Puheenvuoro



Komulainen Timo, edustaja

Otsikko:
Rukouspäivät (Piispainkokouksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Käsillä oleva piispainkokouksen esitys on mainio ajateltaessa vanhan perinteen jäänteiden säilyttämistä. Kysyn kuitenkin onko se enää tarpeen? Rukouspäiväkäytäntö on perua yhtenäiskulttuurin ajoilta ja se on silloin palvellut hyvin. Esivalta on kehottanut kansalaisia rukoukseen ja tukenut omilla toimenpiteillään näiden päivien viettoa. Tänä päivänä elämme toisenlaisessa maailmassa, siitä kertoo muuttunut lainsäädäntö, joka on asettanut myös rukouspäiväkäytännön uuteen tilanteeseen. Kristittyjen ykseyden rukouspäivä ja rauhan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun teemat ovat erittäin hyviä. Mutta onko näitä kahta päivää varten säilytettävä tällainen järjestelmä. Nämä teemat voidaan toteuttaa seurakunnissa ilman rukouspäiväkäytäntöäkin. Seurakunnan jumalanpalveluselämän pohjavireenä on koko ajan rukous. Olisinkin toivonut, että tässä saumassa olisi rukouspäiväkäytännön rippeiden säilyttämisen sijasta mietitty, miten vahvistettaisiin ajankohtaisten asioiden puolesta rukoilemista seurakunnan jumalanpalveluselämässä. Ihmiset ovat selvästi löytäneet viime aikoina tien kirkkoon silloin, kun elämässä tapahtuu yllättäviä ja ahdistavia asioita. Tästä osoituksena viime vuosina ovat mm. Myyrmannin pommiräjähdys Helsingissä tai tsunamikatastrofi Thaimaassa, johon opetusministerikin äsken viittasi. Minusta elävää rukouspäiväperinnettä olisi se, että tällaisina hetkinä kirkko avaa ovensa ja rukoilee yhdessä ihmisten kanssa. On ajankohtaisia asioita, joiden puolesta esim. piispat voisivat kehottaa seurakuntia rukoilemaan ilman kaavamaista rukouspäiväkäytäntöä. Erilainen jumalanpalvelusta tukeva materiaali on seurakuntiin sen sijaan hyvin tervetullutta, sitä toteuttavat jo tällä hetkellä Kirkkohallituksen yksiköt, Lasten keskus ja monet lähetysjärjestöt.


Paluu