Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulle on tullut kaksi kysymystä, jotka molemmat käsittelevät samaa aihetta. Jäsen Aino Vesti on kysynyt seuraavaa. Hallintovaliokunta lausuu tulevaisuusselonteon yhteydessä: "kirkon omaehtoisella hallinnon kehittämisellä on kiire." Kuntarakenne on juuri nyt muutosvaiheessa ja kirkkohallituksessa on toiminut seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmä. Koska sen loppumietintö on luettavissa netissä, ja aikooko kirkkohallitus tehdä jotain valmisteluja kevään kuluessa ryhmässä muun muassa pohdittujen rovastikunta- ja hiippakuntamallien kehittämiseksi konkreettisiksi ehdotuksiksi, että seurakuntien ei tarvitsisi ajautua liitoksiin kuntaliitosten seurauksena. Edustaja Timo Sahi on kysynyt, mikä on seurakuntarakenteen uudistamisen valmisteluvaihe tällä hetkellä ja milloin asia on jossain muodossa tulossa kirkolliskokouksen käsittelyyn.

Ajattelin kertoa teille tästä taustasta vähän laajemmin ja pyrin toki vastaamaan myös näihin esitettyihin kysymyksiin. Käyn läpi ensin tuota hallitusohjelman kuntarakennelinjausta, sen jälkeen kuntaliiton Kunta 2017 -visiota ja sitten rakennemuutoksen ohjausryhmän toimintaa ja sen mietelmiä tästä kirkon rakenneuudistuksesta. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 3.)

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa kesäkuussa määriteltiin hallituksen kuntapolitiikkaa siten, että tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Hallitus aikoo siis toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuisi luonnollisista työssäkäyntialueista ja se olisi riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitykseen. Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien väliselle yhteistoimintarakenteelle vähenee, mikä selkeyttä ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista demokratiaa. Hallitus tulee määrittelemään kuntauudistuksen tarkemmat kriteerit ja etenemisen vuoden 2011 loppuun mennessä ja myöhemmin annettava rakennelaki korvaa voimassa olevan puitelain. Lisäksi hallituksen päämääränä on, että vahvojen peruskuntien ulkopuolisilla syrjäisillä alueilla palvelurakenne uudistetaan siten, että palvelut on koottu ohjatusti riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi tukeutuen vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla. Kuntarakenneuudistus tulee muodostamaan perustan kuntalain kokonaisuudistukselle. Myös valtionosuusjärjestelmää uudistetaan osana tätä kuntarakenneuudistusta, järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään, ja järjestelmän kannustavuutta parannetaan. Näin on siis linjattu hallitusohjelmassa.

Tuo aikataulutavoite tälle kuntauudistukselle on tiukka eli tämä hallituskausi. Valtiovarainministeriön asettama Kunnallishallinnon rakennetyöryhmä valmistelee hallitusohjelmassa tarkoitettua selvitystä kullekin alueelle tarkoituksenmukaisista kunta- ja palvelurakenteista ja työryhmä valmistelee sen lisäksi myös kriteerit vahvan peruskunnan muodostamiselle sekä uudistuksen toteuttamiselle. Selvityskriteerit ja uudistuksen toteuttamistavat valmistuvat tämän vuoden loppuun mennessä. Kuntarakenneselvityksen valmistuttua toteutetaan alkuvuodesta 2012 laaja alueellinen kuulemiskierros, jonka pohjalta valmistellaan hallituksen esitys eduskunnalle puitelain korvaavaksi rakennelaiksi. Hallituksen esitys rakennelaiksi annettaisiin eduskunnalle jo syksyllä 2012. Tavoitteena on, että rakennelaki tulisi voimaan vuoden 2013 alusta ja uutta kuntarakennetta koskevat ratkaisut olisi tehty vuoden 2014 loppuun mennessä.

Kuntaliitto puhui jo ennen tuota hallitusohjelmaa Uusi kunta 2017 -tavoitteestaan. Toisaalta kuitenkin kuntaliitto on ottanut kantaa myös hallitusohjelman kuntauudistukseen, ja se pitää hallitusohjelman linjausta oikeansuuntaisena. Kuntaliitto toteaa kuitenkin kannanotossaan, että vahvaa peruskuntaa ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa kaikkialla Suomessa yhden mallin perusteella. Työssäkäynti - ja talouskriteerien rinnalla on otettava huomioon toiminnalliset ja demokratiaan liittyvät kriteerit. Huomioon tulee ottaa alueiden erilaisuus ja vahva peruskunta edellyttää myös toimivaa lähidemokratiaa. Kuntauudistus nähdään jatkoksi Paras -hankkeelle ja on välttämätöntä rakentaa silta jo toteutettujen ja uusien muutosten välille. Toisaalta kuntapuolella on myös kiinnitetty huomiota hankkeen liian tiukkaan aikataulutukseen ja epäillään, että tiukassa aikataulussa ei ehditä ottamaan huomioon riittävästi näkökulmia ja vastaavasti tavoitteet voivat toteutua vain toisten tavoitteiden kustannuksella.

Kirkkohallitus asetti kolmisen vuotta sitten seurakuntien rakennemuutosprosessia varten ohjausryhmän, ja ohjausryhmän määräaika päättyy tämän vuoden lopussa. Tuon ohjausryhmän tehtävänä on ollut koota muutosprosessien kehityslinjat ja tehdä niistä johtopäätöksiä, tukea muutosprosessia kirkon eri tasoilla sekä suunnitella ja ohjeistaa muutosprosessia koskevaa viestintää. Lähtökohtana työskentelyyn otettiin edellisen rakenneryhmän linjaus rakennusuudistuksen tavoitteeksi, eli kirkon jäsenyyden vahvistaminen, seurakuntayhteisöjen tukeminen ja itsekannattavuuden lisääminen. Tällä hetkellä työryhmä työskentelee edelleen ja työstää loppuraporttiaan ja miettii kootuista tiedoista tehtäviä johtopäätöksiä.

Meillä kirkossa on todellakin paineita seurakuntarakenteen uudistukselle ja nuo paineet voidaan jakaa kahteen ryhmään, eli kirkon sisältä tulevat tekijät ja ulkoa päin tulevat tekijät. Seurakuntien taloudellinen polarisaatio on jatkunut ja esimerkiksi vuoden 2010 tilinpäätöstietojen mukaan noin 120 seurakuntaa teki negatiivisen vuosikatteen ja 197 seurakuntaa negatiivisen tilinpäätöksen. Lähes kolmasosa seurakunnista ei voi taloudellisesti hyvin. Samalla meidän pitäisi pyrkiä turvaamaan jäsenlähtöistä toimintaa, meidän pitäisi tehdä jotain hallinnon tehokkuudelle ja hyvälle johtamiselle. Ulkoapäin tulevina tekijöinä suurin on totta kai tämä hankkeilla oleva kuntauudistus ja niiden kuntauudistusten myötä, mitä tähän mennessä ollaan koettu, kirkon ja seurakuntien omat tavoitteet ja uudistuksen lähtökohdat ovat olleet toissijaisessa asemassa. Seuraavaksi uuden kuntauudistuksen vaikutuksista. kirkon perusorganisaatioon. Lähtökohtana on tällä hetkellä se, että seurakuntatalous on sidoksissa kuntarajoihin. Se tarkoittaa sitä, että kuntakoon kasvaessa joko nykyisten säännösten nojalla syntyy yhä suurempia seurakuntayhtymiä tai yhä suurempia seurakuntia. Tällöin voidaan asettaa kysymykset, pystytäänkö toiminnan jäsenlähtöisyys turvaamaan; entä miten seurakuntayhteisöjä tuetaan. Kirkon omina lähtökohtina rakenneuudistukselle voidaan katsoa seuraavia seikkoja: Ensimmäinen ja tärkein on kirkon oma itseymmärrys seurakunnasta. Olemme ohjausryhmässä lähteneet siitä, että seurakunta säilyisi kirkon perusyksikkönä. Toisaalta monipuolinen seurakuntatyön turvaaminen ja sitä kautta jäsenlähtöisyys pitää pitää mielessä. Myös yhteisöllisyys ja lähidemokratia, talouden polarisaatiokehityksen hidastaminen ja toisaalta seurakuntien taloudellinen vakaus. Edelleen lähtökohtina voidaan pitää työvoimaresurssien joustavampaa käyttöä, ja kuten edellä jo todettiin, hallinnon tehokkuutta ja hyvää johtamista.

Muita kysymyksen asetteluja ovat muun muassa tämän seurakunnan ja kirkon toiminnan turvaaminen joka puolella Suomea. Tällöin voidaan kysyä sitä, että millainen alue on sopivin toiminnan suunnittelun ja tehokkaan johtamisen näkökulmasta. Entä henkilöstön osalta. Millainen alue on sopivin edistämään taloudellista vakautta. Millaisella alueella jäsenten toiveet tulevat vielä huomioiduksi.

Työryhmässämme olemme työstäneet kahta mallia, mutta nämä mallit ovat edelleen ryhmässämme työn alla. Toinen malli on rovastikuntamalli, jossa rovastikunta muodostaisi suurimman taloudellisen kokonaisuuden ja sen alla olisivat seurakunnat. Mitä tässä pitää miettiä, on vähintäänkin se, mikä tulisi olemaan rovastikunnan toimivalta, entä mikä olisi seurakunnan itsehallinto. Lähdetään toisin sanoen siitä lähtökohdasta, että mikä seurakunta on. Mitkä ovat ne minimikriteerit, jotta me voimme puhua seurakunnasta. Vastaavat kysymykset nousevat toki esiin myös hiippakuntamallissa, mutta siellä on liuta uusia kysymyksiä. Mikä on piispan ja tuomiokapitulin rooli. Entä jääkö rovastikunnalle roolia. Kirkon puolella on ajateltu aikataulutusta siten, että tämä ohjausryhmän loppuraportti valmistuisi nyt vuodenvaihteessa ja sen jälkeen meidän kirkoissa aloitettaisiin samalla tavalla avoin keskustelu kuin kuntapuolella, jolloin keskustelun pohjana olisi tämä loppuraportti ja siihen liittyvät asiakirjat. Siihen varattaisiin tuo alkukevät 2012. Lausuntojen pohjalta ryhdyttäisiin jatkotyöskentelyyn ja asia olisi kirkolliskokouksessa joko syksyllä 2012 tai keväällä 2013. Mikäli kaikki menee ja onnistuu, niin saattaa olla, että ollaan täytäntöönpanovaiheessa vuonna 2014.


Paluu