Puheenvuoro



Jalava Aarto, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Oikeastaan edustaja Pertti Rajala toi puheenvuorossaan esille paljon niitä asioita, joita minunkin piti teille puhua. Edustaja Tapio Tähtinen kuitenkin innosti minut nousemaan tänne, kun hän puhui demokratiasta. Me puhumme demokratiasta ja demokraattisesta päätöksenteosta tässä salissa, mutta tarkoitammeko me kaikki demokratialla samaa asiaa? Sorrun nyt vähän luennoitsijan rooliin. Muistelkaamme, mitä demokratia oikein tarkoittaa. Sehän ideaalina tarkoittaa kansanvaltaa. Kansa säätää lait, valvoo niiden toimeenpanoa ja myöskin tuomitsee. Kaikki päätösvalta, mitä kansalta siirretään poispäin niin sanotun välillisen demokratian suuntaan, on demokratian eli kansanvallan kaventamista. Älkää nyt kuitenkaan ajatelko, että minä olisin sitä mieltä, että kirkon asioita ryhdyttäisiin päättämään niin, että joka sunnuntai messun jälkeen seurakunta kokoontuu päättämään asioista. Sitä minä en tarkoita, mutta korostan sitä, että kaikki välillinen vallankäyttö on pois demokratian ihanteesta. Me puhumme aina demokratian tietystä asteesta, kun puhumme päätöksenteosta. Demokratian aste vaihtelee valtavasti. Meillä kaikilla on siitä oma näkemyksemme.

Jos tämä on demokratiaa, niin kirkon ja seurakunnan päätösvallan osalta olen oikeastaan hyvin epädemokraattinen, koska mielestäni tähänkin uudistukseen tulisi sisältyä ajatus siitä, että päätösvaltaa voidaan siirtää viranhaltijoille pois meiltä luottamushenkilöiltä. Miksi? Koska oman kokemukseni ja näkemykseni perusteella myös seurakunnissa tehdään paljon päätöksiä, jotka ovat oikeastaan itsestään selvyyksiä, niissä ei juurikaan ole vaihtoehtoja. Miksi emme voi antaa tällaista päätösvaltaa vaikka sitten yhtymärovastille tai kirkkoherralle, jos ja kun näitä asioita seurakunnassa käsitellään? Se ei ole demokraattista, mutta mielestäni käytännöllistä ja joskus voi käytännöllisyydellä lyödä demokratiaa korville.

Sitten yksi huomio tästä kuntarakenne-seurakuntarakenneuudistuksesta. En tiedä olenko lukenut väärää informaatiolähdettä, mutta sain tässä keväällä sellaisen kuvan, että kirkko olisi venyttelemässä henkseleitään ja sanomassa, että nyt me hurraa olemme lähdössä omille teillemme emmekä välitä kunnista. Kuitenkin tämä hallintovaliokunnan mietintökin omasta mielestäni tuo selvästi esille sen, että olemme naimisissa kuntarakenteen kanssa. Halusimmepa tai emme, mutta näin tämä esitys rakentuu. Tässä yksi asia, jota toivon ihan tiedottamisenkin kannalta vietävän viestinä seurakuntiin. Luulen, että seurakunnissakin on tästä väärää käsitystä.

Lopuksi vielä tämä niin sanottu yhtymärovastin rooli. En itsekään oikein pysty kuvittelemaan, miten yhteen virkaan voidaan sisällyttää kaikki se alussa mainitsemani ideaaliseen demokraattiseen päätöksentekoon kuuluva. Itsestäni ainakin tuntuu, että tällainen vallan keskitys ei ole nykyaikaisen yhteiskunnan mallien mukainen. Onko sitten niin, että seurakunnan tai kirkon ei tarvitsekaan olla demokraattinen? Jos me siihen vastaamme kyllä, sitten asia on tietysti toisenlainen. Mutta tällaisena, mitä esitys nyt on, se tuntuu aika huonolta omasta mielestäni. Kiitoksia.


Paluu