Puheenvuoro



Taskila Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Yhden ihmisen kysymyksestä "Kuinka löydän armollisen Jumalan?" se kaikki alkoi. Reformaatio, jonka merkkivuotta nyt ensi vuonna vietämme. Tämä sama mies kiteytti näkemyksensä teesissä kuusikymmentä kaksi: "Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi." Tämä kiteytys on hyvä suunta ohjaamaan kehittämistyötä nyt valmistuneen arvokkaan komiteamietinnön pohjalta. Jo ensimmäisessä puheenvuorossa piispa Häkkinen kiinnitti huomiota siihen, että meidän pitää miettiä kirkossa mikä on kehittämissuunta, ja kysyä voisiko se olla vaikka reformaatio. Komitea toteaakin tässä mietinnössä, että uudistuksia suunniteltaessa on lähdettävä perustehtävästä ja on mietittävä, mitkä asiat on syytä säilyttää, mitkä hävittää, ja mitä uutta mahdollisesti tarvitaan. Mietinnän takakannessa todetaan, että ennen kaikkea kirkko tarvitsee luottamuksen ilmapiiriä, tulevaisuuden toivoa ja rohkeutta olla kirkko.

Tämä monesti toistettu toimintakulttuurin muutos on komitean mielestä avainasemassa. Myöskin Suomen koululaitoksessa toistetaan ihan samaa. Kun uudet opetussuunnitelmat on juuri otettu käyttöön, tai otetaan, todetaan toimintakulttuurin muutos olevan avainasemassa ja tähdätään nousemaan Pisa tutkimuksessa jälleen maailman huipulle. Tässäkin siis tähdätään johonkin. Tuo toimintakulttuurin muutos ei tapahdu säädöksiä muuttamalla tai komiteamietinnön avulla, tai käskyttämällä. Joku on sanonut täällä, että pakolla se toteutuu, mutta sitoutuminen jää siinä vähäiseksi. Tarvitaan innovaattoreita, ideoiden levittäjiä ja riittävän väljät kehykset. Tarvitaan todellista johtajuutta ja rohkeutta epäonnistua. Tässä mielessä komitea katsoo tulevaisuuteen hyvin loogisesti. Se ideoi kirkon kehittämispalveluille kehittämistoiminnan tukemisen ja koordinaation. Pienenä ihmisenä tässä toimintakulttuurimuutoksessa toivoisin, että ihan kaikki e muuttuisi. Esimerkiksi meille perinteinen jumalanpalvelus saisi säilyttää samanlaisen arvokkuutensa, mitä olemme esimerkiksi täällä kirkolliskokouksen alussa ja lopussa yhdessä kokeneet. Että sana kirkko saisi olla sana kirkko. Edustaja Reinikainen arvokkaalla ja ansiokkaalla tavalla puhui kielestä: oli hyvä kuulla sitä.

Komitea toteaa, että suurin muutos on tapahtunut teknologisen kehityksen seurauksena. Tuossa kirkon nelivuotiskertomuksessa, josta vähän pääsimme keskustelemaan toisessa yhteydessä, todetaan, että ihmiset ovat tänään verkossa. On syytä miettiä, että miten heidät tavoittaa sieltä. En ole ihan varma, missä verkon tasossa ihmiset tänä päivänä ovat. Kun yksi äiti keskusteli kahdeksasluokkalaisen tyttönsä kanssa koulupäivän jälkeen, niin tyttö sanoi että; "me olemme päättäneet, että ensi viikolla me viestittelemme hyvin vanhanaikaisella tavalla". Äiti kysyi, että mitä tämä tarkoitta. "Me kirjoitamme kirjeitä, sitten me lähetämme sähköposteja, ja olemme Facebookissa".

Mietinnön yksi perusjuoni on siinä, että kirkon perusyksikköjä ovat seurakunnat. Ja ne ovat, ja saavat olla keskenään erilaisia. Niiden hyviä käytäntöjä tulee jakaa. Komitea ei ehdota pakkokeinoja, kuin korkeitaan vaikeuksissa oleville kriisiseurakunnille, vaan ideoi vaihtoehtoja. Linjaorganisaation sijaan komitea hahmottaa kirkon verkostona, johon kuuluvat eri hallintotasojen lisäksi muun muassa seurakuntien palvelujärjestöt, ja vaikkapa herätysliikkeet. Kirkon organisaatio elää yhtenäisyyden ja autonomian ihanteiden välisessä jännitteessä, hyvä näin. Verkostossa voi oppia molemmin puolin. Vierastan henkilöseurakuntia, sillä ne voivat johtaa lahkoutumiseen, kuten edustaja Niiranenkin täällä ounasteli.

Tässä mietinnössä hiippakunnat kokonaisuutena ovat liikkuva palikka, ja siitä riippuu paljon mihin tässä päädytään. Hiippakuntamallit ja jako ovat isoja rakenneratkaisuja.

Kokonaisuutena komitean suunta on oikea, kun hallintoa pyritään keventämään ja joustavoittamaan ja kustannuksia säästämään. Kahdesta asiasta en hevin luovu; määräenemmistösäännöksistä ja kirkon julkisoikeudellisen aseman säilyttämisestä. Mutta on edettävä varmaan kokonaisuutta katsellen ja mietittävä, miten tästä mennään eteenpäin. Kiitän komiteaa hyvästä, ansiokkaasta ja mallikkaasta työstä.



Paluu