohjauksen käyttöön?

Lähestyn tätä kysymystä kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä on olennaista vahvistaa ja tukea kirkon työntekijöiden hengellistä identiteettiä ja sen vahvistumista. Toisaalta voidaan pohtia erillisen ja järjestelmällisen hengellisen ohjauksen rakenteiden tukemista kirkossamme. Ensimmäisen näkökulman merkitystä kuvastaa mm. se, että juuri kirkollinen spiritualiteetti on yksi kirkon henkilöstökoulutuksen tavoitealueista. Spiritualiteetti on alue, joka läpäisee kaiken kirkon järjestämän henkilöstökoulutuksen. Tämän tavoitteen mukaisesti hengellisen elämän tukeminen näkyy kaikessa kirkon koulutuskeskuksen järjestämässä koulutuksessa läpäisevänä punaisena lankana. Se tulee selkeimmin esille hartauselämässä ja koulutusteemoissa. Erityisen vahvasti hengellisen elämän tukeminen nousee esille koulutuskeskuksen järjestämillä sielunhoidon ohjaustoiminnan sekä jumalanpalveluselämän koulutuksissa, mutta tämä teema on esillä myös kaikessa kirkon koulutuskeskuksen järjestämässä koulutuksessa.

Toiseksi hengellisen elämän tukeminen on keskeinen näkökulma myös kirkon ja kirkon tehtäviin kouluttavien oppilaitosten yhteistyössä. Käytännössä opiskelijoiden hengellisen elämän tukemisen perusta on seurakuntien toiminnassa ja sitä tuetaan kokonaiskirkon toimenpiteillä. Tällaisia ovat mm. teologi- ja kanttorikoulutustoimikuntien organisoimat hankkeet, yhtenä esimerkkinä voi vaikka mainita Kirkon päivät. Kun kouluttavia oppilaitoksia tuetaan, yhtenä painopisteenä on ollut opiskelijoiden hengellisen identiteetin tukeminen. Ja näiden määrärahojen puitteissa oppilaitokset ovat järjestäneet monimuotoista toimintaa kirkon tulevien työntekijöiden tukemiseksi. Tällaista tukea on myös ensi vuoden keskusrahaston talousarviossa.

Erityinen hengellinen ohjaus on noussut vahvemmin esiin viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Tarve hengellisiin ohjaajiin on kehittynyt retriittitoiminnan ja hiljaisuutta korostavan hengellisyyden levitessä. Vuosikymmenen vaihteessa käynnistyi keskustelu hengellisten ohjaajien kouluttamisesta. Hanke käynnistettiin kirkon koulutuskeskuksen ja hiippakuntien yhteistyönä. Hyvin nopeasti kuitenkin todettiin, että koulutusta on luontevampaa kutsua hengellisen matkakumppanuuden koulutukseksi. Tuomiokapitulit ovat pyrkineet aktiivisesti tukemaan kirkon työntekijöitä hengellisten ohjaajien etsinnässä. Joissakin hiippakunnissa mm. Tampereella ja Lapualla on myös jatkettu hengellisen matkakumppanuuden koulutuksen kaltaisia koulutushankkeita. Ja näin on pyritty tukemaan tulevia hengellisiä ohjaajia. Tällöinkin on todettu, että on olennaisempaa painottaa hengellisen matkakumppanuuden, hengellisen elämän ja uskon sisäisen maailman kysymysten pohdintaa kaikessa koulutuksessa ja kirkollisessa toiminnassa - sekä työntekijöiden välillä että yleisemminkin kun seurakuntalaisten kanssa ollaan tekemisissä.

Johtopäätöksenä tämän kysymyksen johdosta: Hengellisessä ohjauksessa olennaisinta on tukea kirkon työntekijöiden hengellistä identiteettiä ja hengellisen elämän erilaisia ilmenemismuotoja kirkossamme. Hengellistä ohjausta tukevaa koulutusta järjestetään kristillisissä järjestöissä ja muutamissa hiippakunnissa. Nykyisillä resursseilla hiippakuntien ja kirkon koulutuskeskuksen mahdollisuudet ryhtyä organisoimaan erillisiä hengellisen ohjauksen koulutuksia ovat varsin vähäiset. Olennaisempaa onkin painottaa sitä, että hengellistä elämää tuetaan ja että se tulee esille kaikessa kirkon henkilöstökoulutuksessa. Kirkon koulutuskeskuksen järjestämässä sielunhoidon koulutuksessa tullaan lähivuosina nostamaan aikaisempaa vahvemmin esille erilaiset hengellisen elämän tukemista koskevat kysymykset ja menetelmät.

Toinen kysymys on edustaja Pauliina Kainulaiselta. Hän on tiedustellut seuraavaa: Kirkolliskokous antoi toukokuussa 2007 Kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella kirkollemme ilmasto-ohjelma. Miten hanke on edennyt ja miten ilmasto-ohjelman tavoitteita pyritään toteuttamaan tästä eteenpäin?

Kirkkohallitus asetti elokuussa 2007 työryhmän valmistelemaan esitystä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmaksi. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi 3.6.2008 ilmasto-ohjelman ja se on jaettu teille kirkolliskokousedustajille. Teksti on käännetty ruotsiksi ja englanniksi ja lähiviikkoina se ilmestyy myös painotuotteena näillä kielillä. Olennaista luonnollisesti on se, miten ohjelman suositukset muuttuvat käytännön toimenpiteiksi. Ilmasto-ohjelman seurantaa ja toteutumista tukemaan asetettiin Kirkon ilmastoasioiden seurantatyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii hiippakuntadekaani Ouri Mattila. Seurantaryhmällä on nyt marraskuussa seuraava kokous, jossa se pohtii ilmasto-ohjelman toteuttamisen kysymyksiä ja tukitoimia. Tähän mennessä on keskitytty pääasiassa tekemään ilmasto-ohjelmaa tutuksi, tunnetuksi ja siitä tiedottamiseen. Näin tapahtui kesäaikana, kesäkuussa, kun tuo ilmasto-ohjelma julkistettiin. Elokuussa asia oli esillä Tampereella Kirkon ympäristöpäivillä ja jo nyt useat hiippakunnat ovat ryhtyneet toimenpiteisiin ja perustaneet hiippakunnallisia ympäristötyöryhmiä edistämään ohjelman toteutumista seurakunnissa. Lisäksi mainittakoon asian saama varsin laaja myönteinen julkisuus, esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen Nousussa-palstalla on kirkon ilmasto-ohjelma mainittu nousussa olevana asiana.

Kolmas kysymys. Edustaja Aulis Mölsä kysyy: Toiminnallisen osaston toimintasuunnitelman kohdassa Keskeiset toiminnalliset tavoitteet vuodelle 2009, kohdassa viisi sanotaan "Avioliittokoulusuunnitelma, laaja-alainen Parisuhteen palikat -yhteistyöhanke kristillisten järjestöjen kanssa. Millä tavalla ja missä laajuudessa avioliittokoulua aletaan toteuttaa vuonna 2009?

Parisuhteen palikat -työväline kirkon aviopari- ja perhetyöhön sai alkunsa vuonna 2006 Oulun seurakuntien Kotiinpäin -projektissa. Sen jälkeen näiden palikoiden kehitystyötä on jatkettu kirkon perheasiain toimikunnan asettamassa työryhmässä. Tämä kuluva vuosi on suunnittelun ja yhteistyön rakentamisen aikaa. Parisuhteen palikoista kerrotaan eri yhteyksissä kotimaassa ja myös eri puolilla maailmaa ulkosuomalaisten keskuudessa. Syyskuusta lähtien Rakastatko vielä -kirkkonäytelmää on voinut tilata oman paikkakunnan kirkkoon esitettäväksi ensi vuonna. Tähän mennessä tilauksia on tullut jo 20:lle paikkakunnalle. Keväällä 2009 työntekijät ja vapaaehtoistoimijat voivat osallistua eri puolilla Suomea järjestettäviin Parisuhteen palikat -koulutustilaisuuksiin. Tämän hankkeen virallinen valtakunnallinen aloitustapahtuma on Lahdessa 17.10.2009. Paikallinen toiminta eri puolilla Suomea ja ulkomailla asuvien keskuudessa käynnistyy lokakuussa 2009. Samaan aikaan tuo Rakastatko vielä -kirkkonäytelmä aloittaa laajan kiertueen eri puolilla Suomea. Jo nyt osoitteesta www.parisuhteenpalikat.fi löytyy valmista materiaalia, kuten hankkeen esittely sekä esittely parisuhteen palikkatalosta. Tähän hankkeeseen liittyviä kortteja on painettu 20.000 kappaletta työvälineeksi seurakuntatyöhön, Sytytä parisuhteen rukouskynttilä -kynttilöitä on hankittu 10.000 kappaletta apuvälineeksi hartauksiin, papeille on laadittu vihkikeskustelun avuksi Parisuhteen palikat -esite, niitä on otettu 5.000 kappaletta ja työn alla on parhaillaan luentomateriaalia ja kaksi kirjasta. Nämä valmistuvat ensi kevään aikana.

Parisuhteen palikat -hankkeen tavoitteina ovat ensinnäkin rakkauden ja uskollisuuden vaaliminen. Kun rakkautta ja uskollisuutta vaalitaan, hyvinvointi lisääntyy parisuhteessa, perheissä ja yhteiskunnassa. Toiseksi sitoutumisen lisääntyminen. Kun ihmiset lisäävät ja syventävät keskinäistä vuorovaikutustaan parisuhteessaan, henkinen sitoutuminen vahvistuu ja avioerot vähenevät. Kolmanneksi parisuhdetyölle laajempi media-näkyvyys. Parisuhdetyön myönteinen näkyminen mediassa lisää ihmisten parisuhdetietoutta ja madaltaa kynnystä hoitaa omaa suhdettaan myös osallistumalla luennoille, kursseille ja leireille. Neljänneksi parisuhde- ja perhetyölle lisää resursseja. Ihmisten hyvinvointi perheissä lisääntyy, kun kuntien, järjestöjen ja seurakuntien vahvistavalle ja ennalta ehkäisevälle parisuhde- ja perhetyölle annetaan lisää taloudellista ja koulutuksellista tukea. Ja viidenneksi parisuhdetaidot kansalaistaidoiksi. Parisuhdetaidot suomalaisten kansalaistaidoiksi mahdollistuvat, kun niiden opiskelumahdollisuuksista vastaavat monet tahot. Koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmiin tulisi sisällyttää pitkäjännitteistä ihmissuhdetaitojen opiskelua ikään sopivin tavoittein.

Sitten vielä neljäs kysymys. Edustaja Kaskinen kysyy seuraavaa: Kirkon toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2009-2011 on toiminnallisen osaston kirkon jumalanpalvelus ja musiikkitoiminnan alle merkitty kohtaan neljä: Virsikirjan lisävihkon valmistelun aloittaminen. Minkälaisia suunnitelmia virsikirjan lisävihkon valmistelulle on olemassa? Millaisessa aikataulussa on tarkoitus edetä?

Konkreettisia suunnitelmia virsikirjan lisävihkon valmistelulle ei ole vielä olemassa. Valmistelujen aloittamisessa on selvitettävä ainakin asian hallinnollinen ja juridinen puoli, onko hanke ylipäänsä mahdollinen, kuka antaa tällaisen tehtävän ja kenelle, millainen asema lisävihkolla tulisi olemaan, miten se poikkeaisi esimerkiksi kaupallisten kustantajien tekemistä laulukirjoista jne. Tällainen perusteellinen pohdinta on tarpeen siksi, että kirkossamme ei ole tällaista lisävihkokäytäntöä ollut kuin yhden kerran vuonna 1963. Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan toimikunta on hyväksynyt periaatteellisen tason näkökulman, että vastuulliseen virrestä ja virsikasvatuksesta huolehtimiseen kuuluu myös kysymys uusista virsistä. Siksi se on hyväksynyt toimintasuunnitelmaansa tämän puheena olevan asian. Kuitenkin on selvitettävä mitä tämä konkreettisesti mahdollisesti tarkoittaa, esimerkiksi aihepiirien, sävelmätyylien ja sävelmämuotojen taikka lyriikan näkökulmasta. Ja tähän asiakokonaisuuteen liittyy myös edustaja Vestin eilen esille nostamat virsitutkimukseen liittyvät tarpeet. Vasta sen jälkeen kun edellä mainittuja asioita on edes jollakin tavalla selvitetty, voidaan tehdä konkreettisempi suunnitelma varsinaisen lisävihkon tekemiseksi - mikäli sellainen siis ylipäänsä havaitaan tarpeelliseksi ja mahdolliseksi. Mainitsemiani selvityksiä on tarkoitus tehdä vuoden 2009 aikana ja vasta siis niiden pohjalta voidaan laatia tarkempi aikataulu.





Paluu