Puheenvuoro



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Keskustelun kuluessa on ollut joitakin sellaisia näkökulmia, joihin haluaisin omalta osaltani toiminnallisen osaston näkökulmasta tuoda joitakin täsmennyksiä ja ajatuksia. Ensinnäkin edustaja Juntunen kiinnitti huomiota Pyhä painopiste -työskentelyyn ja sen työvoimaresursseihin, ehkä enemmänkin tähän teologiseen puoleen tässä projektissa. On hyvä huomata, että Pyhä painopiste -hanke ei ole ensisijaisesti tai ainakaan ainoastaan teologinen hanke, vaan kysymys on aika laajasta pyhän nostamisesta keskusteluun niin seurakunnissa kuin myös suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin Painopistehanketta käytännössä vetää projektipäällikkö, mutta se ei ole hänen hankkeensa. Painopistettä johtaa neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii piispa Häkkinen, ja jossa on hyvin laajasti eri yhteistyökumppaneitten ja myös kirkkohallituksen edustusta. Siellä on laajaa asiantuntemusta niitä monista eri puolista, jotka tämän aihepiirin käsittelyssä ovat tarpeen. Samoin projektipäällikön tukena on hankkeen ohjausryhmä, joka myös antaa suuntaa työlle ja myös sisältöjä. Projektipäälliköt Riikka Myllys ja hänen sijaisensa Marjukka Laiho ovat ainakin minun näkökulmastani tehneet erittäin hyvää työtä toteuttaessaan tätä, niin kuin edustaja Juntunenkin totesi, hyvin vaikeaa hanketta. Meidän on paljon helpompi puhua rahoista, rakenteista ja vaikkapa rajoista kuin Pyhästä tai muusta uskonsisältöön keskeisesti liittyvästä asiasta. Se ei tarkoita sitä, etteikö Jumalasta pitäisi puhua, mutta tällä kertaa tätä hanketta toteutettaessa on haluttu ottaa painopisteeksi hieman toisenlainen näkökohta. Projektin tavoitteessa todetaan, että se kirkastaa kirkon sanomaa, vahvistaa vastuullista elämäntapaa sekä rohkaista Pyhän kokemiseen ja elämiseen. Monet jo tähän mennessä hankkeen aikana toteuttaneet osahankkeet ja tapahtumat ovat mielestäni toteuttaneet juuri tätä tavoitetta vähintäänkin tyydyttävästi ellei kiitettävästi. Edustaja Niiranen otti puheeksi yhteisvastuukeräyksen kulujen osuuden. Kuluthan ovat kertomuksen mukaan nousseet selkeästi edellisestä vuodesta. Jos tarkemmin luetaan niin huomataan, että itse asiassa seurakuntien kulut ovat vähentyneet ja keräystoimistossa kulut ovat nousseet. Tämä on kuitenkin selkeästi seurausta itse asiassa maailman muutoksesta. Niin kuin hyvin tiedätte, niin käteinen raha alkaa Suomessa olla jo harvinaista. Kuinkahan paljon käteistä rahaa tältäkään salilta saataisiin, kun kaikki kerättäisiin, kolehti vaikkapa yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Luulen, että meillä itse kullakin on aika vähän rahaa lompakossa käteisenä. Kun yhteisvastuukeräyksen tuotosta tällä hetkellä liki 90 prosenttia tulee seurakunnista joko lista- tai lipaskeräyksen kautta, niin käteisen rahan väheneminen tulee jatkossa tarkoittamaan sitä, että ellei keräystä jollakin tavalla kehitetä, niin keräyksen tuotot tulevat dramaattisesti putoamaan aivan siitä syystä, että ihmisillä ei ole käteistä rahaa siihen lippaaseen laittaa. Sen tähden keräystoimistossa on ryhdytty aktiivisesti valmistautumaan tähän muutokseen ja kehittämään uudenlaisia varainhankinnan malleja. Tästä on tullut kuluja. On muun muassa palkattu varainhankinnan suunnittelija tekemään ja toteuttamaan tätä muutosta. Nähdäkseni nämä kulut, joita ei voi siis kiistää, ja joista tässä raportissa rehellisesti kerrotaan, ovat sellaisia kuluja, jotka pitkällä tähtäimellä mahdollistavat keräyksen hyvän jatkumisen.

Toinen juuri kuluneen vuoden tulokseen vaikuttava kuluja nostava tapahtuma on vuoden 2006 lain muutoksen seurauksena tapahtunut kannatustuotevaraston alas kirjaus. Se tarkoittaa sitä, että koska lainsäädännön muutoksesta johtuen keräystoimisto ei enää itse voi myydä näitä kampanjatuotteita, yhteisvastuutuotteita, vaan myynti on ulkoistettu muualle niin varastot, jotka ovat vuosien aikana kertyneet, on täytynyt poistaa ja niin tämä poisto on näkynyt sitten tappiona ja kulujen lisäyksenä. Pelkästään tämä sinänsä tekninen toimenpide on tarkoittanut noin 50 000 euron lisäystä kuluissa. Vaikka ne kirjataan tai on kirjattu viime vuodelle, niin nämä kulut ovat toki olleet olemassa jo useiden vuosien ajan.

Sitten on hyvä huomata myös se, että yhteisvastuukeräys on näistä suurista keräyksistä ainoa, jolla ei ole mitään muuta toimintaa kuin juuri tämä keräys. Se tarkoittaa sitä, että aivan kaikki menot, joita keräyksestä tulee, myös kirjataan kuluiksi keräykseen. Jos tätä toteuttaisi joku yhdistys, jolla on paljon muuta toimintaa, niin käytännössä näitä menoja voitaisiin sitten laittaa joidenkin muiden toiminnan momenttien alle. Yhteisvastuukeräyksellä ei ole tällaista muuta toimintaa, vaan se mikä siellä kuluina näkyy, on todellakin sitten ne kaikki kulut. Kun vielä muistetaan se, että keräyskuluista noin neljännes syntyy seurakunnissa, niin siinä nähdään myös tämä yhteisvastuukeräyksen tarkka taloudenpito. Jos pidetään myyjäiset ja leivotaan kakku, niin sen kakun jauhot, jos ne ostetaan sitä varten, kirjataan keräyskuluihin. Kun kakku myydään, tietenkin tulot kirjataan sinne tuloihin, mutta näin niitä kuluja sinne syntyy. Totta kai voitaisiin tehdä niin, että asia hoidettaisiin jotenkin muuten seurakunnan budjetissa, mutta yhteisvastuukeräyksen luotettavuus edellyttää sitä, että kaikki kulut todella näkyvät siellä kirjapidossa. Kun tilintarkastus vielä tapahtuu moneen otteeseen, niin seurakunnissa, keräystoimistoissa kuin myös apua ja keräystuottoja vastaanottaneiden osapuolten taholla, niin uskallan vakuuttaa, että raha menee perille ja se menee myös hyvin tehokkaasti.

Haluaisin vielä lyhyesti viitata edustaja Niirasen esiin ottamaan epäkohtaan tässä kertomuksessa. Viittaan kesuun ja lanukkeesen ja muihin vannekkeisiin, mitä siellä mahdollisesti on. Tällaiset lyhenteet ovat huonoa kieltä ja teemme niistä parannusta.


Paluu