Puheenvuoro



Rissanen Seppo, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 12/2009 edustaja-aloitteesta 1/2009, joka koskee kirkon ulkomaisen toiminnan evaluointia

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat. Olen tyytyväinen siihen, että valiokunta on myöntänyt aloitteessa esiin ottamani ongelman olemassaolon ja sen laajuuden. Asian vakavuudesta saimme myöskin esimerkin tämän viikon työskentelyä aloittaessamme, kun esillä oli kysymys Petroskoin luterilaisen kirkon rakentamisen rahoituksesta. Tuossa yhteydessä kävi ilmi, että meillä ei kenelläkään ole tietoa, missä määrin meidän kirkkomme seurakunnat ovat tuota rakennustoimintaa rahoittaneet. Tällainen tilannehan on erittäin turhauttava järjestölle, jolle on annettu vastuu varojen kanavoimisesta eli tässä tapauksessa Kirkon Ulkomaanavulle, joka yhtäältä koettaa hoitaa ja samalla toteaa, että eri puolilta rahoitusta tulee, mutta ei voida tietää, kuka rahoittaa ja miten paljon. Ongelma on hyvin yleinen eri puolilla maailmaa. Tässä yhteydessä toteaisin sen, että Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura ovat näistä toimijoista, joista nyt on kyse, ainoat järjestöt, jotka ovat keskenään sopineet päällekkäisen toiminnan välttämisestä ja meillä on mekanismit miten pystymme huolehtimaan, että tämä myöskin toteutuu.

Valiokunta katsoo, että tämä ongelma on niin laaja, että evaluointia ei voisi toteuttaa. Minusta tämä ei oikein ole hyvä perustelu tämän aloitteen raukeamaan jättämiselle. Evaluoinnin tarkoitushan on nimenomaan antaa välineitä, keinoja ratkaista laajoja ongelmia. Se ei ole keino hoitaa sitä itse asiaa, vaan suunnittelun väline, miten nämä asiat voidaan ottaa haltuun. Valiokunta epäili myöskin toimivaltuuksia tässä asiassa. Toimivaltuuksien kohdalla ei voi olla epäselvyyttä. Kyseessä olevat järjestöt ovat sellaisia toimijoita, jotka saavat rahoitusta joko seurakuntien budjeteista suoraan taikka kolehdein ja erilaisin keräyksin, joita seurakunnissa taikka kirkossa kaikessa laajuudessaan järjestetään. Eli näin muodostuu suhde, josta on voitava raportoida. Meillä on tuore esimerkki eräästä toisesta toimijasta, joka toimi tässä hyvin ryhdikkäästi, nimittäin Raha-automaattiyhdistys, joka vaati kaikilta niiltä järjestöiltä, jotka ovat saaneet sen tukea, selvityksen siitä, miten ne ovat osallistuneet vaalirahoitukseen. Siis ei selvitystä siitä, miten ne ovat käyttäneet Raha-automaattiyhdistykseltä saamansa varat, vaan jostakin aivan muusta ja katsottiin, että toimivaltuus oli aivan selvä ja odotamme mielenkiinnolla kaikki noita tuloksia.

Täällä otettiin esiin se, että tietoja on olemassa, mutta probleema on siinä, että näitä ei arvioida. Tietojakaan ei kaikilta osin ole. Monesti ihmettelen, miksi ei, koska tällaisen toiminnan tulisi olla kaikilta osiltaan läpinäkyvää. Suomen Lähetysseuran kohdalla kaikki voivat julkisilta internet-sivuilta löytää esim. tilinpäätöstiedot kaikkine liitteineen, toimintasuunnitelmat ja toimintakertomukset. Mutta me myös haluamme, että rahoittaja asettaa tavoitteita, joiden se haluaa toteutuvan. Tähän ei olla vielä pystytty, eikä minusta tuo esitetty lähetysstrategiakaan tule ratkaisemaan tätä ongelmaa, koska se ei esitä minkäänlaisia mittareita, joita voitaisiin selkeästi seurata. Yksi sellainen asia, jota kirkolliskokous nimenomaan voisi perätä kaikilta näiltä toimijoilta, joista nyt on kysymys, on ilmasto-ohjelman toteutuminen. Siinä on selkeästi sellainen intressi, joka koskee koko kirkkoa ja jossa täytyy vastuuta kaikissa yhteyksissä kantaa. Olen myöskin huolissani siitä, mitä vaikutuksia sillä on varainkeruudelle näihin kohteisiin, joita kirkon ulkomaisissa toiminnassa on rahoitettava seurakuntien varoilla, jos tiedotusvälineet kokevat, että tarkastus ja evaluointi on riittämätöntä. Pari viikkoa sitten tv-toimittaja kysyi Suomen Lähetysseuran ulkomaantyön johtajalta, milloin kirkko aikoo evaluoida ulkomaisen toimintansa. Hän ei ollut tietoinen tästä aloitteesta, joka on nyt käsiteltävänä kirkolliskokouksessa. Ulkomaantyön johtajamme joutui pieneen ongelmaan tämän asian edessä ja hän heitti, että vuonna 2013. Toimittaja oli todella närkästynyt tällaisesta vastauksesta. Se oli kovin kaukana. Mutta jos täältä joudun nyt menemään ja kertomaan, että tällaista ei ole tulossa ollenkaan, epäilen, että joudumme aikamoisen kritiikin kohteeksi. Sanalla "me" en tarkoita Suomen Lähetysseuraa vaan kirkolliskokousta ja kaikkia kirkollisia toimijoita. Tämän vuoksi tulen esittämään, että tätä yleisvaliokunnan esitystä tullaan muuttamaan siten, että kirkolliskokous päättäisi lähettää valiokunnan mietinnön tiedoksi Kirkon ulkoasiain neuvostolle ja kirkkohallitukselle.


Paluu