Puheenvuoro



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkomme yhteiskunnan aktiiviseksi vaikuttajaksi (Edustaja-aloite 9/2006)

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut edustajat. Muutama lyhyt näkökulma tähän tehtyyn aloitteeseen. Ensimmäisenä haluan korjata Matti Mölsän tiedon Arvojen Akatemiasta. Vuonna 1998 kirkko perusti Arvojen Akatemian, se ei ole yliopistolähtöinen, vaan se on meidän oma foorumimme, jossa vuosittain kokoontuu eri yhteiskuntatahojen vaikuttajia tiettyyn vuoden mittaiseen seminaarikokonaisuuteen. Tällä hetkellä Arvojen Akatemiassa on ollut noin 200 eri puolilta olevaa vaikuttajaa, niiden anti on ollut erittäin hyvä.

Sitten itse aloitteeseen. Niin kuin Matti Mölsä sanoi, niin kirkkolaissa on tietty järjestys kirkon oikeuksista ja mahdollisuuksista osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tuon kirkkolain 2 luvun 2 §:n kaksi viimeistä momenttia on sen laatuisia, jotka velvoittavat sekä valtiota että kirkkoa. "Säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin on kirkolle varattava tilaisuus antaa lausunto". Tämä osio velvoittaa valtiota omassa järjestelmässään kuuntelemaan näissä asioissa myöskin kirkkoa. Sitten se jälkimmäinen momentti. "Kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaiselle esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävien kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä". Tämän ydin on, että me voimme olla aktiivisia ja voimme olla aktiivisia omasta tehtävästämme käsin.

Jos tarkastellaan yleensä kirkon vaikuttavuutta yhteiskunnassa, lähtökohtahan on aina itse seurakunnissa, seurakuntien jäsenissä. Jokainen kristitty omalla paikallansa voi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan omilla lahjoillaan ja kyvyillään ja tämä on aina mielestäni se lähtökohta. Tiedän, että hiippakunnissa ja piispojen toimesta on monen kaltaista verkottumista yhteiskunnallisiin vaikuttajiin, mutta myöskin niihin kysymyksiin, joita yhteiskunnassa nousee esille. Tämäkin työ on ollut erittäin antoisaa ja merkityksellistä. Kirkkoa kuunnellaan sekä seurakunta- että hiippakuntatasolla erittäin hyvin tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa. Kirkkohallituksella on oma roolinsa tässä kokonaisuudessa. Yhdessä Arkkipiispan kanssa on vuosien, vuosien ajan hoidettu järjestelmää, jossa on pidetty yhteyksiä niihin ministeriöihin ja ministereihin, joitten asioitten kanssa me eniten olemme tekemisissä. Opetusministeriö on meidän ministeriömme. Meillä on erittäin hyvät suhteet opetusministeriön virkamiehiin ja myöskin ministeriöihin ja me käytämme näitä yhteyksiä aina silloin kun kosketellaan kirkon tehtävästä käsin nousevia asiakokonaisuuksia. Valtioneuvoston kanslian kanssa me olemme erittäin paljon tekemisissä monen kaltaisissa kysymyksissä, jotka kuuluvat tälle toimiyksikölle. Viimeisin esimerkki on kirkon valmiusjärjestelmien uusiminen ja tässä toiminnassa Valtioneuvoston kanslia on ollut erittäin hyvänä yhteistyökumppanina. Edelleen meillä on yhteydet kaikkiin Suomessa oleviin puolueisiin tietyn järjestelmän mukaan. Yhteisesti sovittujen asiakokonaisuuksien keskellä käydään säännönmukaisesti keskusteluita.

Edelleen medioihin. On vuosittaiset yhteydet, jossa päätoimittajat kutsutaan yhteiseen palaveriin ja käydään läpi kulloinkin niitä kysymyksiä, jotka sillä hetkellä ovat aktuelleja. Haluaisin vain tällä ilmaista, että kirkolla on jo selvä strategia yhteiskuntasuhteitten hoitamisessa. On tietenkin hyvä, että tätä strategiaa aina päivitetään ja pidetään ajan tasalla, mutta haluan korostaa, että tämä toiminta on toiminut erittäin hyvin.


Paluu