Puheenvuoro



Lindqvist Ingmar, viestintäjohtaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2005 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kirkolliskokouksen jäsenet. Tämä kysymys on todellakin ollut esillä useasti ja kun asia oli viime kerralla esillä, annoin sen jälkeen uudelle tiedotuspäällikölle tehtäväksi selvittää asian, että miten tässä mahdollisesti voitaisiin toimia jatkossa. Selvityksen tulos on lähinnä se, että joudumme kyseenalaistamaan nykyistä panostusta lehdistöseurantaan. Onko meillä siihen nykytasoon varaa? Se vaatii meiltä todella paljon panostusta, henkilöstöresursseja, koska kaikki tehdään käsin ja kun olemme vähän tutkailleet, miten muualla yhteiskunnassa tänä päivänä toimitaan, niin useimmat yritykset ja yhteisöt ovat jo siirtyneet palveluun, jota ei tuoteta käsin niin kuin KT:ssa se tehdään. Olemme kuitenkin todenneet, että tämä tapa hoitaa lehdistöseurantaa on meidän ja käyttäjien näkökulmasta aivan eri tasolla kuin se, jos lähdetään ostopalveluun. Ainakin tähän asti olemme yrittäneet säilyttää sen tason, mihin olemme nyt päässeet, mutta kysymysmerkki on kyllä tullut, kun tätä lähdettiin selvittämään.

Voidaan myös todeta, että seurannan päätarkoitus on koko ajan ollut siinä, että selvitetään ja kootaan ne asiat, ne ainekset, jotka syntyvät sekuläärimedioissa, eli se on kenttä, joka ei ole kenenkään hallittavissa. Me seuraamme tällä hetkellä noin 70 lehteä eli yksikään ihminen ei pystyisi omin päin seuraamaan semmoista määrää. Sitten todettiin, että kirkollisella puolella on saman verran lehtiä seurattavana, joten meidän pitäisi kaksin verroin laittaa tähän resursseja. Meillä on suhteellisen pieni määrä toimittajia ja tiedottajia, ja heidän työtään tarvitaan todella muuhunkin. Eli tämä on priorisointikysymys. Samalla olemme todenneet, että kirkon ylin johto seuraa suurimpia kirkollisia lehtiä omin päin aika hyvin. Sitten on kategoria, joka tietysti saisi lisäpalvelun siitä, että nämä lehdet seurattaisiin heidän puolestaan. Kuitenkin kun siirrytään kirkolliseen kristilliseen lehtikenttään, niin olemme kentässä, missä oikeastaan kaikki aineisto on kirkosta, uskosta. Pitäisi oikeastaan liittää lehdet semmoisinaan lehdistöseurantaan.

Viime vuosien aikana on tapahtunut kehitys, joka mahdollisesti tuottaa toivottua tulosta, eli lähes kaikki suuret kristilliset lehdet ovat kehittäneet oman verkkolehtensä. Minulla on tässä lista näistä lehdistä ja voin todeta, että ainoa poikkeus on Kansanlähetyksen Uusi tie, siltä edelleen puuttuu verkkoversio. Muilla suurilla sekä yhtymien että järjestöjen lehdillä ja muilla lehdillä on oma verkkoversio, missä on kaikki oleellinen aineisto.

Olemme siis tutkineet asiaa ja todenneet, että nykyresurssein tämä on semmoinen haaste, että me emme voi muuta kuin toivoa, että tämä puoli voitaisiin hoitaa sillä, että ne, jotka haluavat tietää siitä, miten eri kristilliset lehdet reagoivat eri asioihin, voisivat käydä katsomassa verkossa.


Paluu