Puheenvuoro



Ojalehto Hannu, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2006 kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksista (sivut 1-15, 20-27, 32-105 ja 122-158) ja henkilöstötilinpäätöksestä vuodelta 2005

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat. Päivänä muutamana olin autoni kanssa pysähtynyt Oulun Merikoskenkadulla liikennevaloihin. Sitten, kun valo viimein vaihtui punaisesta vihreäksi, kävi niin, että edessä oleva auto ei päässytkään liikkeelle. Hätäisenä miehenä painoin välittömästi torvea, jolloin vaimoni vieressä sanoi: "Älä sinä Hannu aina hätyytä". "En minä hätyytä, minä vain rohkaisen".

Yleisvaliokunnan mietinnössä on koottu tiiviiseen pakettiin Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomusten keskeistä antia. Kahteen kohtaan haluan kiinnittää erityistä huomiota. Mietinnön sivulla 2 otsikolla "Toiminnallinen osasto" puhutaan kirkon jäsenyydestä ja sen vahvistamisesta. Avainryhminä mainitaan nuoret aikuiset ja perheet. Nuorista aikuisista on täälläkin puhuttu jälleen paljon. Nyt muutama sana perheistä, josta valiokunnan puheenjohtajakin puhui.

Olen saanut olla vajaan parin vuoden ajan kirkon perheasiain toimikunnan jäsen. Näin olen voinut perehtyä kirkon perhetyön kokonaiskuvaan. Moni perhe on nykypäivänä lujilla. Kuluttava elämänmeno on tuonut mukanaan monenlaista pahoinvointia, se näkyy pitenevinä jonoina seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusten vastaanotoilla. Tästä yleisvaliokuntakin kantaa mietinnössään huolta. Ajattelen, että jonot voidaan purkaa vain siellä, missä ne ovat, eli paikallisten perheasiain neuvottelukeskusten kautta. Mutta Kirkkohallituksen perheasiain yksikölläkin on tässä oma tehtävänsä ja vastuunsa. Se vastaa seurakuntien perheneuvojien koulutuksesta, heidän ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja kaikenlaisesta muustakin tukemisesta. Lähivuosina kirkon perheneuvonnassa tapahtuu mittava sukupolvenvaihdos. Alkaa olla korkea aika huolehtia siitä, että tässä muutoksessa turvataan niin sanotun hiljaisen tiedon arvopääoman siirtyminen uusille työntekijöille. Siinä tehtävässä Kirkkohallituksen perheasiain yksiköllä on erittäin tärkeä rooli. Toivottavasti sillä on myös resursseja haasteellisessa tehtävässään.

Perheneuvonta on kriisiauttamista. Sen rinnalla kirkon perheasiain yksikön tehtävänä on kehittää ennaltaehkäisevää perhetyötä. Sen puitteissa toteutetaan muun muassa "Virtaa välillämme"-parisuhdeprojektia, jonka etenemisestä ja kehittämisestä kirkkoneuvos Häkkinen kertoi meille eilen kirkkohallituksen kyselytunnilla. Tästä tulenkin toiseen kohtaan, johon haluan kiinnittää huomiota. "Virtaa välillämme" -projektia on toteutettu ja toteutetaan jalkauttamalla se Kirkkohallituksesta hiippakuntiin ja sieltä edelleen seurakuntiin. Tällä hetkellä tuo projekti on edennyt aina sinne Pohjan perille, Oulun hiippakuntaan. Kun keskustelin tuomiokapitulimme toiminnallisen osaston työntekijöiden kanssa projektin toteutuksesta, sain vähän tuskaistuneitakin valitteluja siitä, että asia on hyvä ja tarpeellinen, mutta resursseja sen eteenpäin viemiseen ei heidän joukossaan tunnu oikein olevan. No onneksi niitä on sieltä kuitenkin löytynyt ja projekti etenee niin kapitulissa kuin hiippakuntamme seurakunnissa, mielestäni ihan hyvässä myötätuulessa.

Oliko tämä kuvaamani tilanne vain yksittäinen purkaus vai onko se oire laajemmasta ja syvemmästä ongelmasta? Valiokunta toteaa kantanaan mietinnössä, että "hiippakuntien toimintamahdollisuuksien ja resurssoinnin saattaminen lisääntyneitä tehtäviä ja odotuksia vastaavalle tasolle on välttämätöntä". On muistettava, että tuomiokapitulit ovat monessa asiassa seurakuntien toiminnalle kaikkein lähin ja luontevin tuki. Toivottavasti tämä tukijalka ei onnahtele resurssien puutteessa. Valiokunnan mietintö antaa mielestäni hyviä eväitä seuraavan talousarvion ja toimintasuunnitelman valmisteluun, niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin toivoi. Toiminnan painopisteitä on syytä arvioida. Rakenteisiinkin on puututtava tarvittaessa. Vinoutumia oikaistava. Tämä vain vähän niin kuin rohkaisuna valmistelijoille.


Paluu