Puheenvuoro
Sorvari Heikki
,
edustaja
Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010 - Käsittely jatkuu
Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Espoon hiippakunnassa järjestettiin juuri piispanvaalit ja siellä piispanvaalin paneeliin ehdotettiin seuraavaa mielikuvitusleikkiä piispakandidaattien pohdittavaksi. Eli se oli tämmöinen. Kirkko elää ja voi hyvin vuonna 2020. Mitä on tapahtunut ja miten tähän on tultu? Kysymystä ei kuitenkaan tehty niin kuin Tapio siellä hymyilee, onneksi ilmeisesti. Vastaukset olisivat saattaneet olla ei ihan todellista ja realista visiointia, vaan poliittisesti viisasta pohdintaa, kuten monet kuullut puheenvuorot noissa tilaisuuksissa. Eli se jäi näkemättä. Mutta miltä hyvinvoiva kirkko sitten voisi näyttää tämän tulevaisuusselonteon aikaraameissa? Se riippuu varmaan paljolti siitä, kenen kannalta asiaa katsoo. Missä tilassa kirkko olisi, jos edetään nyt muodissa olevan sukupuolisen tasa-arvon saneleman politiikan askelin. Tästä löytyy jo nyt esimerkki Ruotsin kirkon tilanteesta. Siellä liberalisoituminen on Pohjoismaista pisimmällä, mutta voiko kirkko hyvin Ruotsissa? Monien mielestä kirkko on siellä todellisessa alennustilassa ja kriisissä. Raamatun opetuksista on laajasti irtauduttu ja ajauduttu kauaksi kristinuskon maailmasta. Rippikoulun käy enää runsas kolmannen nuorista, tuhansia kirkkoja on tyhjillään, käyttäjiä kyllä olisi, mutta niitä ei heille anneta. Entä sitten vaihtoehtoinen tulevaisuus. Voisivatko ne kirkollisen liikehdinnän vaalilauseet, joissa tulevaisuuden kirkosta todetaan, että "se on avaran kansankirkollinen ja siellä on tilaa erilaisille kristityille syrjimättä ketään" todella tarkoittaa sitä, että kansankirkkomme olisi yhteinen ja turvallinen sateenvarjo eri tavalla ajatteleville kristityille. Voisiko kirkko olla aidosti suvaitsevainen ja taata tukensa ja toiminnan vapauden myös niille, jotka rohkenevat uskoa kirkon vielä voimassa olevien perusasiakirjojen ja Raamatun linjausten mukaan? Voisiko olla totta se, että kirkko ei syrjisi ahdasmielisimpiäkään jäseniään ja hekin saisivat toimia omina yhteisöinään aivan kuten kaikkein liberaalimmat saavat toimia, yhteisen kansankirkon sateenvarjon alla? Tuskinpa toisin voisi edes ollakaan, jos kirkko todella tahtoisi olla avaran kansankirkollinen ja ketään syrjimätön. Tämä kirkkomme tulevaisuusselonteko on hyvä pohja tulevan kirkolliskokouksen uuden tulevaisuusvaliokunnan työlle. Toivottavasti valiokunta osaa aikanaan visioida ja löytää keinoja kirkkomme paremmasta tulevaisuudesta sen kaikille jäsenille. Jostain muusta siis, kuin mistä hedelmistä nyt Ruotsissa nautitaan - suvaitsevaisuuden nimissä.
Paluu