Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2010 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010 - 2012 (Kirkkohallituksen esitys 7/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä marraskuuta 2009 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Käymme perinteiseen tapaan läpi keskusrahaston talousarvioesityksen. Ensin katsotaan seurakuntien talous 2008, Kirkon eläkelaitos 2010-2012 ja Kirkon keskusrahaston muu toiminta ja lopuksi HeTa-palvelukeskuksen valmistelun tilanne. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 1.)

Ensin seurakuntien talouteen: Katsotaan ensin tätä mielestäni varsin havainnollista kuvaa kirkon suljetusta taloudesta eli miten verotulot pyörivät kirkon sisällä. Seurakuntataloushan on perusyksikkö, 328 seurakuntataloutta tällä hetkellä. Tätä kaaviota luetaan siten, että tämä ensimmäinen numero on aina vuoden 2008 tilanne ja suluissa on 2007. Seurakuntahan saa, kuten tiedämme, pääosan tai lähes kaikki tulonsa kirkollisverotuloista ja osuutena yhteisöveron tuotoista. Näistä verotuloista 80 % jää seurakunnille itselleen ja peräti 20 % tulee Kirkon keskusrahastolle, suurimmalta osin tietysti yhteiseen eläkelaitokseemme. Erityisesti tästä kannattaa tarkastella osuutta yhteisöveron tuotosta ja miten se on suhteessa hautaustoimeen, kirkonkirjojen pitoon ja kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnossapitoon. Vuonna 2008 yhteisövero-osuus riitti hautaustoimeen ja kirkonkirjojen pitoon, ei juuri muuhun. Palaan kohta siihen, miltä tilanne näyttää tänään (se on jo sitten huomattavasti heikompi). Toinen asia, mikä tästä kannattaa huomata eläkelaitoksen osalta on se, että meillä on käytännöllisesti katsoen yhtä monta eläkevakuutettua ja yhtä monta eläkeläistä. Jokaisella meillä kirkon työntekijöillä on nimikkoeläkeläinen tai kummieläkeläinen. Sehän on tietysti herttainen ajatus mutta taloudellisessa mielessä aika suuri haaste. Tällainen on tosiaan tilanne. Alanuoli kuvaa sitä, että osa keskusrahaston keräämistä maksuista palautuu avustusten muodossa seurakunnille. Tästä kuviosta näette, miten suuri merkitys tasapainon kannalta on nimenomaan kirkollisverokertymällä. Se on se kivijalka, jonka varaan vuosikymmenten aikana huolellisesti rakentamamme rakennelma on perustettu.

Muutama havainto vuodesta 2008: se oli varsin hyvä vuosi, mutta siinä oli jo muutamia huonoja signaaleja. Ensinnäkin keskimääräisesti ajatellen seurakuntien toimintakulut kasvoivat liikaa verotuloihin verrattuna. Henkilöstökulut olivat edelleen 70 % kirkollisverotuloista. Kohta näette kuviona, mitä tuloksen tämä romahdus tarkoittaa. Seurakuntien tulokset siis romahtivat viime vuonna ja se johtui siitä, että erityisesti suuret seurakunnat tekivät laskennallisia alaskirjauksia sijoitustoiminnastaan, kuten myös meidän eläkelaitoksemme niin kuin muistatte toukokuulta. Seurakuntien keskinäinen eriarvoisuus on myös lisääntynyt viime vuonna. Jos keskimäärin ajatellaan, että seurakuntien rahavarat riittivät 230 päivän maksuihin, niin ääripäitä katsoen tilanne on aika paha. 24 seurakuntatalouden rahat eivät riittäneet tilinpäätöspäivänä tammikuun verotilityspäivään saakka. Siellä oli kassa aivan kuivana. Toisaalta taas 55 seurakuntataloutta olivat niin hyvissä varoissa, että ne olisivat pärjänneet, vaikka kassaan ei olisi kilahtanut euron euroa. Eli hajonta on todella suuri.

Sitten verotulot ja niiden kehitys 2000-luvulla. Nousua on ollut vuoteen 2008 saakka, tässä on nyt 2009 lokakuun arvio mukana. Joka tapauksessa 2009 tulee jäämään matalammaksi kuin 2008. Todennäköisesti emme pääse edes tuolle 2007 tasolle. Tässä äsken mainittu tulosten ja vuosikatteiden romahdus ja syynä on tosiaan laskennalliset alaskirjaukset. Tietysti toinen syy on se, että menot ovat nousseet jonkin verran enemmän kuin tulot. Viime vuonna myös tulokseltaan negatiivisten seurakuntien lukumäärä kasvoi. Muutaman edellisvuoden ajan nämä ovat vähentyneet, mutta viime vuonna oli nousua havaittavissa. Tässäkin on takana monelta osin alaskirjaukset, mitkä vetivät tulokset miinusmerkkisiksi. Toisaalta mukana on pieniä seurakuntia, jotka ovat tämän vuoden alussa yhdistyneet. Eli vuoden päästä on oletettavaa, että olemme taas tältä osin 2007 tasolla.

Seuraavaksi osuuteen yhteisöveron tuotosta ja sen suhteesta yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tuolla reunassa on kaksi pylvästä, jotka kuvaavat vuotta 2009. Reunimmainen kuvaa vuotta 2009 siten, että yhteiskunnallisiin tehtäviin on otettu mukaan ainoastaan hautaustoimi. Toinen pylväs kuvaa yhteiskunnallisia tehtäviä siten, että siinä ovat mukana hautaustoimi, jäsenrekisteri ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapito. Tämän vuoden osalta huolestuttavaa on, että vaikka vertaamme yhteisöveron osuutta vain hautaustoimen kustannuksiin, siinäkin on noin vähintään 10 miljoonan euron suuruinen aukko. Tämähän tarkoittaa silloin sitä, että seurakunnat rahoittavat kirkollisverotuloillaan hautaustoimen kustannuksia. Pahaa pelkään, että tässä esitetty arvio yhteisövero-osuudesta on liian suuri eli myös vaje on tässä arvioitua suurempi.

Siirrymme eläkelaitokseen, eläkemaksutuloihin ja eläkemenoihin. Esillä oleva talousarvio on laadittu tällä hetkellä voimassa olevan eläkemenoennusteen perusteella, jossa oletetaan vanhuuseläkemenojen kasvavan kahdeksan prosenttia vuodessa. Eläkemaksutulot näyttäisivät riittävän eläkemenoihin vuoteen 2013 saakka ja sen jälkeen eläkkeitä olisi joltain osin rahoitettava sijoitustoiminnan tuotoilla. Kuten tästä näette, eläkelaitoksen päätuote on selkeästi vanhuuseläkeratkaisu, yli 80 % eläkemenoista on vanhuuseläkemenoja. Näillä muilla ei ole niin kovin suurta merkitystä tässä kokonaisuudessa. Tässä vielä kuvan muodossa eläketuottojen, eläkemenojen ja rahastosiirtojen kehitys. On kiistatta selvää, että jos eläketuotot kasvavat vain noin kaksi prosenttia vuodessa ja eläkemenot kaikkinensa noin kuusi prosenttia vuodessa, jossain vaiheessa käyrät leikkaavat toisensa. Oletettua siis on, että se olisi 2012 tilinpäätöksessä.

Eläkerahasto sen sijaan voi varsin hyvin. Muistanette varmaan toukokuussa, kuinka totesimme, että viime vuoden tuotto oli yli -17 % ja eläkerahaston koko oli pudonnut 120 miljoonaa euroa. Nyt ollaan onneksi päästy normaalille kehitysuralle eli rahasto on tuottanut syyskuun loppuun mennessä yli 15 % ja syyskuun lopussa rahaston koko oli 795 miljoonaa. Itse asiassa 15.10. rahasto saavutti all time high -tason eli ensimmäisen kerran sen koko ylitti 800 miljoonan euron rajan. Eläkelaitoksen tärkein projekti tällä hetkellä on eläketoiminnan integrointi Kuntien eläkevakuutukseen vuoteen 2012 mennessä. Tässä on lueteltu ne tehtävät, jotka ovat jo siirtyneet Kuntien eläkevakuutukseen. Helpompaa olisi todeta, mitkä tehtävät eivät ole vielä siirtyneet. Itse asiassa meillä tehdään enää vain vanhuus-, työkyvyttömyys- ja osa-aikaeläkeratkaisut. Kaikki muu toiminta, mikä liittyy eläkkeiden päätöstuotantoon, tapahtuu Kuntien eläkevakuutuksessa.

Kirkon keskusrahaston muu kuin eläketoiminta on se osuus, johon aidon oikeasti on mahdollista vaikuttaa. Eläkelaitostoiminta on sellainen osa-alue, että siihen ei juurikaan pysty vaikuttamaan. Noudatamme samoja eläkelakeja kuin koko muu Suomi, sijoitustoiminta sujuu sen mukaan miten maailman pörssit kehittyvät, eli vaikuttaminen on varsin vaikeaa. Tämä toinen osa on helpompaa. Suunnittelu lähtee siitä, että kirkkohallituksen täysistunto keväisin vahvistaa kehykset. Nyt vahvistettiin kehykset siten, että ne olivat voimassa olevan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaiset vuoden 2010 osalta. Suunnittelu on jaettu kahteen osaan: perustoimintaan ja strategisiin hankkeisiin. Perustoiminnan osalta ensi vuodelle sallitaan vielä +3 %:n muutos, 2011 on pärjättävä 0-tasolla ja 2012 toivotaan, että talous olisi jo kääntynyt nousuun. 2012 keskusrahaston talous perustuu seurakuntien talouteen vuonna 2010 eli siinä on kahden vuoden viive. Strategiset hankkeet rahoitetaan osin ylijäämää käyttäen. Olennaisin esitys vuodelle 2010 on, että perusmaksun hintaa esitetään alennettavaksi 8,4:stä 8,2 prosenttiin. Strategisten hankkeiden hintalappu on 4,6 miljoonaa euroa ja tilikauden tulos on -2,2 miljoonaa euroa eli strategiset hankkeet rahoitetaan puoliksi ylijäämää käyttäen. Käyttötalousosa koostuu kolmesta osasta, kirkon yhteisestä toiminnasta, hiippakunnallisesta toiminnasta ja avustuksista. Rakenne on varsin selkeä. Vuosina 2010-2011 käyttötalousosa on pienenevä ja 2012 esitetään aivan pientä, 0,4 %:n kasvua.

Toiminnan suunta on ollut kohti yhteisiä hankkeita. 2002 lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa toiminnassa oli vain kolme osaa, avustukset, hiippakunnat ja yhteinen toiminta. Tällä hetkellä peräti 8 % koskee koko kirkon yhteisiä hankkeita. Muistatte varmaan, mitä strategiset hankkeemme ovat, tämähän on sama kuva kuin vuosi sitten. Hankkeet ovat Meidän kirkko -strategian jalkautus, seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen, hengellinen elämä verkossa, jäsentietojärjestelmä ja HeTa-palvelukeskus, minkä lisäksi seurakuntavaalit ovat ensi vuoden tärkeä painopiste. Meidän kirkko -strategian jalkauttamisessa on kaksi alaosaa, pyhä-painopiste ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Seurakuntien rakennemuutoksen tukemisessa tavoitteena on, että kuntarakenteen edelleen kovasti muuttuessa pystyisimme tarjoamaan seurakunnille hyviä työkaluja selviytyä haasteesta. Jäsentietojärjestelmä (Kirjuri) on ollut kauimmin esillä. Sisältöhän on se, että hankitaan oma jäsentietojärjestelmä, joka otetaan käyttöön keskitetysti. Sitä rakennetaan parhaillaan ja se on 2011 alkuvuodesta käytössä. Tähän liittyy hyvin mittava käyttöoikeuksien hallintajärjestelmän ja tietoturvan hallinta, joka on suuri haaste tuleville vuosille. Näitä rakennetaan parhaillaan 13:lla it-alueella ja hanke etenee varsin mallikkaasti. Hengellinen elämä verkossa -hankkeesta on ständi totuttuun tapaan. Ideana on, että kirkon perustehtävä toteutuu myös verkossa. Sitten hyvin paljon tunteita herättänyt HeTa-hanke. Siinähän ajatus on, että suunnitellaan kaikkia seurakuntia ja kirkkohallitusta palveleva henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskus. Hanke sai jatkoajan ja siihen palataan toukokuussa.

Nämä hankkeet ovat itse asiassa kahdenlaisia. Rakennemuutos, Hevi ja strategian jalkauttaminen ovat sen tyyppisiä, että niillä pyritään selkeästi tukemaan seurakuntien toimintaa. Toisentyyppisiä ovat Kirjuri ja HeTa, joilla pyritään tehostamaan seurakuntien toimintaa ja saamaan aikaan kustannussäästöjä. Sekä Kirjurista että HeTasta on laadittu karkea arvio niiden koko kirkolle aiheuttamista kustannussäästöistä. Kymmenen vuoden jaksolla Kirjuri toisi 30 miljoonan ja HeTa peräti 50 miljoonan euron kustannussäästöt. Nämä keskeiset kehityshankkeet maksavat noin 4-5 miljoonaa vuositasolla.

Sitten yhteinen toiminta muilta osin. Jos nämä keskeiset kehityshankkeet jätetään laskelman ulkopuolelle, muilta osin kasvuesitys on vain 1 %. Seuraavat merkittävät projektit jatkuvat kuitenkin edelleen: kirkkolain kodifiointi, vastuullisen sijoittamisen projekti ja Väkivallasta sovintoon -projekti.

Hiippakunnallinen toiminta varsin lyhyesti: erityinen havainto on, että muutosesitys vuodelle 2010 on +5,4 % eli tämä jossain määrin ylittää 3 %:n kasvun, mutta siihen on ihan hyvät perusteet. Arkkipiispan virkaan vihkiminen, synodaalikokoukset ja parin kiinteistön huomattavat ja pysyvät vuokrantarkistukset. Tähän hiippakunnan pääosastoon kuuluu toivomusponsi, minkä hyväksyitte vuosi sitten. Hyväksyitte toivomusponnen, jonka mukaan hiippakuntiin jaettavia määrärahoja ohjatessaan kirkkohallitus huolehtii siitä, että hiippakuntien talousarvioesityksiin selkeästi otetaan määräraha kirkolliskokousedustajien kulukorvauksiin. Tämä toivomusponsi ei ole tässä esityksessä mukana huolimatta siitä, että enemmistö teistä sitä kannatti. Syy siihen on se, että mikäli tämän toivomusponnen mukaan toimittaisiin, se merkitsisi poikkeamista kapitulien oikeudesta päättää itsenäisesti budjetistaan. Jos tämä hyväksyttäisiin, silloin kirkkohallitus korvamerkitsisi osan määrärahoista johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Samantyyppinen on Martti Murtoperän tekemä talousarvioehdotus, jonka mukaan Oulun hiippakunnalle osoitettaisiin määräraha hiippakuntakanttorin osa-aikaisen toimen tuntimäärän lisäämiseksi sekä korotettaisiin jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan toimintamäärärahaa. Ensinnäkään kirkkohallitus ei voi korvamerkitä tuomiokapitulien rahoja käytettäväksi johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Jos lähdettäisiin siitä ajatuksesta, että Oululle myönnettäisiin ylimääräinen määräraha tähän tarkoitukseen, se olisi omiaan murentamaan nykyisen jakoperusteiden mukaisen järjestelmän, joka on toiminut kuitenkin kohtuullisen hyvin.

Avustuksista tietysti eniten mielenkiintoa herättävät seurakunta-avustukset ja varmaan osin kauhistuttaakin tämä laskeva käyrä vuodesta 2002 alkaen. Täytyy kuitenkin muistaa, että 2000-luvulla ensinnäkin hyvin suuri osa niistä seurakunnista, jotka ovat olleet tämän avustusjärjestelmän piirissä, ovat yhdistyneet. Toisaalta olemme korjanneet avustusjärjestelmän ulkopuolella suurimman eriarvoisuutta aiheuttavan tekijän eli yhteisöveron jaon. Sehän jaetaan nyt toisin kuin ennen ja jako takaa sen, että kaikki seurakunnat saavat edes jonkinmoisen osuuden yhteisöveron tuotosta. Tästä syystä selkeästi avustustarve on vähentynyt. Talousarvioesityksessä on suhtauduttu varsin penseästi kaikkiin uusiin avustushakemuksiin paitsi kirkolliskokouksen historian kirjoittamiseen, johon hyvin suuri osa teistä otti jo toukokuussa myönteisen kannan. Seurakuntamaksut eli seurakuntien rahoitusosuus meille päin on ollut usean vuoden ajan alenevalla tasolla, kuten tarkoitus on ollutkin. Vuonna 2011 oli suunnitelma päästä tasolle 8. Se ei nyt valitettavasti toteudu, vaan tässä suunnitelmassa lähdetään siitä, että pysyisimme 2011 tasolla 8,2.

Investoinnit ensi vuonna ovat lähinnä tietojärjestelmäinvestointeja koskien Kirjuria ja TYP:iä. Nelivuotiskauden investointimme ovat yhteensä yli 20 miljoonaa euroa. Suuri osa näistäkin katetaan entisten vuosien ylijäämistä, joten suunnitelmakauden lopussa 2012 keskusrahaston rahavarat vastaavat noin seitsemän kuukauden seurakuntamaksuja.

Ihan lyhyesti vielä katsaus siihen, miten HeTa jaksaa. Perusasiat HeTasta: ajatushan on edelleen se, että se olisi juridisesti yksi yksikkö, joka toimisi alueellisesti neljässä - kuudessa toimipisteessä. Toimipisteet olisivat erikoistuneita yhteen tai pariin prosessiin, kuitenkin siten, että ruotsinkielisille seurakunnille tulisi yksi toimipiste, josta saisi kaikki palvelut. Eräänlaisen sijaintioptimointimallin mukaan toimipisteet olisivat karkealla tasolla Oulun, Vaasan, Kuopion, Länsi-Suomen, Lappeenrannan ja Etelä-Suomen seuduilla tarkemmin vielä määrittelemättä missä. 15.9. mennessä saimme seurakuntatalouksilta lausunnot, 84 % vastasi. 45 % vastaajista piti tätä mallia hyvänä, suurista 58 %. 40 % oli halukkaita käyttämään palvelukeskuksen palveluita, suurista 50 %. Ajatus siitä, että palvelukeskus olisi organisoitunut kirkkohallitukseen ja että palvelukeskuksen palveluita olisi pakko käyttää, ei saanut yhtä suurta kannatusta. 70 seurakuntataloutta ilmoittautui piloteiksi, hyvin eri kokoisia. Mikkelin, Kuopion ja Helsingin hiippakuntien seurakunnat olivat kaikkein myönteisimpiä ja toisaalta Porvoon hiippakunnan seurakunnat olivat hyvin vähän kiinnostuneita. Pienet seurakunnat vastustivat kustannusten nousua, suuret vastustivat pakkoa, mutta kaikki ottaisivat hyvin mielellään kirkon keskusrahaston rahoittaman ilmaisen henkilöstö- ja taloushallinnon tietojärjestelmän. Organisoinnista sen verran, että nythän kirkon keskusrahasto on tällainen: siinä on eläkelaitos, joka rahoitetaan eläkemaksuilla ja sitten muu toiminta, joka rahoitetaan seurakuntamaksuilla. Palvelukeskus olisi kolmas osa rakenteessamme, ja se rahoitettaisiin palvelumaksuilla. Täysistunnossa 20.10. lakipaketti oli esillä. Täysistunto yksimielisesti hyväksyi seuraavat perusasiat: HeTa on kiistatta kokonaistaloudellisesti edullinen ratkaisu eikä säästön suuruuttakaan kiistetty. Ajateltiin, että säästö olisi mahdollista ohjata seurakuntien ydintoimintaan. Siitä huolimatta asia palautettiin jatkovalmisteluun, koska saatuja lausuntoja pidettiin varsin ongelmallisina. Ajateltiin, että nyt jatketaan valmistelua maaliskuun loppuun saakka. Jatkovalmisteluun osallistuivat täysistunnon jäsenistä Matti Ilveskoski ja Veikko Väisänen. Näihin neljään asiaan kiinnitetään huomiota. Ensimmäinen on vaikein: ratkaisun löytäminen pienten seurakuntien kustannusten nousuongelmaan. Lausunnot täytyy lisäksi käydä tarkemmin läpi ja miettiä täsmäviestintää, koska on paljon väärinkäsityksiä ja aiheettomia pelkoja. Prosessit ovat myös hieman epäselviä seurakunnissa, eli prosessit pyritään avaamaan siten, että otetaan aitoja seurakuntia kohteiksi. Selvitetään myös alv-kysymys. Alv on ollut mukana valmisteluissa, mutta inhouse-malli toteutuu, se saattaisi olla alvitonta toimintaa. Tosiaan säästöpotentiaalin epätasainen jakautuminen on ehdottomasti suurin ongelma, koska yleistetysti ajatellen, mitä suurempi seurakuntatalous, sitä suurempi säästöpotentiaali. On suuria seurakuntatalouksia, jotka ovat jo nyt hyvin trimmanneet prosessinsa, mutta on myös sellaisia, jotka eivät ole tätä vielä tehneet. Keskikokoisilla taloudellinen vaikutus riippuu tietysti siitä, paljonko on henkilöstöä ja minkä ikäistä. Pienillä, yhden taloushenkilön seurakunnilla kustannukset nousevat ja sen takia tätä niin kovasti vastustettiinkin. Nyt mietinnässä on erityisesti se, minkälainen siirtymävaiheen tasausmalli tähän pitäisi rakentaa. Kaksi vaihtoehtoahan tässä on. Tasataanko kustannuksia palvelukeskuksen sisällä esimerkiksi myöntämällä pienille seurakunnille alennuksia palvelumaksuista jonkin siirtymävaiheen ajan vai annetaanko palvelukeskuksen elää omaa aitoa elämäänsä ja tasataan kustannuksia harkinnanvaraisen avustusjärjestelmän kautta siirtymävaiheen ajan? Näihin palaamme toukokuussa.


Paluu