Puheenvuoro



Heikka Mikko, piispa

Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 1/2009 hiippakuntavaltuuston esityksestä 3/2008, joka koskee seurakunta-nimen ja alueseurakunta-nimen käytön eroa

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2009 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Hallintovaliokunnan mietintö keskittyy ajankohtaiseen ja kipeäänkin asiaan, nimittäin seurakuntanimeen tai oikeastaan seurakuntanimen katoamiseen erityisesti seurakuntien yhdistymisessä. On siis kysymys paikallisesta ja alueellisesta identiteetistä ja sen uhanalaisuudesta. Lapuan hiippakuntavaltuuston esityksessä ehdotetaan, että seurakuntanimi varattaisiin kirkon paikalliselle yksikölle, joka rakentuu jumalanpalvelusyhteisön ympärille. Sen sijaan nykyisestä kirkon hallinnollisesta perusyksiköstä eli seurakunnasta käytettäisiin käsitettä alueseurakunta. Esitystä perustellaan sillä, että seurakuntien yhdistyessä yhden tai useamman seurakunnan nimi jää pois käytöstä. Seurakunnan nimen menettäminen on seurakuntalaisille usein merkittävämpi muutos kuin hallinnollinen muutos. Tässä Lapuan hiippakunnan aloitteessa ehdotetaan, että seurakuntayhtymän käsite säilytettäisiin, mutta siihen kuuluvat seurakunnat olisivat nimeltään alueseurakuntia. Aloitteen mukaan muodostuisi seuraava käsitehierarkia: 1. seurakunta, 2. alueseurakunta, joka koostuu kahdesta tai useammasta seurakunnasta, 3. seurakuntayhtymä, joka muodostuisi kahdesta tai useammasta alueseurakunnasta. Aloitteessa todetaan, että muutos on lakiteknisesti suuri, mutta asialla on tärkeä merkitys seurakunnalliselle toiminnalle.

Hallintovaliokunta toteaa, että hiippakuntavaltuuston esitys puuttuu tärkeään asiaan, joka koskee seurakunnan hallintoa, toimintaa ja identiteettiä. Merkittävä osa tätä identiteettiä on seurakunnan nimi. Esitykseen sisältyy kuitenkin useita vaikeita kysymyksiä. Ensiksi, kirkossamme on lukuisia yksittäisseurakuntia, jotka eivät ole toiminnallisesti jakautuneita eivätkä kuulu seurakuntayhtymiin. Tällöin seurakunta on sekä aloitteen tarkoittama jumalanpalvelusyhteisö että hallintoyksikkö. Seurakunnan nimen käyttötarkoitus ei siten muuttuisi aloitteessa toivotulla tavalla yksiselitteiseksi. Toiseksi aloitteessa esitetty käsite hierarkia poikkeaa yhteiskunnassa muutoin käytössä olevasta terminologiasta ja aiheuttaisi näin ollen sekaannuksia. Yleiskielessä alue ei viittaa perusyksikköä laajempaan vaan sitä pienempään kokonaisuuteen. Esimerkiksi valtionhallinnossa alueet ovat perusyksikön eli valtion alueellisia osia. Myös useissa kaupungeissa on sosiaali- ja terveystoimen alueita, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta kaupungin osasta. Vastaavasti perusyksikköä suuremmista kokonaisuuksista ja yhteistyötasoista käytetään yleisesti nimitystä yhtymä, kuntayhtymä tai seurakuntayhtymä. Hallintovaliokunta katsookin, että kirkollisessa kielenkäytössä on syytä pitäytyä samaan ajattelutapaan kuin muussa yhteiskunnassa. Alueseurakunta tarkoittaa tällöin seurakunnan osaa.

Tästä kritiikistä huolimatta hallintovaliokunnan mielestä aloitteen voidaan katsoa sisältävän rajatun kirkkolainsäädännön uudistamistarpeen, joka kohdistuu seurakunnan sisällä toteutettavan aluetyön järjestelyihin ja käsitteistöön. Aluetyön kehittämistä ei tarvitse ratkaista muuttamalla koko käsitteistöä.

Kirkkolain mukaan seurakunnasta voidaan jokin alue muodostaa kappeliseurakunnaksi tai seurakuntapiiriksi. Viime aikoina kappeliseurakuntamallia on käytetty useimmiten tilanteissa, joissa isompaan seurakuntaan on liitetty pienempi seurakunta. Olennainen piirre kappeliseurakunnan hallintomallissa on se, että vain seurakunnan osasta on muodostettu kappeliseurakunta. Kappeliseurakuntamalli korostaa toiminnallista erillisyyttä ja itsellisyyttä suhteessa emäseurakuntaan. Seurakuntapiiri puolestaan on tullut alueitten käsitteeksi lukuisissa seurakunnissa. Seurakuntapiirin käsitteen varaan on rakentunut itsenäisyyden asteeltaan ja identiteetiltään hyvin erilaisia aluetyön toteutusmalleja, joista osa ei enää tosiasiallisesti mahdu seurakuntapiirikäsitteen alkuperäisen tarkoituksen puitteisiin.

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että seurakunnan sisällä toteutettavan aluetyön sääntelyä voitaisiin täydentää ottamalla kirkkolain 3 luvun neljänteen pykälään ja kirkkojärjestyksen 12 lukuun säännökset alueseurakunnasta. Alueseurakuntamallia käytettäisiin tällöin pääasiallisesti silloin, kun toiminta koko seurakunnan alueella organisoidaan aluetyöksi. Kappeliseurakunnan ja alueseurakunnan välille jäisi eräitä käytännön merkityksellisiä hallinnollisia eroja. Kappeliseurakuntamallia käytettäisiin silloin kun jossain seurakunnan osassa tehdään aluetyötä. Alueseurakunta koskisi sen sijaan niitä järjestelyjä, joissa koko seurakunta on jaettu varsin suurella toiminnallisella itsenäisyydellä varustettuihin alueseurakuntiin. Näin ollen hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan hiippakuntavaltuuston esitystä kahden nykyisen peruskäsitteen eli seurakunnan ja seurakuntayhtymän sisällön korvaamisesta alueseurakuntakäsitteellä, ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa. Seurakunnan ja seurakuntayhtymän käsitteiden vakiintunutta käyttöä ei ole syytä muuttaa. Alueseurakunnan käsitteen tuominen kirkkolainsäädäntöön hallintovaliokunnan edellä hahmottamassa muodossa palvelisi kuitenkin seurakuntien toiminnallisen nykykehityksen huomioon ottamista. Tässä muodossa se osaltaan toteuttaisi hiippakuntavaltuuston esityksen intention kirkon paikallisista yksiköistä, jotka rakentuvat jumalanpalvelusyhteisön ympärille.

Hallintovaliokunnan hahmottelema alueseurakunnan malli poikkeaa siinä määrin hiippakuntavaltuuston esityksestä, että se merkitsisi uuden aloitteen tekemistä. Kirkolliskokouksen valiokunnille ei kuitenkaan ole säädetty tällaista aloitteenteko-oikeutta. Siten hallintovaliokunta ei voi tehdä esitystä tarkoittamaan alueseurakunnasta. Valiokunnan mielestä Lapuan hiippakuntavaltuuston esitystä ei edellä selostetuista syistä ole tarkoituksenmukaista toteuttaa, joten valiokunta esittää hiippakuntavaltuuston esityksen raukeamaan jättämistä.


Paluu