Puheenvuoro
Kujala Erkki
,
edustaja
Otsikko:
Äänioikeusikäraja seurakuntavaaleissa (Kirkkohallituksen esitys 9/2007)
Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Tämä edustaja-aloitteen pohjalta lähtenyt aloite on edennyt kirkon byrokratiassa todella nopeasti. Se kuvastaa mielestäni asian populistisuutta. Vaikka esityksen hyväksyminen laiksi näyttää tässä kirkolliskokouksessa ilmeisen selvältä, haluan kuitenkin, että asian periaatteellisuuden ja vakavuuden kannalta siitä käydään keskustelua, siksi pyysin tämän puheenvuoron. En mitenkään halua lannistaa edustaja Siukosen ja edustaja Pruukin innostusta ja puheenvuoroja tästä asiasta, mutta ettei asia olisi niin yksiselitteisen selvä, niin sen takia haluan käsitellä tätä vähän laajemmin. Kirkkohallitus on tuonut eteemme esityksen, jossa oletetaan ääni-ikärajan laskulla olevan monia myönteisiä seurauksia. Minusta esitys on annettu liian kevyin perustein. Esityksestä ja varsinkin sen taustalta heijastuu huoli nuorten vieraantumisesta kirkosta ja siitä, että se johtaa monien kohdalla kirkosta eroamiseen. Haluan kysyä, uskooko täällä joku todella siihen, että tätä kehitystä voidaan seurakuntavaalien äänioikeusikärajaa laskemalla estää. Minä uskallan kyllä vahvasti epäillä. Nuorten vieraantuminen on kyllä vakava asia, mutta ei syy ole vain nuorten, kyllä moni saa eväät kotoa. Kirkkoa ja seurakuntaa ei pidetä tärkeänä, koska ei ole omakohtaista uskoa, eikä koeta tarvetta siihen. Tässä kysymys on kahdesta eri asiasta. Seurakunnan hallinto ja nuorten pysyminen seurakunnassa ovat eri asioita. En usko, että monikaan aktiivinen seurakuntanuori edes haluaa kirkkovaltuustoon tai muuten päättämään seurakunnan asioista ja taloudesta. Tai jos joku nyt tämän lakiuudistuksen takia sinne pääsisikin, niin on pelättävissä, että hän pian tympääntyisi ja pettyisi siellä. Ne esityslistat ja kokoukset ovat niin kaukana 18-19-vuotiaiden elämästä ja seurakunnan hallinto 16-17-vuotiaiden ajatusmaailmasta, etten usko sen kiinnostavan muita kuin joitakin harvoja, ehkä poliitikoiksi pyrkiviä poikkeuksellisen aktiivisia nuoria. Jos nyt niin käy, että sinne nuoret pääsevät ja innostuvat tästä asiasta, niin vaikutusmahdollisuuksia kirkon päätäntävallassa, niin ei pitäisi tehdä liian optimistisiksi, ettei nuorille tulisi pettymyksiä.
Toimintaa nuorille pitää olla ja opetusta elävästä uskosta sellaisilla keinoilla, että nuoret saadaan mukaan. Se on sitä kirkon perustehtävää ja sen perustehtävän toteuttamista, josta toimintasuunnitelmissa puhutaan, mutta ei aina sanota, mitä se on. Kirkon tehtävä on vain ja ainoastaan evankeliumin julistaminen ja esillä pitäminen ja siitä seuraavat rakkauden työn hedelmät. Jumalan tahto ja hänen kaikkia ihmisiä kohtaan osoittamansa rakkaus sekä Jeesuksen sovitustyö ovat niitä asioita, jotka kiinnittävät ihmiset, niin nuoret kuin vanhatkin seurakuntaan. Nuoret etsivät nyt kuten ennenkin totuutta ja se on opetettava heille ja se pitää heille kertoa, mutta heidän oman havaintomaailmansa kautta. Ei se kirkkovaltuustossa avaudu. Matti Mölsä arvioi täällä eilen, että vapaaehtoistyö vähenee kun ihmisiä eroaa kirkosta. Ei se niin mene. Kyllä ne ovat muut kuin rakkaudesta vapaaehtoistyötä tekevät ja aktiiviseurakuntanuoret, jotka pääsääntöisesti lähtevät. Tietysti voi olla poikkeuksiakin jonkun isoisen kohdalla. Me hallintoihmiset olemme vain niin sokaistuneet tähän hallintoon ja lakeihin ja päättämiseen, että luulemme sitä kautta kaikkien asioiden ratkeavan vaikkapa äänestämällä. Kun eilen käsitellyn toiminta- ja taloussuunnitelman hiippakuntien suunnitelmia lukee, niin hallinto ja erilaiset organisaatioiden kehittämiset ja strategiat ovat keskeisimmin esillä. Perustehtävän toteuttamisesta kyllä puhutaan, mutta sitä ei kehdata sanoa. Havaintojeni mukaan vain yhden eli Porvoon tuomiokapitulin toiminta-ajatuksessa sanottiin, että se Jumalan sanan julistamista ja sakramenttien jakamista. Äänioikeusikärajan laskeminen elämänkokemukseltaan miltei lapsille kuuluu siihen keinojen sarjaan, jolla kirkko yrittää pysyä yleisen mielipiteen suosiossa. Kyllä elävässä puussa oksat pysyvät kiinni kukuntaan asti. Eli vieraantumisongelman edessä meidän on kysyttävä onko seurakuntapuumme elävä ja lähtevätkö oksat sen takia kesken kasvuisina pois, että puu on kuollut. Onko suolasta maku lähtenyt ja lampun valo sammunut. Tietysti voidaan kysyä onko äänioikeusikärajan laskemisesta mitään haittaakaan, ehkei olekaan. Voi olla jopa, että nuoret innostuvat äänestämään innokkaastikin kuten valtiollisten vaalien koulujen leikkivaaleissa, jos äänestyspaikat viedään kouluihin. Pelkään kuitenkin, että ennen pitkää äänestysprosentti laskee tämän takia, kuten tutkimustulokset nuorten äänestysinnosta viime vaaleissakin osoittavat. Koska yhteiskunnan puolella ei ole suunnitelmia äänioikeusikärajan laskemisesta, olen sitä mieltä, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ei pitäisi poiketa tässä asiassa valtakunnan laeista, eikä Euroopan kirkkojen ja valtioiden käytännöstä. Nuorille ei myöskään pitäisi panna liian aikaisin liian suuria asioita päätettäviksi, eivät he ihmisinä ole sen aikuisempia kuin ennenkään.
Paluu