Puheenvuoro



Tynkkynen Markku, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Hauska istua tuossa ensimmäistä kertaa elämässään ja odottaa, että pääsee tänne. Se on vähän niin kuin lähtötelineissä, tulee sitten komento takaisin. Mutta sanoinkin tuossa arkkipiispalle, että kerkeän käymään kirjoittamassa tämän puheen tässä välissä.

En aio siis puhua Petroskoin määrärahahankkeesta, olen tietenkin talousvaliokunnan kannalla siinä. Sen sijaan meitä on neljä talousvaliokunnan jäsentä, jotka olemme jättäneet eriävän mielipiteen koskien talousvaliokunnan mietintöä siltä osin, jossa tukeudutaan siihen kirkkohallituksen esitykseen, että Lapuan hiippakunnan toiminta ja taloussuunnitelman kehystä ylitetään 25 000 eurolla vuonna 2006 ja siitä eteenpäin 70 000 eurolla, sen vuoksi, että sinne perustettaisiin toiminnalliselle osastolle uusi hiippakuntasihteeri. Tuohon eriävään mielipiteeseen olemme kirjoittaneet kokoavasti ne perusteet, minkä vuoksi meidän mielestämme näin ei tulisi tehdä. Jotakin sanon lyhyesti näiden perusteiden sisällöstä nyt tässäkin puheenvuorossa.

Tässähän siis minun ymmärtääkseni yritetään ratkaista yhden hiippakunnan erityisluonteesta aiheutuvaa tilannetta. On useita, kolme kappaletta tämmöisiä maakuntakeskuksista, joista suurin sijaitsee Keski-Suomessa ja historiallisista syistä aikoinaan piispan istuin ja tuomiokapituli on sijoitettu Lapualle ja tätä ongelmaa nyt yritetään ratkaista sillä, että perustettaisiin uusi hiippakuntasihteerin virka. Olen kuullut, että siitä käytettäisiin vaikkapa tämmöistä maakuntarovastin nimeä tai tällaista ja virka sijoitettaisiin sitten Keski-Suomeen.

Näin ajatellaan, että tällä ratkaisulla se, että piispa ja tuomiokapituli sijaitsevat toisessa osassa hiippakuntaa, että se asia ikään kuin ratkeaisi, piispa ja tuomiokapituli tulisivat lähemmäksi näin hiippakunnan Keski-Suomessa sijaitsevaa maakuntakeskusta. Minusta on hyvä syy kyllä epäillä, että tämä ratkaisisi sen asian, että jos siis toiminnallisen osaston työntekijä tuodaan johonkin maakunnan osaan. Eli yksi lähtökohta on siis tässä eriävässä mielipiteessä, että en oikein usko siihen, että tuo ratkaisu toisi tähän ongelmaan mitään pysyvää ratkaisua. Tässä suhteessa tietysti en voi olla kauhean viisas, koska en tunne tuota hiippakuntaa, mutta sen tiedän kokemuksesta, että hiippakunnallisen toiminnallisen osaston työntekijällä ei ole piispan tai tuomiokapitulin arvovaltaa, siellä missä hän liikkuu.

Tässä yhteydessä pitäisi myös ajatella mikä hiippakunta on luonteeltaan. Hiippakunta ei ole alueellisen maakuntapolitiikan edunvalvonnan osa. Se muodostuu joukosta itsenäisiä seurakuntia, joilla on yksi piispa. Suurimman osan meidän hiippakuntiemme alueella on useita maakuntakeskuksia, joidenkin kohdalla on todella suuristakin erillisistä maakuntakeskuksista kysymys, ja näin nyt vain on. Meidän hiippakuntarakenteen maantieteellinen rakenne on sellainen, että se menee yli maakuntarajojen. Jossakin pitää piispan olla aina. Ja hän voi olla, ja tuomiokapituli voi olla, vain jossakin osassa hiippakuntaa. Se ei kuitenkaan merkitse tietenkään sitä, että hiippakunta ei olisi koko hiippakunnan piispa. Uskoisin, että tämä on sellainen asia, jonka suuri osa meistä ellei kaikki pysty allekirjoittamaan.

Meillä on tehty aiemminkin hiippakuntaa koskevia erityisratkaisuja. Tässähän on siis kysymys erityisratkaisusta Lapuan hiippakunnan suhteen. Ne ovat kuitenkin olleet minun ymmärtääkseni luoteeltaan erilaisia. Tähän asti on aina puututtu piispan työtaakkaan ja siihen on haettu kevennystä tuovia ratkaisuja. Täällä Turussa suuresta hiippakunnasta oli kyse ja jokainen tietää arkkipiispan tehtävän moninaisuudet ja siitä seurasi tämä ratkaisu, mikä täällä on tällä hetkellä. Helsingin hiippakunnan kohdalla taas ratkaisu perustui siihen, että se oli yksinkertaisesti kasvanut niin suureksi väkimäärältään, näin ymmärrän. Tässä on toisenlaisesta ratkaisusta kysymys. Tässä halutaan, että yhdellä hiippakunnalla on suurempi toiminnallinen osasto kuin muilla ja sillä ratkaisulla pyritään hakemaan muutosta hiippakunnan sisällä olevaan tilanteeseen.

Tässä yhteydessä on syytä kyllä kysyä ihan vakavasti, että haluammeko todella laajentaa hiippakunnan toiminnallisia osastoja. Sitä on juuri sen vuoksi kysyttävä, koska tämän tyylinen ratkaisu johtaa helposti siihen, että joiltakin muilta hiippakunnilta joillakin muilla hyvillä perusteilla tulee esityksiä siitä, että tarvitaan uusi hiippakuntasihteerin virka. Ensin pitäisi olla meillä kokonaisnäkemys siitä, että laajennammeko hiippakuntien toiminnallisia osastoja tai pikemminkin ehkä paremmin voisi ilmaista niin, että pitäisi olla kokonaisnäkemys hiippakuntien kehyksestä. Miten suuri se on? Ja sitten pitäisi pyrkiä siihen, että sen kehyksen sisällä hiippakunnat hyvin itsenäisesti ratkaisevat miten he virkojaan käyttävät.

Minulle on jossakin vaiheessa tämän asian yhteydessä sanottu, että minulla ei ole mitään esitystä tähän tilanteeseen, mikä Lapuan hiippakunnassa on. Että minä ajan vain sitä, että tätä virkaa ei perusteta, mutta en tuo mitään ratkaisua. Se ratkaisu on kyllä tähän meidän eriävään mielipiteeseen kirjoitettu. Meillä kirkossa on ollut pitkään tapana se, että jos meillä on joitain ongelmia ja meillä on ollut varallisuutta, niin aina on perustettu virka. Kuvittelisin, että sekä seurakunnassa, kirkkohallituksessa, hiippakunnissa, koko kirkon kentässä pitäisi yhä enemmän ja enemmän ajatella sitä, että miten näillä olemassa olevilla viroilla voitaisiin vastata niihin haasteisiin, mitä ympäristön muutos on tuonut. Meidän pitäisi ruveta muuttamaan toimintarakennetta sillä tavalla, että jos joku virka on perustettu jonkun asian hoitamista varten, niin voitaisiin ajatella, että sen toimenkuvaa voidaan muuttaa samalla kun ympäristö ja olosuhteet, jossa elämme, muuttuvat. Eli ei aina perusteta uutta virkaa vaan kehitetään niitä virkoja ja niiden toimenkuvaa, mitä meillä jo nyt on. Tähän minun mielestäni Lapuan hiippakunnassa ainakin sen kokoon ja seurakuntien lukumäärään nähden olisi edellytyksiä. Enkä tiedä vaikka siellä olisi hyvin paljon tätä tehtykin.

Kirkkohallituksessa on tehty laskelmia siitä, että millä tavalla rahaa voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti hiippakuntien kesken. Näissä laskelmissahan on lähdetty siitä, kun sitä kehystä on mietitty, miten se jakautuisi oikeudenmukaisesti, että työntekijöiden lukumäärä. Tai sanotaan ne asiat, mitkä näissä laskelmissa on otettu huomioon. Niissä on otettu huomioon se kuinka paljon hiippakunnan alueella on jäseniä, siis hiippakunnan jäsenmäärä, sitten on otettu seurakuntien lukumäärä ja sen lisäksi on huomioitu matkustusala, eli jos hiippakunta on maantieteellisesti hyvin hankala ja tuottaa tässä suhteessa enemmän kuluja, niin se pitää jollakin tavalla näissä laskelmissa huomioida ja tällä tavalla on yritetty hakea oikeudenmukaista kehystä hiippakuntien välillä. Lähtökohtana on ollut se, että toiminnallisen osaston työntekijöiden määrä olisi sama.

Jos me teemme tällaisen ratkaisun, että Lapuan hiippakunta saisi kehyksen ylittävän määrärahan, jolla se pystyisi sitten lisäämään toiminnallisen osaston työntekijöitä, niin se kyllä hyvin paljon vaikeuttaisi jatkossa sitä, että miten me voisimme jakaa tätä hiippakuntien kesken jaettavaa rahamäärää oikeudenmukaisesti. Sillä jo nyt näissä laskelmissa Lapuan hiippakunta saa jäsenmääräänsä, seurakuntien lukumäärään ja maantieteellisen rakenteeseensa nähden enemmän varoja kuin kuuluisi. Tämän ratkaisun jälkeen tämmöistä oikeudenmukaista rahajaosta hiippakuntien välillä olisi vaikeampi puhua ja siitä seuraa se, että todennäköisesti voisi kuvitella, että alkaa lumipalloefekti, jossa aletaan vaatia toisiin hiippakuntiin myös hiippakuntasihteereitä.

Minusta tässä on ihan riittävästi hyviä perusteluita sille, että meidän ei kirkossa tulevaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa hyväksyessämme tulisi yhtyä tähän kirkkohallituksen esitykseen, jota talousvaliokunta on kannattanut. Sen vuoksi tulen esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että Lapuan hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaan varattu kehyksen ylittävä 25 000 euron määräraha hiippakuntasihteerin viran perustamiseksi vuodelle 2006 poistetaan.





Paluu