Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon ykseyttä moniäänisyyden keskellä vahvistavan työryhmän perustaminen (Edustaja-aloite 2/2011)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Avasin tuossa aamulla Raamatun ennen kuin lähdimme tänne aamuhartauteen. Se aukesi kohdasta, josta olin aikaisemmin alleviivannut yhden jakeen, eli Jeremiaan kirjan 29 luvun 11 jae. Se kuuluu näin: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon". Minusta se on todella hyvä ja lohduttava Raamatun lause ja erityisesti ajattelen sitä, kun tuolla valiokunnassamme pohditaan tätä kirkon tulevaisuutta. Olen kiitollinen aloitteen tekijöille siitä, että teitte tämän aloitteen ja nostitte nämä asiat esille. Erityisesti Reetta Uusitalo, joka on yksi aloitteen allekirjoittajista, yhdyn tuohon mitä hän äskeisessä puheenvuorossa sanoi. Minulle tuli eilen kahdesta ensimmäisestä puheesta erinomaisen hyvä mieli. Ajattelin että tämä alkaa hyvin, aivan eri tavoin kuin viime syksyn kolme ensimmäistä puhetta, jotka olivat tyrmääviä. Kiitinkin jo tuolla piispa Heikkaa siitä saarnasta, jossa keskeisenä ajatuksena oli se, mikä meitä tässä kirkossa yhdistää. Eilen siitä jo puhuin. Arkkipiispa käytti puheenvuoron ja analysoi laajasti tätä kirkon tilannetta. Kun hän puheessaan sanoi, että meidän pitää pystyä keskustelemaan ihan aikuisten tavalla tästä kirkon tilanteesta, ajattelin, että onpa hyvä. Arkkipiispan puheessahan oli sellaistakin, että en minä, eivätkä kaikki muutkaan aina ymmärtäneet, mutta keskeisenä ajatuksena oli kuitenkin sovinnon ajatus. Se oli tosi hyvä alku. Nyt tämä täällä puhuttu on ollut hyvää keskustelua tälle moniäänisyydelle. Mutta se mihin minä haluan puuttua Leif Nummelan tavoin on, että moniäänisyyden täytyy olla myöskin sitä, että kaikki äänet hyväksytään. Yhdyn kaikessa siihen, mitä Nummela sanoi. Mutta nyt se, mitä haluan tähän keskusteluun uutena tuoda. Nyt kun meillä on tällainen yhteyden etsimisen henki, niin sanon teille piispat: Ei ole muutamaan vuoteen puhuttu siitä piispainkokouksen niin sanotun Heikan komitean mietinnöstä ja siitä ohjeesta, jonka silloin aikanaan annoitte. Ettei minkäänlaista sovittelua eikä vuorojärjestelyä jumalanpalveluksessa pappien kesken sallita. Se on ollut yksi kaikkein eniten skismaa aiheuttava tekijä kirkossa. Olen maakuntalehdessämme joskus kirjoittanut, kun arkkipiispa Paarma aikaisemmin puhui tästä kirkon skismasta, että skisma ei pakolla parane. Nyt kun olemme tässä tilanteessa, että puhumme tästä sovinnollisuudesta ja yhteyden löytymisestä, tämä arkkipiispan sanomahan oli: olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä ja kaikilla on samanlainen puheoikeus. Ja myöskin kaikki teemme virheitä. Piispa Heikka ei ole enää kauan virassaan, mutta koska tuo mietintö kantaa teidän nimeänne, pyytäisin, että ottaisitte vielä uudestaan tämän asian esille ja miettisitte, miten tästä skismasta voidaan päästä. Että myöskin niillä papeilla, jotka ovat nyt vainon alaisia eivätkä saa toimintavapautta muuta kuin siinä tilanteessa missä nyt ovat. Kuten Nummela totesi, uusia vanhan virkakäsityksen kannalla olevia maistereita ei vihitä papeiksi. Ne papit, jotka ovat samalla kannalla nykyisissä viroissaan, eivät pysty hakemaan mitään muuta virkaa koska tietävät, etteivät pääse vaalisijalle. Se aiheuttaa seurakunnissa jatkuvasti ongelmia. Minusta pahinta, mikä tässä on ollut, on se, että meillä on ollut tämä kipupiste mutta sitä kierretään eikä oikein pystytä puuttumaan siihen. Nyt kun tämä pato on aukaistu, lähdetään purkamaan sitä ihan reilusti ja sillä tavalla, ettei kenenkään tarvitse menettää kasvojaan, vaan etsitään todellista yhteyttä. Eivät riidat ja näkemyserot niin suuria ole, koska kaikki me, jotka Sanaa käytämme, puhumme saman Raamatun pohjalta. Tavoitteena on julistaa ihmisille pelastusta siihen, että pääsisimme kaikki samaan taivaaseen. Miksi siis käymme tästä tällaista kiistaa? Tämä virkakysymys ei ole missään tapauksessa tasa-arvokysymys eikä se ole syrjintää, jos vuoroja järjestellään. Tiedän, että sitä tapahtuu tälläkin hetkellä, vaikka piispat ovat sen jyrkästi kieltäneet. Meillä on seurakunnissa pappeja, jotka hoitavat asiat sillä tavalla, että kaikilla on oikeus toimia seurakunnassa ja julistaa Sanaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tätä onneksi vielä tapahtuu seurakunnissa. Tämän haluaisin sanoa vakavalla mielellä, että nyt kun on portit avattu - kiitos siitä tämän aloitteen tekijöille. Ette ehkä tarkoittaneet mennä näin pitkälle. Tiedän, mikä tässä on ollut tavoitteena, mutta otetaan nyt käyttöön koko ongelmakenttä. Kiitos.


Paluu