Puheenvuoro



Mäkinen Aulikki, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Puheenjohtaja, hyvät edustajat. Niin kuin täällä on jo monesti sanottu, hallintovaliokunta on tehnyt hyvää ja hyvin perusteellista työtä, mutta muuttanut samalla kirkkohallituksen alkuperäistä esitystä aika tuntuvasti. Alkuperäisessä kirkkohallituksen esityksessä seurakuntaa pidettiin perusyksikkönä ja yhtymää seurakuntia palvelevana kevytrakenteisena tukipalveluna. Yhtymään tulee kuulua siksi, että seurakuntien talouspohja olisi riittävän vahva, jotta seurakuntaelämä voisi toteutua sielläkin, missä väki vähenee ja vanhenee.

Niinpä kirkkohallitus esitti mallissaan, että niin sanottu yhtymärovasti, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, on tuomiokapitulin määräämä, ja hän on yksi seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista. Tehtävä on määräaikainen. Yhtymien hallintojohtajat säilyisivät talous- ja hallintohenkilökunnan esimiehenä, yhtymärovasti taas yhtymän toiminnallisten työntekijöiden esimiehenä. Seurakunnat olisivat edelleen itsenäisesti kirkkoherrojen johdettavina, ja kirkkoherrojen itsenäinen asema säilyisi.

Hallintovaliokunta on kuitenkin mietinnössään kallistunut vähän toisenlaisen ratkaisun taakse. Yhtymärovastista tulisi sen mukaan tehdä itsenäinen virka, linkki kapitulien ja seurakuntien välille. Kirkkoherrojen esimiehinä he seuraisivat ja epäsuorasti myös ohjaisivat seurakunnissa tapahtuvaa toimintaa. Perustettaisiin uusi kaitsentavirka tuomiokapitulin ja seurakuntien välille.

Seurakuntayhtymissä seurakunnat menettävät joka tapauksessa taloudellisen itsenäisyyden. Niin se on meilläkin, jotka nykyisinkin olemme yhtymien seurakuntia. Alunperin esitettiin, että toiminnallinen itsenäisyys kuitenkin säilyisi. Mikäli yhtymärovastista tehdään erillinen virka ja hänet asetetaan seurakuntien kirkkoherrojen hallinnolliseksi esimieheksi, seurakuntien ja myös seurakuntaneuvostojen toiminnallinen itsenäisyys pitkällä juoksulla kapenee. Vakinainen virka tekee yhtymärovastista yhtymän miehen tai naisen, joka ajaa ensi sijassa aina kuitenkin yhtymän etua. Hän ei ole enää seurakuntien edustaja suhteessa yhtymään.

Seurakuntayhtymiin on sisäänkirjoitettu imu keskusjohtoisuuteen. Näyttää ainakin siltä, että nopeasti etenkin yhtymien luottamushenkilöt ja yhtymien viranhaltijat kokevat yhtymän olevan perusyksikkö, josta käsin seurakuntia ohjataan. Kuitenkin yhtymän ja myös Seurakuntayhtymä 2015 -mallin alkuperäinen tarkoitus lienee ollut, että juuri seurakunta on perusysikkö, ja yhtymän seurakunnat yhdessä omistavat seurakuntayhtymän. Yhtymä on olemassa vain siksi, että taloudelliset toimintaedellytykset voidaan taata sielläkin, missä oma talouspohja ei riitä. Samalla se on solidaarisuusmalli kirkon oman identiteetin mukaisesti: rikkaammat seurakunnat tukevat ympärillään olevia köyhempiä seurakuntatalouksia. Mikäli hallintovaliokunnan esitys johtamisjärjestelmästä toteutuu, ollaan tilanteessa, jossa yhtymät muistuttavat entistä enemmän suuria seurakuntia, sellaista, mitä täälläkin jo jotkut ovat haikailleet. Seurakunnan itsenäisyys ei ole silloin paljon suurempaa kuin ison seurakunnan alueseurakuntien, joita johtaa aluekappalainen. Mikäli tällaista mallia todella halutaan, eikö olisi selvempää muodostaa isoja seurakuntia, joiden toiminta on alueellista? Huomattavasti yksinkertaisemmalla hallinnolla saataisiin hyvin samantyyppinen malli kuin mitä hallintovaliokunta joissakin kohdin esittää. Itse kannatan kuitenkin edelleen kevytrakenteista seurakuntayhtymää ja toivon, että seurakuntayhtymämalli täällä saa kannatusta.

Yhdyn kenttäpiispa Särkiön perusteisiin siinä, miten johtamisjärjestelmä pitää rakentaa. Se tulisi rakentaa Seurakuntayhtymä 2015 -mallin johtamisjärjestelmää seuraten. Malli antaa mahdollisuuden seurakunnille toiminnalliseen itsenäisyyteen ja määräajaksi valitun niin sanotun yhtymärovastin ja hallintojohtajien väliselle yhteistyölle, jossa sekä teologinen että taloudellinen osaaminen pääsevät vuorovaikutukseen, ja seurakuntien ääni kuuluu yhä edelleen yhtymissä. Siksi tulenkin tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosesityksen hallintovaliokunnan mietintöön, jossa esitän Seurakuntayhtymä 2015 -mallia pohjaksi johtamisjärjestelmän jatkokehittelyyn.


Paluu