Puheenvuoro



Knuuttila Mirja, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2007-2009 (Kirkkohallituksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 6 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja arvoisat kirkolliskokousedustajat. Edustaja Illman tässä kyllä jo kertoi lähes kaiken, mitä minunkin ajatuksissani oli, mutta haluaisin vielä jotain lisätä. Te olette saaneet näiden kirkolliskokouspapereiden yhteydessä tämän kansallisen kulttuuriperintöaineiston. Kun minä luin sitä, minä ajattelin oikein tosissaan, että miten ihmeessä me tämän kulttuuriperinnön oikein pystymme säilyttämään. Siinähän etusijassa puhutaan kirkoista ja kirkon esineistöstä, ja muistaakseni vain yhdessä kohdassa oli maininta pappiloista ympäristöineen. Myönnän, että tällaisia pappiloita tässä maassa on runsaasti, mutta tämä Uuraisten seurakunnan toiminta on tavattoman hyvä esimerkki siitä, miten tällainen kulttuuriperintö voidaan tehdä niin, että ei ajatella, että se on vain kirkon velvollisuus. Nimenomaan uuraislaiset ovat lähteneet hanketta edistämään rahoittamalla sitä ensisijaisesti muilla keinoin. EU-raha 380 000 euroa on minun mielestäni paljon. Rovasti Tukiainen kertoi, että vei viisi vuotta saada rahoitus EU:sta. Ei ne ihan sellaista pientä työtä ole tehneet. Ja tosiaankin; muutakin rahoitusta on yritetty saada ja on saatukin. Ja kun te huomaatte sieltä talousarviosta, niin siellähän on 220 000 euroa, mutta tässä meidän esityksessämme on vain 120 000 euroa. Eli se on tosi pieni summa, jolla uuraislaiset ajattelevat, että Suomen kirkko tulisi auttamaan tätä hanketta.

Nyt kun olen täällä jutellut teidän kanssanne, monet ovat sanoneet, että tämä on huono hanke siinä mielessä, että Uuraisten seurakunta on niin pieni, että se ei pysty tätä toimintaa kuitenkaan ylläpitämään. Sehän on totta: se on pieni seurakunta, 2 600 jäsentä. Mutta: Onko näin, että vain isot seurakunnat voivat toimia tällä tavalla? Pieniä seurakuntiahan on maamme täynnä. Ovatko vain isot seurakunnat oman Suomen kirkkomme hellimiä lapsia? Näin ei voi tietenkään olla - ei missään nimessä! Ja minä luulen, että siellä Keski-Suomessakin aikaa myöten seurakunnissa tulee tapahtumaan muutoksia ja tämäkin pappila saa vähän suurempaa omistuspohjaa. Piispa Heikka minun mielestäni kertoi todella hyvin ja innostavasti tästä internet-seurakunnasta ja meidän internet-tulevaisuudestamme. Kannatan sitä lämpimästi. Mutta me ihmiset emme ole kokonaisia, jos emme myös arvosta historiaamme ja menneisyyttämme. Ja yksi tällainen on Uuraisten seurakunnan hanke vanhan pappilan kunnostamiseksi ja ylläpitämiseksi. Se, että siihen vuokralainen haetaan, johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että seurakunnalla ei ole työntekijöitä riittävästi, että hanketta voitaisiin ylläpitää. Tarkoitus todellakin on, että kristillisin periaattein sitä toimintaa siellä harrastetaan. Minä todella toivon, että ajattelisitte sitä myös tällä tavalla, että onko pienillä seurakunnilla mahdollisuuksia ylipäätänsä saada kirkon tukea, vai onko todellakin niin, että vain suuret, varakkaat ja hyvät seurakunnat, heidän hankkeensa ovat sellaisia, joihin luotetaan. Kiitos.


Paluu