Puheenvuoro
Kippo Hannu
,
edustaja
Otsikko:
Kirkkoherranvaalin muuttaminen välilliseksi vaaliksi (Edustaja-aloite 2/2006)
Täysistunto:
Tiistaina 9 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Aloitteen allekirjoittajien huoli vaalien pitkittymisestä kirkkoherran vaalin ehdolle panon yhteydessä on varmasti aiheellinen. Valitukset ovat demokraattisen hallintomallin yksi olennainen osa, joskus aiheellisia ja usein aiheettomia. Jotkut valitukset tehdään ehkä vain kiusalla prosessin hidastamiseksi. Edustaja-aloite 2/2006 mielestäni korostaa kuitenkin vain valittavan kirkkoherrahenkilön hallinnollista asemaa. Jos valinnan tekevät seurakunnan hallinnosta vastaavat, demokraattiset elimet, niin kirkkoherra mielletään helposti kunnanjohtajan kaltaiseksi, anteeksi, jos täällä on kunnanjohtaja paikalla, hallintobyrokraatiksi. Nykyään jo liiaksikin tuntuu, että päätökset tehdään pelkästään hallintoa silmällä pitäen. Kuitenkin kirkkoherran valinnassa tulisi olla kyse ennen kaikkea sielunpaimenen valinnasta koko laumalle eikä vain hyvästä yhteistyökumppanista hallintoelimille, mikä ei sekään tietysti ole haitaksi. Mielestäni seurakunnalla tulee olla oikeus omien paimeniensa valintaan. Se, että äänestäjien joukko on harvalukuinen, on jo kyllä täällä loppuun kaluttu aihe. Jos sitä pitäisimme silmällä, niin ehkä valtuustokin voisi valita itselleen seuraajan, niin kuin joskus tapahtuukin ns. sopuvaaleissa. Saisimme ehkä asiantuntevamman valtuuston, kun ei niistä ehdokkaista eikä äänestäjistä aina tiedä. Yrityselämässä äänestykseen osallistuneita kutsuttaisiin yrityksen avainasiakkaiksi. Jos emme tässä kirkossa koskaan huomioi mitenkään kirkon avainasiakkaita, niin yritysmaailman mittareilla mitattuna meillä ei tulevaisuudessa mene hyvin. Ensin lähtevät välinpitämättömät, joita heitäkin pitää vielä kirkossa osittain avainasiakkaiden osoittama tyytyväisyys ja mainonta, mutta jos avainasiakkaat lähtevät tai paremminkin jos heitä ajetaan pois kirkosta, niin sitten lähtee suuri joukko niitäkin, jotka ovat ehkä joihinkin yksityiskohtiin kirkossa olleet tyytymättömiä, siis vain joihinkin. En usko, että seurakuntalaiset katsovat hyvällä, jos heiltä tämä kirkkoherran valinnan valta viedään. En usko, että saamme päättäjinä samaa palautetta kuin täällä viime kirkolliskokouskauden lopulla, kun hyväksyimme saamenkieliset toimitusten kirjat tai käsikirjat. Edustaja Huokuna sanoi, että harvoin niin monet ovat olleet kiitollisuuden velassa niin harvoille. Täällä taisi olla kaksi saamenkielentaitoista paikalla.
Jos kirkkoherran valinta tai vaali siirrettäisiin luottamuselinten tehtäväksi, niin siitä seuraisi ainakin se, että seurakunnan oikeus valita paimenensa entisestään kaventuisi. Olemme kirkkona liiaksi suostuneet siihen, että meitä ohjaavat kirkkonakin suoraan yhteiskunnan puolella tehdyt lait. Tässä kirkkoherran valintatapauksessa, niin kuin piispa Pihkala sen kuvasi, vaalitavasta valintatavaksi tai vaalista valinnaksi, se merkitsisi tällä hetkellä ainakin sitä, että tasa-arvolaki ja laki, joka kieltää syrjinnän, kaventaisivat seurakunnan oikeutta paimenen valintaan. Niinhän on tapahtunut jo kappalaisenkin vaalissa, joka on luottamuselinten toimitettava vaali nykyisin. Yhteiskunnan puolella säädetyt lait olisivat siis uusi automaatti, joka aiheuttaisi uudet toisenlaiset valituskierteet.
Samat kysymykset voidaan esittää myös suuressa kansanpaneelissa kuin valtuutettujen tai neuvoston jäsenten pitämässä haastattelupaneelissa. Avoimuus, jota arkkipiispamme korosti avajaispuheessaan tulee esille paremmin tässä suorassa kansanvaalissa. Olemme viimeisten vuosikymmenien aikana muuttaneet paljon tässä kirkossa. Tulokset jäsenistön tyytyväisyyden suhteen eivät ole aina vakuuttavia. Joskus vanhakin on kaunista, mikä valiokunnan on hyvä myöskin muistaa. Nyt ne, jotka haluavat, pääsevät äänestämään. Jos johonkin tulee puuttua, voisi puuttua vaikkapa tuomiokapitulin rooliin. Kapituli voisi tutkia vain suoritetut tutkinnot ja niiden perusteella ilmoittaisi, ketkä ovat kelpoisia, eikä heitä enää asetettaisi järjestykseen vaalisijoille, vaan kaikki kelpoiset olisivat vaalissa mukana. Vaalisaarnojakin voisi olla useampia samana päivänä, näin vaaleista tulisi suuri kirkollinen tapahtuma. Kolme saarnaa olisi ihan hyvä sunnuntai-päivää kohti. Tuomiokapituli voisi arpoa vaikkapa vaalisaarnojen tekstit päivän Raamatun teksteistä, mutta valinnan tulee pysyä seurakunnan käsissä ilman välillisyyttä. Täällä käsiteltäväksi tulee vielä edustaja-aloite 6/2006, jossa tähdätään siihen, että kirkkoherran vaalia muutettaisiin muuttamatta olennaisesti viran vaalitapaa tai luonnetta. Sitä sietää myöskin tutkia.
Paluu