Puheenvuoro



Karvosenoja Heikki, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2005 kirkon nelivuotiskertomuksesta Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000 - 2003

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat piispat, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä nelivuotiskertomus on todella mielenkiintoinen kirja ja hyvin laadittu. Kerrottakoon tässä, että kun se syksyllä tai joulun alla tuli painosta, niin Oulussa se jaettiin välittömästi kaikille luottamushenkilöille. Oma puheenvuoroni tässä liittyy tämän mietinnön 2 sivun loppupuolella oleviin näkökohtiin, jotka liittyvät koulutuskysymyksiin ja ennen kaikkea teologikoulutukseen. Tämä kysymyshän on jatkuvasti ajankohtainen ja tietyllä tavalla akuuttikin. Teologisen koulutuksen kehittämis- ja muokkaamispaineita edessä olevien yhteiskunnallisten mm. ikärakenteeseen liittyvien haasteiden johdosta ei ole toistaiseksi riittävästi selvitetty. Onkin hyvä, että on käynnistymässä opetusministeriön rahoittamana selvitys, jossa tämä koulutustarve kartoitetaan. Ja kun tämä selvitys käynnistyy, se kaiketi myös tarkastelee asioita alueellisista näkökulmista. Jo tässä vaiheessa on selvä, että hiippakuntien mahdolliset tarpeet ovat hyvin erilaisia. Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksista selviää, että Oulun hiippakunta ja Kuopion hiippakunta seurakuntineen joutuvat ankarasti miettimään, miten ylläpitää perustoimintoja. Tätä toteamusta valottaa esimerkiksi se seikka, että viime vuonna jaetuista seurakunta-avustuksista Oulun hiippakuntaan myönnettiin 30 %, Kuopion hiippakuntaan 26 %. Valitettavasti keskeisenä voimavarana olevien henkilöstöresurssien suhteen joudutaan painia käymään yhtälailla. Viimeisimmän kirkon tilastollisen vuosikirjan mukaan jäsenmäärään suhteutetut olemassa olevat henkilöstöresurssit ylivertaisesti heikoimmat Oulun hiippakunnassa: 2,9 vuosityövuotta 1 000 jäsentä kohti, kun se kokonaiskirkossa on 3,5 vuosityövuotta. Oulun hiippakunnassa on tehty omaa selvitystä mm. siitä, mitä vaikuttaa lähivuosina papiston piirissä tapahtuva eläkkeelle jääminen. Poistuma työvoimasta on Oulun hiippakunnassa kokonaiskirkkoa voimakkaampi. Tämän selvityksen mukaan seuraavan 10 vuoden aikana seurakuntatyössä olevasta papistosta poistuu todennäköisesti liki puolet, noin 47 % ja tällöin on lähtökohta ollut tämä, että eläkkeelle jäädään noin 63 vuoden iässä. Tässähän voi toki kehitys olla toisenkin suuntainen, mutta tällainen selvitys tällä lähtökohdalla on saatu.

Rekrytointi on jatkuvasti hyvin haastava, että saisimme hiippakuntaan uusia pappeja. Teologisten tiedekuntien hallintopalveluista saatujen tietojen mukaan koulutukseen hakeutuminen riippuu hyvin voimakkaasti koulutuslaitoksen alueellisesta sijainnista. Meillä on tietenkin Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta hyvä esimerkki siitä. Sinne hakeudutaan ja päästään opiskelemaan pääosin eteläisen Suomen alueelta. Tietenkin sieltä muutenkin ne opiskeluvirrat ovat suuremmat. Vuosien 2001-2004 välisenä aikana tiedekuntaan pyrkineistä sekä opiskelupaikan saaneista yli puolet on tullut Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueelta. Ja kun sitten tullaan hieman ylemmäs Tampereen hiippakunnan korkeudelle saakka, niin tulos on se, että 2/3 opiskelijoista tulee tältä Etelä-Suomen alueelta. Vastaava voimakas alueellinen painottuminen on nähtävissä myöskin Joensuun teologisen tiedekunnan luvuissa. Joensuusta on opiskelupaikan saanut keskimäärin 8 Oulun hiippakunnasta lähtöisin olevaa opiskelijaa vuosittain. Lukua ei voine pitää kovin suurena. Yleisvaliokunnan mietinnössä todetaan, että on tarvetta kiinnittää huomiota kirkon alan ammatillisen peruskoulutuksen alueelliseen kattavuuteen. Onkin toivottavaa, että luodaan tarvelähtöisesti mahdollisuuksia alueellisesti kattavan koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Yliopistoyhteistyöhön nojaavia, alueelliset tarpeet huomioivia malleja on toteutettu jo monilla muilla koulutusaloilla. Tämä suuntaus voi toteutua myös kirkon alan tehtäviin valmistavan koulutuksen osalta, kun esiin tuodut mahdollisuudet osataan tunnistaa ja toimitaan sen mukaisesti eli meidän on syytä kiinnittää huomiomme siihen, että juuri tällaisia joustavia koulutusmalleja voitaisiin löytää jatkossakin entistä enemmän.


Paluu