Puheenvuoro



Heikka Mikko, piispa

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2010 edustaja-aloitteesta 8/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä toukokuuta 2010 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Edessämme on aloite ja sitä koskeva mietintö, joka on hyvin ajankohtainen. Voin arvella, että parokiaalijärjestelmän kehittämiseen liittyviä aloitteita on vastaisuudessakin tulossa. Kiinnitetään siis vakavaa huomiota tähän asiaan.

Edustaja-aloite 8/2008 ehdotti, että kirkolliskokous perustaisi komitean tekemään tarvittavat sääntömuutosehdotukset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Aloitteen mukaan komitean tehtävänä olisi tuoda kirkolliskokouksen päätettäväksi esitykset, jotka 1) tekevät seurakuntajaon nykyistä riippumattomammaksi kuntarajoista, 2) mahdollistavat seurakuntalaisen seurakunnan valinnan asuinpaikasta riippumatta ja 3) mahdollistavat kirkkomme tunnustutusta noudattavien henkilöseurakuntien perustamisen.

Hallintovaliokunta toteaa, että kirkon historiassa seurakunnat ovat pääosin rakentuneet alueperiaatteille. Luterilaisessa kirkossa parokiaaliperiaate on Euroopassa yleisin, joskaan ei poikkeuksetta kirkon järjestäytymisen ainoa malli. Pohjois-Amerikassa kirkkojen asema yhteiskunnassa on toisenlainen kuin Euroopassa ja seurakunnat rakentuvat henkilöseurakuntaperiaatteelle. Kaikissa Pohjoismaissa parokiaaliperiaate on kuitenkin vallitseva joitakin vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Suomessa lukuisat aiemmat kirkolliskokousaloitteet parokiaalisesta periaatteesta poikkeamiseen eivät ole tähän mennessä johtaneet toimenpiteisiin. Kirkon ykseyden on nähty kiteytyvän seuraaviin periaatteisiin: 1) ehtoollisyhteyteen, 2) seurakunnan toteuttamaan diakoniseen vastuuseen. Näitä toimintoja hallintovaliokunnan mielestä kirkko pystyy parhaiten toteuttamaan parokiaalisen rakenteen puitteissa.

Hallintovaliokunta toteaa, että edustaja-aloite sisältää periaatteelliselta merkitykseltään erimitallisia ehdotuksia. Kysymys seurakuntarajan ylittävistä henkilöseurakunnista sekä seurakuntajaon tekeminen kuntarajoista riippumattomaksi koskevat kirkkomme perusrakennetta ja -identiteettiä. Sen sijaan esimerkiksi esitykset siitä, etttä seurakuntayhtymän sisällä voitaisiin luoda väljyyttä seurakunnan valitsemisessa olisi mahdollista toteuttaa kirkon perusstruktuuriin kajoamatta.

Hallintovaliokunnan mielestä kansankirkkojärjestelmämme tulee jatkossakin rakentua parokiaalisuuden periaatteelle. Kuitenkin voitaisiin harkita sitä, että seurakuntayhtymän sisällä muuttava seurakunnan jäsen voisi ilmoituksensa perusteella säilyttää aiemman seurakunnan jäsenyyden. Tällä vastattaisiin esimerkiksi siihen tarpeeseen, että seurakunnan jäsenenä kauan, mahdollisesti koko ikänsä, ollut henkilö ikääntyessäänkin voisi jatkaa kotiseurakunnan jäsenenä, vaikka hän joutuisi terveydellisistä syistä muuttamaan yhtymän toisen seurakunnan alueella olevaan palvelulaitokseen. Myös kysymys luottamushenkilöpaikan säilyttämisestä toimikauden loppuun ratkeaisi ilman eri säännöksiä, jos jäsenyyden voisi säilyttää muuttaessaan seurakuntayhtymässä seurakunnasta toiseen.

Hallintovaliokunta toteaa myös, että paikallisseurakunnat järjestävät jo nykyään monenlaista seurakunnallista toimintaa, joka ei ole sidoksissa paikallisseurakunnan jäsenyyteen. Jokaisella on mahdollisuus osallistua seurakuntarajat ylittäen toisten seurakuntien toimintaan. Erityisesti taajamaseurakunnissa on syytä edistää sellaista toiminnan uudelleen järjestelyä ja seurakunnan yhteistyön muotoja, jotka ottavat huomioon kuntarakenteiden muutokset nykyisen voimakkaan muuttoliikkeen sekä kirkon jäsenten tarpeen voida osallistua seurakunnalliseen toimintaan asuinseurakuntansa pohjalta. Tällaiseen seurakuntarajat ja myös seurakuntayhtymien rajat ylittävään yhteistyöhön parokiaalinen periaate ei aseta esteitä.

Hallintovaliokunta ei katsonut, että aloitteessa olevaan ensimmäiseen esitykseen, eli siihen, että voitaisiin tehdä seurakuntajako nykyistä riippumattomammaksi kuntarajoista, tästä hallintovaliokunta ei katsonut olevan syytä tehdä esitystä. Tärkein syy tähän oli se, että valiokunta kuuli asiantuntijoita, joiden mielestä seurakuntajaon riippumattomuus kuntarajoista voisi tuottaa huomattavia ongelmia veronkantojärjestelmille. Katsottiin myös, että monet historialliset syyt puolustavat sitä, että kuntarajat ja seurakuntajaotus noudattavat toinen toisiansa.

Näillä perusteilla hallintovaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää ja tehdä selvityksen pohjalta mahdolliset muutosehdotuksen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen siitä miten parokiaalisuuden periaatteesta voitaisiin poiketa seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen.



Paluu