Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, bästa kolleger. Ruotsalainen, jo edesmennyt toimittajakollega Carl Hammaren on jossain yhteydessä todennut, että puolet keskustelusta koostuu väärinymmärryksistä, toinen puoli koostuu tauoista. Välillä tuntuu, että tauotkin voi ymmärtää väärin. Olemme tämän kokousviikon aikana mielestäni aika usein ymmärtäneet toisiamme väärin, varsinkin käytettyjen kielikuvien kohdalla. Kaikella uhallakin palaan kuitenkin lyhyesti hyvää asentoa hakevaan alokkaaseeni. Eräissä puheenvuoroissa olen nimittäin ollut kuulevinani, että on valittava esityksen ja status quon välillä. Eli joko varaudutaan haasteisiin esityksen pohjalta tai odotetaan toimettomina vääjäämätöntä romahdusta. Kolmas, mielestäni varteenotettava vaihtoehto on jäänyt tässä kaksinapaisessa ajatusmallissa mielestäni vaille riittävää huomiota. Nimittäin se, että asento korjataan kehittämällä nykyistä rakennemallia. Korjataan se niin, että havaittuihin haasteisiin voidaan vastata nykyistä paremmin.

Yritän olla konkreettinen. Eikö voitaisi ajatella esimerkiksi seuraavanlaista ratkaisua taloudellisessa ahdingossa olevien seurakuntien ohjaamiseksi suurempaan, vakaampaan kokonaisuuteen: Otetaan käyttöön kuntauudistuksen yhteydessä käytetty termi "kriisikunta", joka mahdollistaa pakkoliitoksia. Eli kunta, jonka talous objektiivisen arvion jälkeen todetaan kestämättömäksi. Meidän kontekstissamme kunta olisi tietysti seurakunta. Kaksi: Annetaan tuomiokapituleille tehtäväksi olla keskeinen toimija arviointiprosessissa ja sen jälkeisissä toimenpiteissä. Äärimmäinen toimenpide on seurakunnan liittäminen toiseen seurakuntaan tai seurakuntayhtymään. Tällä menetelmällä päästäisiin pois paljon kritiikkiä herättäneestä yleisestä pakosta, ja jokainen seurakunta on etukäteen tietoinen hyvän talouden välttämättömyydestä, jos haluaa pysyä itsenäisenä. Toivon, että vaihtoehto nykyisen asennon parantamisesta hyödyntämällä nyt käsittelyssä olevan esityksen ajatuksia olisi jatkokäsittelyssä varteen otettava vaihtoehto. Väärinkäsityksistä puheen ollen ilmoitin aamukahvipöydässä, että olen valmistanut puheenvuoron, joka kestää n. 25-30 minuuttia, eli tämä on vasta alkua. Ymmärsin piispa Vikströmiltä, että sama pitäisi kyllä puhua ruotsiksikin, jolloin siitä tulisi noin tunnin mittainen puhe. Mutta luultavasti ymmärsin Vikströmin väärin tässä, ja sen takia minä lopetan tähän.



Paluu