Puheenvuoro



Silfverhuth Olli-Pekka, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Täällä on tänä iltana muistutettu muutamissa puheenvuoroissa, että puhuessamme sateenkaariväestä, puhumme jäsenistämme. Tämän näkökulman äärelle haluaisin meidän pysähtyvän. Helposti nimittäin käy niin, että puhumme heistä kuin joistain ulkopuolisista ja ulkoistamalla heidät ajattelustamme, ulkoistamme heidät myös keskustelustamme ja kielestämme. On varmaan niin, että monissa muissakin asioissa me kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt olemme kyvyttömiä katselemaan asioita toisten näkökulmasta, vaikka sitä toki varmasti yritämme. Silloin voi käydä niin, että ajattelemme ja toimimme ja ennen kaikkea puhumme niin, että emme osaa asettua toisen asemaan, vaan vahvistamme eroja. Kielellä ja asioiden sanoittamisella on merkitystä erityisesti tämän herkän kysymyksen äärellä. Keitä olemme me, keitä ovat he? Tämän keskustelun alussa kuulimme edustaja Hiilamon puheenvuorossa terveellisen muistutuksen siitä, kuinka kirkkokin, hyvää tarkoittava kirkko, on ollut historiansa aikana osaltaan edistämässä sortoa. Silloinkin on ajateltu ja puhuttu meistä ja heistä. Tämä lähtökohta ei rakenna yhteyttä, vaan vahvistaa eroja. Voisimmeko jotain oppia historiasta? On välillä katsottava taaksepäin, että voi nähdä eteenpäin. Ajattelen, että aivan avainasemassa on tällä hetkellä se, että me ihan oikeasti yritämme asettua katsomaan tätä asiaa siitä näkökulmasta, joka ei vahvista me ja nuo toiset -ajattelua ja, että huomioimme tämän myös puheessamme. Sateenkaariperheet eivät ole kirkon ulkopuolella vaan kirkon jäseniä, meidän seurakuntalaisiamme ja meidän työtovereitamme, meitä. Eikö meidän pitäisi olla samalla puolella, myös etsiessämme ratkaisua uuden avioliittolain luomaan tilanteeseen kirkossamme?



Paluu