Puheenvuoro



Marjanen Jaana, edustaja

Otsikko:
Seurakuntien jumalanpalveluselämän kehittäminen (Edustaja-aloite 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Nyt aloitteessa on puhe parokiaalijärjestelmän substanssikysymyksistä. Eikö vain hyvät edustajat? Sen ytimestä. Tervehdin ilolla tämän aloitteen ajatuksia. Sen huoli on aivan oikea. Meidän kirkkomme jumalanpalvelusuudistus ei ole toteutunut sillä tavalla kuin tavoitteet asetettiin emmekä ole seurakunnissa ja kirkossa osanneet käyttää jumalanpalvelusuudistuksen mahdollisuuksia, kuten aloitteessakin todetaan. Jo niillä aineksilla, joita meillä jumalanpalveluksessa on, me voisimme paljon tehdä toisin. Aloitteen sisältö on suurelta osin linjassa myös tämän meidän kirkko -strategiamme kanssa. Siksi haluan kiinnittää käsikirjavaliokunnan ja edustajien huomiota seuraaviin seikkoihin:

Ensimmäisessä strategisessa suuntaviivassa, joka on otsikoitu "Hengellinen elämä vahvistuu" sanotaan: "Huolehdimme siitä, että seurakuntien jumalanpalveluselämä on monipuolista, luontevaa ja sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä." Strategiatyöryhmän mietinnössä näitä tiivistettyjä suuntaviivoja avataan jumalanpalveluksen osalta mm. seuraavasti: "Jumalanpalvelus on kaikkina aikoina ollut seurakunnan elämän keskus. Jumalanpalveluksessa evankeliumin sanoma tulee todeksi ja siitä voimansa saava seurakunta elää dynaamisessa liikkeessä pyhästä arkeen ja arjesta pyhään. Seurakunnan jumalanpalveluselämän keskus on pääkirkossa pidettävä pyhäpäivän messu ja seurakunnat toteuttavat tämän lisäksi tarpeen ja voimavarojensa mukaan erityyppisiä jumalanpalveluksia sekä sunnuntaisin että arkipäivänä". Jumalanpalveluselämä on, niin kuin edustaja Pitkänen totesi, siis enemmän kuin vain kello 10 sunnuntain messu. "Hyvin hoidettu jumalanpalveluselämä antaa tilaa seurakuntalaisten yhteyden, hiljentymisen ja Jumalan kohtaamisen kaipuulle ja vastaa siihen, että heidän hengellinen elämänsä voi syventyä ja uskonsa vahvistua. Jumalanpalvelus välittää myös kristillistä traditiota sukupolvelta toiselle".

Lisäksi työryhmä kiinnittää mietinnössä huomiota siihen, miten jumalanpalvelusajoissa tulee ottaa huomioon muuttunut elämänrytmi. Erityisesti suurehkoissa kaupunkiseurakunnissa on mahdollisuus monipuolistaa jumalanpalvelustarjontaa ja porrastaa jumalanpalvelusaikoja, mutta tämä kaikki toteutetaan tietysti paikallisten resurssien ja mahdollisuuksien mukaisesti. Joka paikassa ei ole pekkasimojokia, jotka näitä voisivat toteuttaa. Joka tapauksessa kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtävä on tukea jumalanpalveluselämän kehittämistä koulutuksen ja materiaalin tuottamisen avulla ja saattaa kiertoon kaikki se hyvä, mikä paikallisissa seurakunnissa eri puolilla syntyy. Jos tähän tarvitaan lisää resursseja, siihen on strategiasuuntaviivojen mukaisesti niitä ohjattava. Kuten aloitteessakin todetaan, näitä kysymyksiä ja erityisesti pyhäpäivän viettoa pohditaan jo meidän kirkossamme, myös siinä pilottityöskentelyssä, joka valmistelee Pyhä-vuosiaihetta. Siinä työskentelyssä on mukana seurakuntia eri puolilta Suomea ja toivonkin, että kirkkohallituksen kyselytunnilla edustaja Tuomisen eiliseen kysymykseen vastataan tämän pilotin osalta. Aloitteen sisältö on siis varsin hyvä ja kannatettava, mutta toteutusta on kuitenkin harkittava tarkkaan. On kysyttävä, miten aloitteen hyvät kehittämisajatukset nivotaan siihen, mitä jo nyt tehdään eri puolilla. Strategian tarkoittama monimuotoinen jumalanpalveluselämä ei nimittäin ole mikään projekti. Se on seurakunnan keskeisen, sen olemukseen kuuluvan tehtävän toteuttamista. Jumalanpalvelus on seurakunnan elämän keskus ja siitä voimme tehdä totta omissa seurakunnissamme. Jumalanpalvelus on kirkon ominta aluetta, siitä kirkon tunnistaa kirkoksi. Siis sanasta, rukouksesta, yhteisestä ehtoollispöydästä.


Paluu