Puheenvuoro



Sipola Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Minä olen nauttinut kerrankin virallisen tekstin lukemisesta, tämä kirkkohallituksen esitys on sujuvasti, ymmärrettävästi ja johdonmukaisesti kirjoitettu. Tausta-aineisto on myös loistava, kertoo lyhyessä muodossa kirkon hallintorakenteen kehittymisestä. Kaikille asianosaisille haluan tästä syystä tältä paikalta antaa kiitoksen tästä tehdystä työstä. Liityn myös mielelläni esitykseen kirjattuun perustavaan periaatteeseen, joka on näin ilmaistu siellä, jonka mukaan hallinnollinen päätösvalta kirkossa kuuluu pääasiassa paikallis- ja aluetasolle. Tämä määrittely riittää ja on korrekti, koska myöhemmin selitetään, mitä vastuita sitten muilla hallinnon tasoilla on. Otan tähän puheenvuorooni kahdesta asiasta sitten erillisiä kohtia. Ensimmäinen on piispainkokous. Piispainkokouksen supistaminen tuntuu esityksessä olevien teologisten perusteiden kautta oikealta tavoitteelta, mutta sitten tulee kysymyksiä, kun lukee pelkästään tätä esitystä. Onko taustalla jokin tai joitakin käytännössä ilmenneitä ongelmia pappisasessorien mukana olosta. Minä olen kuullut, että tässä on joitakin jäämiä vanhasta laajennetun piispainkokouksen aikaisesta kokoonpanosta, mutta siitä huolimatta kysyn tätä, sillä minusta tuossa esityksessä olevat käytännön perustelut piispainkokouksen supistamiseksi ovat lievästi sanottuna kestämättömiä. Siellä sanotaan, että kun se supistuu se piispainkokous, niin tehtävien hoito tehostuu, nopeutuu ja joustavuus paranee. Jostakin syystä tämä perustelujen linja jatkuu sitten, että kokoontumiskertojen lisääntyminen mahdollistuu, kun väki vähenee. Näitä perusteluja ja niiden yhteyttä läsnäolijoiden määrään minä en ymmärrä. Minun on vaikea sitä saada irti tuosta painetusta tekstistä. Olen tämän ymmärtämättömyyteni keskellä sitä mieltä, että asessorit tarvitaan piispainkokoukseen tuomaan esityksessä aiemmin mainittua paikallistason asiantuntemusta. Siitä muun muassa edustaja Niemelä jo on kertonut omaan tapaansa, miten hän sen asian näkee.

Kenttäpiispasta haluan lausua omalta osaltani, että hänen tulee olla, tai sen viranhoitajan tulee olla piispainkokouksen jäsen. Sillä kenttäpiispa on toimessaan myös kaitsija, ajattelemmepa miten tahansa. Vaikka hänen hiippakuntansa on valtakunnan laajuinen. On tärkeää, että kirkko tukee, tämä on toinen perustelu, on tärkeää, että kirkko tukee toisessa organisaatiossa toimivaa piispaa ja hänen pappejaan. Tämä tuki, tämä kirkon tuki toisessa organisaatiossa toimiville tulee näkyväksi piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen jäsenyydellä. Se on myös Puolustusvoimille viesti siitä, että sotilaspapisto on myös kirkolle merkittävä eikä vain armeijalle itselleen. Että me arvostamme sitä, että meidän lähettiläitämme toimii toisissa organisaatioissa mahdollistaen tiedonkulun myös tänne kirkkoon päin siitä, mitä sotilaspapiston keskuudessa ymmärretään ihmisten hoitamisesta. Minusta on, väitän, kohtalokasta rapauttaa sitä vuosikymmenten aikana vakiintunutta ja vahvistunutta asemaa, joka kirkollisella työllä armeijassa on. Jokainen kirkon lähettiläs, jokainen pappeuteen vihitty tai diakoniksi vihitty henkilö, siellä missä ihmisten arki toteutuu, on korvaamattoman tärkeä. Tämähän on sama ilmiö, mikä on oppilaitostyössä tai sairaalasielunhoidossa.

Sitten kirkkohallituksesta. Hiippakuntavaltuustojen valittavaksi esitetään 22 luvun ensimmäisessä pykälässä maallikkojen lisäksi myös kahta pappia. Tämä on hyvä lisäys ja tuo valintaan selkeämmin hiippakunnan edustajien tahdon nykyiseen käytäntöön verrattuna. Mutta sitten tulee mutta numero yksi. Esityksen mukaan pappien valintaan osallistuvat hiippakuntavaltuustossa myös maallikot. Se on minusta outoa, koska hiippakuntavaltuuston vaalissa vain papit saavat äänestää pappeja ja maallikot vain maallikoita. Tässä kohdin minusta esitys ei toimi oikein, ainakaan minä en ymmärrä, että tässä ehdotuksessa ajettaisiin sitä, että nämä eri ryhmät äänestäisivät omia valittuja jäseniään. Siis hiippakuntavaltuustossa maallikot äänestävät maallikkoehdokkaat ja papit pappisehdokkaat, niin se pitäisi olla. Se toinen mutta: tämä esitys tuo entistä perustellummin esiin sen muutostarpeen, jonka Tampereen hiippakunnan kirkolliskokousedustajat ilmaisivat kevään istuntokaudella aloitteellaan. Mehän esitimme toukokuussa hiippakuntavaltuuston kokoontumisen aikaistamista tai muulla tavalla juuri käydyn hiippakuntavaltuustojen vaalin tuloksen huomioon ottamista. Mutta ymmärrätte, että tähän asiaan palataan päiväjärjestyksessä olevan seuraavan kohdan käsittelyn yhteydessä.


Paluu